Miksi moni ennemmin pöllii vessaparia ja ruokaa, kuin hakee leipäjonosta?

Saako leipäjonosta vessapaperia?

Vierailija kirjoitti:

Saako leipäjonosta vessapaperia?

No ei mut jos ruuat saa ilmaiseksi niin paperiin jää rahaa

Jos leipäjonoon on niin pitkä matka, ettei jaksa kävellä?

En ole varastanut, mutta en ole myöskään mennyt leipäjonoon vaikka tarvetta kyllä olisi ollut. Leipäjono ei tullut mieleenkään kun aivot oli jotenkin jumiutunut siihen että olen työtön (todellisuudessa ei ollut ammattia, ei opintopaikkaa eikä työtä), eikä leipäjonon antimet mulle "kuulu". Elämässä oli tapahtunut tuohon mennessä paljon, ja päivät menivät jotensakin usvassa, nälkäisenä ja pulloja kerätessä että sai edes jotain syödäkseen. Niinä hetkinä kun leipäjono kävi mielessä, koin että ne on tarkoitettu niille joilla ei ole kattoakaan päänsä päällä, mulla sentään oli vielä asunto+sinne vesi ja sähkö. Näin jälkikäteen ajateltuna typeryyttähän se oli, ei mua sieltä pois olisi potkittu jos olisin ruokaa hoippunut hakemaan, mutta näin vaan tosiaan sen ettei mulla nyt vielä niin suuri hätä ole että sinne saisin mennä.

Ei meidän kylällä ole leipäjonoja. Vessapaperia saa helpommin.

Mietin itse ihan samaa tuota toista keskustelua lukiessa. Kävin itse opiskeluaikoina aina silloin tällöin "leipäjonossa" (Kallion kirkon vieressä oli silloin sellainen, eikä siellä yleensä mitään jonoa ollut), ja pärjäsin hyvin noin 100 € kuukausibudjetilla asumiskulujen jälkeen. Ulkona syömisen sijaan pidettiin ystävien kanssa illallisia jonkun kotona, baareissa ei tullut kulutettua rahaa kun etkot oli jonkun luona ja taskumatti mukana klubilla niin siellä tuli ostettua vain lantringit. Vaatteet ostin käytettynä ja möin samaan tai korkeampaan hintaan eteenpäin kun halusin uusia jne. Suurimman osan vuodesta liikun pyörällä.

Nykyään olen ok palkkaisessa (3500€/kk) työssä enkä leipäjonossa käy, mutta en edelleenkään yleensä kuluta kuin keskimäärin 300 € kuukaudessa asumisen lisäksi. Matkoihin tosin menee välillä rahaa mutta normiarjessa en koe suurempaa kulutusta tarpeelliseksi :)

Säästelijäs kirjoitti:

Mietin itse ihan samaa tuota toista keskustelua lukiessa. Kävin itse opiskeluaikoina aina silloin tällöin "leipäjonossa" (Kallion kirkon vieressä oli silloin sellainen, eikä siellä yleensä mitään jonoa ollut), ja pärjäsin hyvin noin 100 € kuukausibudjetilla asumiskulujen jälkeen. Ulkona syömisen sijaan pidettiin ystävien kanssa illallisia jonkun kotona, baareissa ei tullut kulutettua rahaa kun etkot oli jonkun luona ja taskumatti mukana klubilla niin siellä tuli ostettua vain lantringit. Vaatteet ostin käytettynä ja möin samaan tai korkeampaan hintaan eteenpäin kun halusin uusia jne. Suurimman osan vuodesta liikun pyörällä.

Nykyään olen ok palkkaisessa (3500€/kk) työssä enkä leipäjonossa käy, mutta en edelleenkään yleensä kuluta kuin keskimäärin 300 € kuukaudessa asumisen lisäksi. Matkoihin tosin menee välillä rahaa mutta normiarjessa en koe suurempaa kulutusta tarpeelliseksi :)

Miten ihmeessä tämä kertomus liittyy mihinkään? Okei, et ole koskaan ollut köyhä etkä ole nytkään. Tämä selvä. Tosi kiva kun kävit kertomassa.

On aika helppo sanoa, että noin periaatteessa varastaminen on pahempi. Mutta annas olla, jos oikeasti on siinä tilanteessa, että pitäisi mennä omalla naamallaan kerjäämään, niin voi mieli muuttua.

Meillä kaikilla on ylpeytemme. Ihminen on laumaeläin, jolle on suuri merkitys sillä, mitä lajitoverit ajattelevat. Kukaan ei halua alleviivata omaa heikkouttaan ja alhaista statustaan. 

Muistan kyllä, miten karmealta tuntui nuorena opiskelijaäitinä mennä kauppaan ostoksille sossun maksuosoituksen kanssa. Se oli ihan hirveää. En ole varas luonnoltani, mutta jos silloin olisi ollut mahdollisuus mieluummin varastaa se ruokakassi kiinni jäämättä, niin varmaan olisin sen tehnyt ennemmin kuin mennyt kassalle sen lapun kanssa. 

Olisi mielestäni äärimmäisen tärkeää, että yhteiskunta hoitaa nämä asiat riittävillä tulonsiirroilla, koska kerjääminen, pyytäminen ja hyväntekeväisyyden jatkuva vastaanottaminen on raskasta. Vaikka kuinka on kiitollinen avusta, sen saaminen nakertaa mieltä. Eläkkeiden, lääkkeiden Kela-korvausten, opintotuen, vanhempainkorvausten jne. on oltava sellaisia, että ihminen voi oikeasti tulla toimeen. 

Joka paikassa ei leipäjonoja edes ole. Mutta jos on, suosittelen ap:lle sellaista harjoitusta, että menee seisomaan sinne ja ottaa sen riskin, että tutut näkevät. Jos joku tuttu tulisi moikaamaan, et saisi sanoa, että teet vain harjoitusta vaan sanoisit, että tässä kuussa eivät rahat riittäneet ruokaan. Sitten ehkä paremmin tiedät, miksi varkaus houkuttaa.

Koska ei köyhällä opiskelijalla, joka teki satunnaisesti töitäkin, todellakaan olisi ollut aikaa jonotella tuntikausia keskellä päivää.

Moni otti lukusalin vessasta vähän vessapaperia silloin tällöin, emme kokeneet tekevämme suurta rötöstä. Saahan paperia ottaa esim nenäliinaksi, kun ei koko rullaa kanna kerralla.