Vaikeuksia luottaa mieheen, eikä se ole oikeastaan edes hänen syytään...
Tästä saattaa tulla pitkä ja sekava aloitus, pahoittelut siitä. Haluan vain avautua ajatuksistani jonnekin ihan anonyymisti, tahdon puolueetonta näkökulmaa asiaan.
Olemme siis olleet nykyisen mieheni kanssa yhdessä vähän reilu vuoden. Edellinen suhteeni päättyi rumasti, kun mies jäi kiinni useita kuukausia kestäneestä salasuhteesta toiseen naiseen. Hän kohdisti henkistä väkivaltaa minuun suhteemme aikana; saattoi lähteä useita päiviä kestäville ryyppyreissuille ilmoittamatta itsestään mitään, vähätteli jatkuvasti tunteitani, pakeni aina paikalta kun olisin halunnut puhua jostakin vähänkin säätä vakavammasta, esimerkiksi meidän tulevaisuudestamme. Flirttaili muille naisille etenkin humalassa ja niin edelleen.
Tiedostin eron jälkeen sen, että tulee menemään jonkin aikaa ennen kuin pääsen yli kaikesta siitä mitä ex minulle teki. Luulinkin sitten olevani valmis uuteen suhteeseen kun tapasin nykyisen mieheni. Meillä synkkasi niin hyvin heti ensinäkemästä lähtien, olemme parisuhteen lisäksi myös ihan parhaita ystäviä toisillemme. Meillä yhteys ja kommunkaatio toimii, mies on aivan erilainen kuin ex. Nyt kuitenkin tässä hiljan olen huomannut, että minun on vaikeaa luottaa mieheen. Hän ei ole varsinaisesti antanut mitään syytä sille. Meillä on kyllä ollut jonkin verran tavallista enemmän pieniä riitoja joiden aikana mies on saattanut sanoa pahastikin, mutta pyytää aina anteeksi ja keskustelemme asiat halki. Riidat johtuvat mitä luultavimmin siitä että miehellä on hankala vaihe henkilökohtaisessa elämässään ja on sen vuoksi todella stressaantunut.
Minua turhauttaa, että olen alkanut epäillä miestä milloin mistäkin ihan ilman syytä. Välillä pelkään, että hän varmasti katselee toisia naisia minulta salassa tai haluaa jotakuta toista. Välillä taas pelkään, että hän varmasti käy salaisia keskusteluja muiden naisten kanssa tai että jopa tulee kuitenkin jättämään minut jossain vaiheessa. En edes tosissani usko, että hän voisi pettää minua, hän ei ole yhtään sellainen mies. Kaikki hänessä on niin erilaista kuin exässäni vaan silti huomaan että pelkään hänen tekevän samoja asioita kuin ex. Eilen kun harrastimme seksiä ja mies ei hetkeen katsonut minuun päin, aloin jo kuvitella että miettii jotakuta toista. Tulen varmaan ennen pitkää hulluksi näiden ajatusteni kanssa, ne ovat todella kuluttavia!
Olen miehelle varovasti kertonut ajatuksistani, mutta en todellakaan niin suoraan kuin mitä nyt tänne, sillä häpeän. En halua että hän luulee, etten luota häneen sillä kyllä minä sisimmässäni luotan. En tahdo loukata häntä. Onkohan nämä ajatukset vain ohimeneviä niin, että mieleni nyt vain käsittelee vielä asioita joita ex minulle teki? Onko kellään muulla tällaisia kokemuksia, menivätkö ajatukset vain itsestään ohi ajan kanssa? :(
Kommentit (3)
Ei noi varmaan mene koskaan ohi. Ehka voisit aloittaa parantamalla omaa itsetuntoasi? Tiedostan itse, etta omat mustasukkaisuuspuuskani johtuvat siita, etta en aina muista luottaa, etta mies on minut ihan itse valinnut, vaikka olisi muitakin saanut, silla tietyista lapsuuden jutuista johtuen mulla on myos vaikeaa paitsi luottaa toiseen, myos ymmartaa oma arvoni.
Sun eksa on tietysti myos vaikuttanut sun kykyyn luottaa. Kuten itse sanoitkin, nykyisesi on ihan erilainen kuin eksasi. Pystyisitko jotenkin yhdistamaan tuon luottamuksen puutteen koskemaan ainoastaan eksaasi eli kohdistamaan sen pelkastaan haneen sen sijaan, etta kollektiivisesti "syyttaisit" kaikkia miehia?
Sun eksa oli luuseri. Sun nykyinen mies ei ole, vaan on hyva mies, jonka ansaitset ja joka ansaitsee sinut. <3
Taman parempia neuvoja en osaa antaa, nama on vaan miten itse yritan toimia ja ajatella. Luottamuksen puute syo suhdetta seka sinun etta miehesi puolelta - siksi yritan itse "peitella" nama tunteet epavarmoissa tilanteissa, silla rationaalisesti ajatellen (kuten sinakin teet) niissa ei ole mitaan jarkea.
Up