Torjutuksi tulemisen tunnelukko

Olen kohta 40v. nainen ja elän syvää itsetutkiskelun aikaa. Olen vasta hiljattain ymmärtänyt ja myöntänyt, että mulle vaikeimpia tilanteita on, kun koen itseni torjutuksi ihmissuhteissa. Tunteet ryöpsähtävät tosi suurina pintaan, eikä niillä välttämättä ole mitään todellista syytä. Mulla on koulukiusaustaustaa ja toinen vanhemmistani on kärsinyt kroonisesta masennuksesta koko ikänsä (tosin ilman diagnoosia). Uskon, että tällä on suuri merkitys tähän asiaan.

Miten muut, jotka kärsitte samanlaisesta, käsittelette tunteita. Miten oppia olemaan niin ettei vanhat traumat herää eloon tässä päivässä ja en joutuisi enää tunteiden valtaan niin paljon, että se vaikuttaa toimintaani?