Voiko lapsi tehdä uskonratkaisun?

Nehän liittyvät seurakuntaankin vauvoina. Onko se joku uskonratkaisu?

Uskonratkaisu on vähän outo termi. Mielestäni ihminen uskoo mihin uskoo, ja se voi muuttua ajan kuluessa. Liittyminen johonkin seurakuntaan on toimintaa, joka perustuu sen hetkiseen uskoon. On mahdollista, että myöhemmin usko muuttuu ja ihminen eroaa kyseisestä seurakunnasta.

Kysymys on kuitenkin aiheellinen, koska seurakunta on eri asia kuin esim. urheiluseura tai musiikkikoulu. Jokin suojaikäraja pitäisi olla, esim. 15 tai 16 vuotta, ennen kuin lapsi voidaan liittää mihinkään seurakuntaan. Sitä ennen pitäisi koulussa olla riittävästi eri kulttuurien, filosofian, psykologian, historian ja eri uskontokuntien opetusta.

Lapset ovat lapsia, tuntuisi oudolta että tuon ikäinen muka pystyisi päättämään omasta iankaikkisuuskohtalostaan...

Ehkä vähän ohis, mutta ollessani 11-vuotias halusin erota kirkosta mutta isäni ei antanut. Esitin mielipidettäni seuraavat vuodet aktiivisesti, en mm. olisi halunnut uskonnontunnille vaan ET tunnille. Se ei isälleni kelvannut. Koskaan en mieltäni muuttanut ja erosin kirkosta sinä päivänä kun täytin 18. Minulla oli pitkään inhottava olo, ajattellen että minut on pienenä tiedottomana vauvana liitetty johonkin uskokuntaan jota en voinut edes tiedostaa, ja uskonvapauttani riistettiin seitsemän vuotta. En jaksa olla katkera. Mutta minusta ketään lasta ei saisi liittää mihinkään uskontoon, vaan 12-15-vuotiaana saisi sitten aikaisintaan liittyä jos niin tahtoo. Oman tahdon ja ymmärryksen on kehityttävä ennen kuin lähdetään ketään liittämään mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Lapset ovat lapsia, tuntuisi oudolta että tuon ikäinen muka pystyisi päättämään omasta iankaikkisuuskohtalostaan...

Kuinka niin? Lapsiakin kuolee joka päivä ja Jeesus sanoo: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni".

Mikä onkaan ihanampaa, kuin se, että voisi elää henkilökohtaisessa uskossa Jeesukseen jo pienestä pitäen, silloin säästyisi niin monelta pahalta itseaiheutetulta kokemukselta.

Tiedän henkilöitä, jotka ovat tehneet nuorempanakin kuin 11 v uskonratkaisun.

Kyllä voi erottaa hyvän ja pahan olemassaolon jo lapsena. Ja lapsi haluaa uskoa ja turvata Jeesukseen.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä vähän ohis, mutta ollessani 11-vuotias halusin erota kirkosta mutta isäni ei antanut. Esitin mielipidettäni seuraavat vuodet aktiivisesti, en mm. olisi halunnut uskonnontunnille vaan ET tunnille. Se ei isälleni kelvannut. Koskaan en mieltäni muuttanut ja erosin kirkosta sinä päivänä kun täytin 18. Minulla oli pitkään inhottava olo, ajattellen että minut on pienenä tiedottomana vauvana liitetty johonkin uskokuntaan jota en voinut edes tiedostaa, ja uskonvapauttani riistettiin seitsemän vuotta. En jaksa olla katkera. Mutta minusta ketään lasta ei saisi liittää mihinkään uskontoon, vaan 12-15-vuotiaana saisi sitten aikaisintaan liittyä jos niin tahtoo. Oman tahdon ja ymmärryksen on kehityttävä ennen kuin lähdetään ketään liittämään mihinkään.

Sinä kuulut siis niihin, joista sanotaan: usko ei ole joka miehen, eli oma päätöksesi hyljätä Jeesus Kristus.

Kyllähän lapsetkin voivat tehdä uskonratkaisun. Usein silloin on kyseessä joko täysin kirkkoon kuulumattoman perheen lapsi tai kirkkoon kuuluvan ei-uskovaisen perheen lapsi. Ratkaisu syntyy yleensä ns. vapaiden suuntien tilaisuuksissa. Ja seurauksena on esim. juurikin helluntaiseurakuntaan liittyminen. Tosin ratkaisun voi tehdä myös kirkkoon kuuluvan uskovaisen perheen lapsi. Usein on silloin kyse johonkin herätysliikkeeseen kuuluvasta perheestä.

Jos lapsena voi tehdä uskonratkaisun niin tarkoittaako se että esim. 11 vuotias lapsi joutuu helvettiin jos kuolee siinä iässä eikä ole uskossa? Minkä ikäisenä ylipäätään voi joutua helvettiin, eikö Jeesus kuollut myös kaikkien lasten puolesta?

Lapsen aivot kehittyvät yli 18 ikävuoteen asti. Seksissäkin suojaikäraja on 16. Jos lapsi ei ole kykeneväinen päättämään seksuaalielämästään niin miten sitten iankaikkisuuskohtalosta? En vaan ymmärrä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset ovat lapsia, tuntuisi oudolta että tuon ikäinen muka pystyisi päättämään omasta iankaikkisuuskohtalostaan...

Kuinka niin? Lapsiakin kuolee joka päivä ja Jeesus sanoo: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni".

Mikä onkaan ihanampaa, kuin se, että voisi elää henkilökohtaisessa uskossa Jeesukseen jo pienestä pitäen, silloin säästyisi niin monelta pahalta itseaiheutetulta kokemukselta.

Eivätkö lapset voi säästyä "pahoilta itseaiheutetuilta kokemuksilta" mitenkään muuten kuin olemalla uskossa Jeesukseen? Esimerkiksi ihan järjen, moraalin ja kasvatuksen avulla. Ei lapsi tarvitse uskontoa kasvaakseen terveeksi aikuiseksi.

Käsittääkseni lapsella voi olla ns. lapsenusko, jolla pelastuu jokainen pieni lapsi mikäli sattuu kuolemaan silloin, teini-iässä ja sitä vanhempana on tehtävä tietoinen uskonratkaisu

Hyvä kysymys, johon on vaikea löytää oikeaa vastausta, Raamatussa ei tietääkseni oteta suoraa kantaa asiaan

Olen luterilainen enkä usko varsinaiseen uskonratkaisuun, vaan siihen että Jumala on se joka valitsee ja antaa uskon. Näkisin kuitenkin oman kokemuksenkin pohjalta niin, että on lapsen uskoa ja on aikuisempaa, henkilökohtaista uskoa. Siirtymä näiden välillä voi tapahtua vaiheittain ja vähitellen tai sitten sisältää hyvinkin äkillisiä ja kokemuksellisia tilanteita. Jos perheen tapa hahmottaa hengellisiä asioita on sellainen, että uskonratkaisun käsite on siinä tärkeä, niin tämä siirtymävaihe saatetaan sanoittaa ratkaisun tekemiseksi. Se missä iässä tällainen siirtymä tapahtuu, on hirveän yksilöllistä. 11v voi sellaisen jo kokea, mutta moni sen ikäinen ei vielä ajattele asioita niin aikuisella tavalla, että asia olisi ajankohtainen. Sen, mikä sitten on pelastavaa uskoa, jätän Jumalan arvioitavaksi - Jumala kuitenkin on uskon antaja ja ainoa joka oikeasti näkee ihmisen sydämeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset ovat lapsia, tuntuisi oudolta että tuon ikäinen muka pystyisi päättämään omasta iankaikkisuuskohtalostaan...

Kuinka niin? Lapsiakin kuolee joka päivä ja Jeesus sanoo: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni".

Mikä onkaan ihanampaa, kuin se, että voisi elää henkilökohtaisessa uskossa Jeesukseen jo pienestä pitäen, silloin säästyisi niin monelta pahalta itseaiheutetulta kokemukselta.

Lapset kuolevat koska ovat nykyisessä tai aikaisemmassa elämässään tehneet pahoja asioita. Kukaan ei pakene karmaa.

Yhden vapaakirkon pappi selitti mulle joskus että se menee suunnilleen näin: jos lapselle kerrotaan mistä uskossa on kyse ja hän ymmärtää asian ja jos hän on kykeneväinen itsenäisiin päätöksiin niin hän voi omalla kohdallaan tehdä oman henkilökohtaisen "uskonratkaisunsa". Eli lapsi voi kääntyä johonkin tiettyyn uskoon. Mutta se on sitten ihan vain sen lapsen ja jumalan välinen asia. Ihan eri asia on sitten että mitä eri seurakuntien säännöt sanovat että minkä ikäisiä ihmisiä hyväksytään jäseniksi ym. Kai olisi fiksua jos jotain rajoituksia olisi, mutta tosielämässä on usein päinvastoin: monet seurakunnat kannustavat ja painostavat pikkulapsiakin liittymään jäseniksi. Seurakunnille ihmisten jäsenyys on tärkeintä, ei ihmisten usko.

"Uskonratkaisu" on minulle vähän vieras termi, mutta kai sillä tarkoitetaan sitä, että alkaa sydämessään uskoa Jeesukseen Herranaan ja Vapahtajanaan sekä tunnustaa uskonsa ainakin kysyttäessä.

Olen yleensä kuullut käytettävän ilmausta "tulla uskoon".

Olen kuullut kertomuksia, joissa lapsi, 10 ikävuoden molemmin puolin, on tullut uskoon ja myös pysynyt uskossa Jeesukseen ollen kristitty vielä aikuisenakin.

Itse tulin uskoon vasta kolmekymppisenä. Uskoon voi tulla missä tahansa iässä. Tiedän myös vanhuksena uskoon tulleita.

Ihmiset tekevät lapsena ja teininä vaikka mitä. Moni kilahtaa uskoon esimerkiksi riparilla ja tulee sitten tolkkuihinsa parin vuoden päästä. Aivojen kehitys jatkuu ainakin 25-vuotiaaksi. Sen jälkeen persoonaltaan terve ja tasapainoinen ihminen ei enää kilahda hihhuloimaan. Hullut ja addiktit ovat toki asia erikseen. Lapsena tai teininä tehty "ratkaisu" on pysyvä vain, jos koko suku ja ystävät ovat samassa lahkossa. Silloinhan sinne on vähän pakkokin jäädä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä mieltä kristityt ovat yleensäottaen asiasta tai onko siitä eriäviä näkemyksiä?

On siitä eriäviä näkemyksiä. Useimmat kristityt eivät usko koko uskonratkaisuihin, eivät aikuisten tekemiin sen enempää kuin lasten.

Uskonratkaisuista puhutaan ns. vapaissa suunnissa (helluntailaiset, vapaakirkko, baptistit ym.)

Itse olen luterilainen, ja me kastamme jo ihan pikkulapsia ja opetamme että lapsi saa uskon kasteessa. Ihminen ei tee mitään omia ratkaisuja, se on Jumala joka nämä asiat ratkaisee.

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsena voi tehdä uskonratkaisun niin tarkoittaako se että esim. 11 vuotias lapsi joutuu helvettiin jos kuolee siinä iässä eikä ole uskossa? Minkä ikäisenä ylipäätään voi joutua helvettiin, eikö Jeesus kuollut myös kaikkien lasten puolesta?

Vapaakirkossa asia opetetaan näin: ihminen on synnistä syntynyt joten kaikki ihmiset joutuvat hel vettiin paitsi ne jotka ovat ryhtyneet kristityiksi eli vapaasti omasta tahdostaan päättäneet pyytää jeesukselta syntien anteeksiantoa. Vauvat siis joutuvat hel vettiin koska vauvat eivät osaa pyytää yhtään mitään. Hel vettiin päätyvät myös mm alkuasukkaat viidakossa jos he eivät koskaan ole mistään jeesuksesta edes kuulleet. Voi vain toivoa, että jumala keksii tähän pulmaan jonkin ratkaisun, jonkin mitä raamatussa ei ole kerrottu.

Joskus aprikoin että mihinköhän Juudas joutui, siis se Jeesuksen pettänyt opetuslapsi, ja netissä oli moni asiaa spekuloinut. Siellä lainattiin jotain tämäntapaista raamatunlausetta: "mittaamaton on jumalan armo". Joten ties vaikka jumala lopulta armahtaisi myös sellaisia ihmisiä joita raamattua kirjaimellisesti tulkittaessa ei tulisi armahtaa?

Mutta mistäpä näitä ikinä tietää. Mielestäni ainoa merkityksellinen raamatunlause on tämä: "tutkimattomat ovat herran tiet". Aivan turha yrittää mitään muita raamatunlauseita tulkita, niin paljon kaikkea älytöntä siellä on. Aivan turhanpäiväistä suuntaanjatoiseen jaarittelua koko uskonto.