Lue keskustelun säännöt.
Jouduin elämään vanhaksi, kunnes viimeisetkin läheiset velat ovat saaneet tai ovat yrittäneet saada lapsia
08.04.2019 |
Harmi vain, että meni kauan aikaa, kun jouduin puolustamaan lasteni oikeutta syntyä, olla olemassa ja elää pieninä ihmisinä aikuisten keskellä.
Yksilöllisen maailmankuvan omaavat ovat taipuneet sen verran yhteisöllisiksi, että viimein pyrkivät kohti lapsiperheen elämää. Lapsen saaminen on heillä noussut tärkeämpään tai tärkeimpään rooliin 35 - 45 vuotiaana. Mielenkiinnolla seuraan millaista perheonnea on tulossa. Itse olen lastenkasvatuksessa jo voiton puolella ja saan nauttia paljon enemmän kuin joustaa omista tarpeistani.
Kommentit (28)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä olisikin hyvä tapa pitää läheinen "kyllä se mieli vielä muuttuu" -ihminen hengissä mahdollisimman pitkään. Sterilisaatiokin tehty, mutta kyllä tarpeeksi änkyrä ihminen elää raivolla vaikka 150-vuotiaaksi, jotta saa muistutella loppuun saakka siitä, mikä edessä odottaa :D
Aika sääli, että olet tuhlannut omaa elämääsi pakonomaisesti märehtimällä muiden ihmisten valintoja. Elämästä saa enemmän irti kun keskittyy siihen mitä itse elämältään haluaa ja antaa muiden tehdä omat valintansa. Et vaikuta ihan terveeltä.
No ei se lapsiperhe-elämä näköjään kovin tyydyttävää voi olla, kun on aikaa ja viitseliäisyyttä istua kyttäämässä toisten valintoja. Luulisi että tuollainen madonna-äiti olisi empaattisempi, mutta ei se äitiys näköjään ihmistä paremmaksi teekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutuista läheisistä yksi ei ole onnistunut tulla raskaaksi edes hedelmöityshoitojen avulla, osa on onnistunut, mutta on mennyt kesken ja kaksi miestä ei ole löytänyt naista, joiden kanssa voisi yrittää lisääntymistä. Lopuilla on vauva tai taapero.
Pääsen sanomaan, että mitäs sinä sanoitkaan silloin, kun olisin tarvinnut pientå lastenhoitoapua... sinä peruit viime hetkellä..., jouduin perumaan oman hamamslääkärikäyntini... etkä koskaan tullut... ja valitit vain lapsiperheellisten itsekkyydestä.
ap
En ole varma, että kykenenkö antamaan takaisin sen mitä aikuiset ihmiset kyllä ansitsisivat kohdeltuaan minua kaltoin. Itse olen ollut ikäni lapsimyönteinen. Taidan kysyä, että maksatko 1000€ siitä, että 100% varmuudella tulen kuten lupaan ja pääset puoleksi tunniksi hammaslääkäriin:DDD
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja ei kyllä vaikuta yhtään tervepäiseltä ihmiseltä. Sairasta katkeruutta ja muiden elämänvalintojen kyräilyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole varma, että kykenenkö antamaan takaisin sen mitä aikuiset ihmiset kyllä ansitsisivat kohdeltuaan minua kaltoin. Itse olen ollut ikäni lapsimyönteinen. Taidan kysyä, että maksatko 1000€ siitä, että 100% varmuudella tulen kuten lupaan ja pääset puoleksi tunniksi hammaslääkäriin:DDD
ap
Käyttääkö mun vanhempieni ikäiset ihmiset näin hirveätä kieltä ja hymiöitä?
Joo näin se menee muttei kannata pilkata, joskus veluuteen onnhyvä syy, mulla esim traumaattinen lapsuus luonnevikaisen isäni lapsena. Kun sain itseni kuntoon teinkin sitten lapsia kunnolla :)
T. Ent. Vela, nyk. 5 lapsen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veluuteen on tosiaan muitakin syitä kuin ”mä haluun elää vain itselle enkä haluu repiä alapäätä pilalle”. Esim puolison krooninen periytyvä sairaus. Oma sairaus joka tekee easkautumisen vaaralliseksi. Huono parisuhde. Epästabiili elämä. Keksin useita syitä ja mikään ei ole bimboilusyy.
Miksi ihmeessä olet tuollaisten ihmisten kaveri/ystävä? Joiden mielestä olet itsekäs ja joiden mielestä sinun täytyy perustella lastesi oikeutta olla olemassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se hyvä että ihmisellä on elämälleen tarkoitus. Vaikkapa toisten ihmisten lastenteon kyttääminen ja epäonnistumisten takia vahingonilo, ja vanhojen kaunojen lämmittely.
Siis joku on kerran perunut lastenvahtikeikan vuonna nakki ja makkara ja sä märehdit sitä vieläkin? Mutta uus piristävä aihe, kivikissi.
Tosiaan ei kannata katkeroitua, vaan löytää omat vahvuutensa. Minäkin selvisin, vaikka puoliso teki matkatöitä ja vanha ystäväpiirini, joka koostui lapsettomista, ei tukenut. Uusia tukiverkkoja ja en saanut luotua edes suurimpaan hätään. Pyysin hyvin vähän, annoin enemmän ja en saanut yhtään. Tai sain yhdeltä toiselta äidiltä vastavuoroista apua sitten lopulta, kun olin selvinnyt yksin jo pahimmista paikoista. Veloihin suhtauduin niin, että pieni vaiva yhden kerran sinulle tuntuisi isolta palvelukselta minulle saajana ja olisin valmis tukemaan sinua muissa jutuissasi kuten 1. Tarjoamaan yösijan. 2. Tarjoamaan kotiruokaa 3. Käymään kanssasi viihteellä
Please hoidat vain yhden kerran lasta puoli tuntia ja kysyn seuraavan kerran, jos tarvitsen apua, joltain toiselta. Olin mielestäni siis hyvin realistinen heidän suhteensa. Odotin hyvin vähän inhimillisyyden nimissä veloilta tukea. Tyylin kauppakassit, kun sairastuimme tai pääsy hammaslääkäriin, kun hammasta särki ja mies oli työmatkalla. Saatan heltyä hoitamaan heidän vauvojaan;(
ap
Haluan sanoa, että yhteiskuntamme ja suomalaiset lapsettomat aikuiset ihmiset siinä, ovat hyvin ankaria ja säälimättömiä lapsia saaneita kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Haluan sanoa, että yhteiskuntamme ja suomalaiset lapsettomat aikuiset ihmiset siinä, ovat hyvin ankaria ja säälimättömiä lapsia saaneita kohtaan.
Ai, tämä ankara ja säälimätön hoitaa lapsia työkseen 😄
Minulla kävi huono tuuri ystävien suhteen, kun olin ainut lisääntyjä, joka jäi asumaan näille nurkille. Muutama muutti kauemmaksi ja sai myös lapsia, mutta näimme harvoin, lähinnä kesälomilla.
ap
No otapa minut, viisikymppinen vapaaehtoisesti lapseton, kaveriksi, niin saat odotella loppuikäsi vahingoniloiseksi pääsemistä. Olisin paljon kivempikin kaveri kuin nuo sinut nykyisesi, joille olet joutunut puolustamaan lastesi oikeutta syntyä.
Tai äläpä otakaan - vaikutat nimittäin aika ikävältä ihmiseltä. ;)