Ootte kaverin kanssa kaupungila, kun kaveri pysähtyy antamaan pari kolikkoa Pelastusarmeijalle. Mitä teet?

Odotan kaverin vieressä kunnes saa hilkut annettua ja sitten jatketaan matkaa. En anna rahaa itse, enkä koe siitä syyllisyyttä.

Katselen päältä. Hänen päätös on hänen ja minun taas on minun.

Kaivan itsekin kuvetta.

Estän kaveria hölmöilemästä.

Jos tosiaan pelastusarmeijalle, niin odotan vieressä en lahjoita ja en koe huonoa omatuntoa. Jos vaikka sotaveteraanit tai muu järkevä kohde, niin saatan lahjoittaa itsekin (jos on käteistä mukana)

Odotan siinä vieressä ja kun kaveri on valmis, jatketaan matkaa. Ei sen kummempaa.

Juoksen nopeasti väliin ja sanon, että kaverini on holhouksen alainen eikä päätä itse rahoistaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos tosiaan pelastusarmeijalle, niin odotan vieressä en lahjoita ja en koe huonoa omatuntoa. Jos vaikka sotaveteraanit tai muu järkevä kohde, niin saatan lahjoittaa itsekin (jos on käteistä mukana)

Sotaveteraanit järkevä kohde? Onko niitä enää edes, vai meneekö lyhentämättömänä oranisaation ylläpitoon?

En ole käteistä v. 2002 helmikuun jälkeen kanniskellut. Miten se minun elämääni heiluttaa, jos ystäväni toimii toisin ja osoittaa lähimmäisenrakkautta? Olen ylpeä hänestä.

Henkisesti terve ei mokomista ahdistu.

Ei minusta olisi noloa sekään, että katselisi vain vierestä, mutta luultavasti laittaisin itsekin jokusen irtokolikon, kun nyt kerran siihen pysähdyttiin.

Jatkan matkaa. Kuhnaileva kaveri saa kävellä ripeämmin, jotta saa mut kiinni. Mitäs jää tyhjää nyhjäämään!