Mies, miltä seksin puuttuminen parisuhteessa tuntuu?

Siitä tulee alistettu, tarpeeton ja jatkuvasti huonompi olo. Sellaisesta liitosta pääsee pois joko fyysisesti tai henkisesti.

Avioliitto ilman rakkautta johtaa rakkauteen ilman avioliittoa.

Avioliitossa pitäisi olla kumppanin kanssa fyysisesti yhtä.

Alussa se tuntu aika pahalta. mut nyt 3 vuoden jälkeen siihen alkaa tottua eikä enää ees kaipaa sitä seksiä juurikaan..

Parisuhde alkaa tuntua kämppiksinä asumiselta sekä lasten- ja taliundenhoitotyöltä. Tosin saattaa olla että seksittömyys on seurausta tuosta ekasta, että kipinä on hukassa...

M41

Kyllähän sellanen suhde on kurja missä seksiä ei ole jos sitä tekee mieli. Se on toinen tarina jos ei tee.

Olen pitkän suhteen äijä ja toisen halut häipy lasten saamisen myötä eikä ole palanneet nuorin on jo toisella kymmenellä.

Koti duunit jaetaan..ja asioista on keskusteltu monet kerrat ja ehkä rakastelun jälkeen jes tämähän on ihanaa mutt niin se taas muutaman kerran jälkeen jää...

Yleensä vielä rakastellessa käy niin ett vaimo saa ja mä jään kuti piippuun ..vaimo ei vaivaudu orkun jälkeen mihinkään ja ja paikkoja aristaa hällä niin ettei ..

Vaimollani on vaihdevuodet juuri takanapäin, ja halut olleet aivan nollissa jo pari-kolme vuotta. Hän 'antaa' silloin tällöin, ehkä kerran pari kuussa, mutta vain koska tietää että minä tahdon, ja joko haluaa aidosti miellyttää minua (kuten sanoo) ja/tai antaa velvollisuudentunnosta (kuten itse uskon). No, olen toki kiitollinen että saan seksiä edes joskus, voisi olla paljon huonomminkin, mutta tuo määrä ei kyllä minulle riitä, itse haluaisin pari kertaa viikossa. Ja oli määrä mikä tahansa, kun tiedän ettei toinen sitä lainkaan itse halua, niin kyllä siitä väkisinkin katoaa hohto. Rakkautta ja hellyyttä on muuten, mutta ei vain seksuaalisesti. Ja vaikka tiedän, että vaimoni rakastaa minua, niin kurjalta se tuntuu ettei hän halua minua - siis vaikka kyse olisikin siitä, että hän ei halua seksiä lainkaan, sen sijaan ettei haluaisi sitä minun kanssani, niin vaikea sitä on kuitenkaan olla ottamatta henkilökohtaisesti.

Eli miltä se tuntuu? Turhauttavalta. Elän jatkuvassa puutteessa. Toisaalta, kun seksiä on, niin sekään ei tyydytä, kun tiedän ettei toinen ole siinä aidosti mukana. Tunnen itseni ei-halutuksi. Säälin itseäni. Olen usein vaimolleni vihainen, vaikkei se hänen syynsä ole. Tunnen olevani umpikujassa - en halua elää ilman seksiä, enkä toisaalta halua jättää tai pettää vaimoani. Olen usein alakuloinen tämän tilanteen mahdottomuuden vuoksi. Vaikka uskon, ettei vaimollani ole toista suhdetta, joskus sekin epäilys hiipii mieleen, ja silloin vasta surkealta tuntuukin. Olen kateellinen muille, joilla on (tai näyttää olevan, tai luulen olevan) 'normaali' seksielämä. Pelkään että kasvamme erilleen, kun läheisyys ja hellyys kärsii. Toivon tilanteen parantuvan, mutta en oikein jaksa uskoa. Kaipaan menneitä aikoja. En tiedä mitä tulevaisuus tuo.

Että siltä se tuntuu.

Itsellä muuten sama, mutta vaimo ei suostu edes velvollisuudentunnosta. Olen tullut torjutuksi satoja kertoja. Seksiä viimeiset 14 vuotta enintään kerran vuodessa. En edes tiedä miten pysyn pystyssä enkä kestä enää yhtään torjuntaa. Viimeksi yritin kuukauden saada vaimoa syliin, lopulta hän suostui pitämään ranteesta kiinni. Tätä on vaikea edes kuvailla. Tuntuu etten ole tarpeellinen tai arvokas kenellekään muuten kuin maksamaan asioita ja hoitamaan tehtäviä. Ilman lapsia olisin lähtenyt ajat sitten, toisaalta jos miehenä lähden, menetän lapset. Vaimo varmaan tyytyväinen jos inhoaa seksiä mutta arvostaa taloudellista turvaa. Olen tullut siihen tulokseen, ettän inhoaa minua ja pystyi 8 vuotta näyttelemään nauttivansa säännöllisestä seksistä ennen lapsia. Siinä kohtaa hän oli tavoitteessaan. Pidän vieläpä lapsistamme yli kaiken enkä voi ajatella menettäväni heidät. Olisin varmaan altis hairahtumaan hyvän naisen pienestäkin vinkistä, mutta en uskalla tehdä pienintäkään aloitetta kun olen niin lyöty.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä muuten sama, mutta vaimo ei suostu edes velvollisuudentunnosta. Olen tullut torjutuksi satoja kertoja. Seksiä viimeiset 14 vuotta enintään kerran vuodessa. En edes tiedä miten pysyn pystyssä enkä kestä enää yhtään torjuntaa. Viimeksi yritin kuukauden saada vaimoa syliin, lopulta hän suostui pitämään ranteesta kiinni. Tätä on vaikea edes kuvailla. Tuntuu etten ole tarpeellinen tai arvokas kenellekään muuten kuin maksamaan asioita ja hoitamaan tehtäviä. Ilman lapsia olisin lähtenyt ajat sitten, toisaalta jos miehenä lähden, menetän lapset. Vaimo varmaan tyytyväinen jos inhoaa seksiä mutta arvostaa taloudellista turvaa. Olen tullut siihen tulokseen, ettän inhoaa minua ja pystyi 8 vuotta näyttelemään nauttivansa säännöllisestä seksistä ennen lapsia. Siinä kohtaa hän oli tavoitteessaan. Pidän vieläpä lapsistamme yli kaiken enkä voi ajatella menettäväni heidät. Olisin varmaan altis hairahtumaan hyvän naisen pienestäkin vinkistä, mutta en uskalla tehdä pienintäkään aloitetta kun olen niin lyöty.

Voimia, veli.

no.5

Vierailija kirjoitti:

Otin eron tämän takia vaimostani, ettei pääsisi käymään juuri niinkuin näille parille tapaukselle on käynytkin tuossa ylempänä.

Tuo seurusteluaika on tärkeä, ennen sitoutumista, että voi olla varma ja luottaa tulevaan kumppaniin, että on varmasti samalla tavalla rakastelusta ajatteleva kuin itsekin.

m.42

Seurusteluaikana, ja ensimmäiset 10-15, jopa 20 vuotta avioliittoa, seksi oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Mutta kun se loppui, niin se loppui. Milläs sen ennakoit seurusteluaikana?

no.5

Turhauttavalta. Yksinäiseltä. Tarpeettomalta. Hylätyltä.

Kun säännöllinen hyvä seksi alkaa hiipumaan ja itsellä on halu saada ja antaa, niin se tuntuu rinnassa. Ahdistaa! Vaikka sydän on kunnossa.

Jatkuva, satoja kertoja toistunut, torjutuksi tuleminen nakertaa itsetuntoa väkisinkin. Puuttuu yhteisen seksin tuoma läheisyys: Mitä tunnetta, ei ainakaan minulle, korvaa mikään muu.

Vaikka vaimo sanoo, ettei hänellä ole haluja, niin minusta tuntuu ettei minua haluta enää mihinkään.

Olen alkanut vierraannuttamaan itseäni vaimostani, ettei tuntuisi niin pahalta tämä jatkuva läheisyyden puute. Kaipaan sitä seksin jälkeistä hyvää oloa, yhdessä makailua jalat ristissä.

Seksin puute aiheuttaa paljon muutakin puutetta suhteeseen!

Kunpa lähtis halut itseltänikin!

Kuulostaa kurjalta olla yksinäinen parisuhteessa.

Kurjaa se on myös olla sinkku, joka ei kelpaa kellekään. Vieläpä nainen.

Kärsitään sitten kaikki rooleissamme.

Vierailija kirjoitti:

Turhauttavalta. Yksinäiseltä. Tarpeettomalta. Hylätyltä.

Kun säännöllinen hyvä seksi alkaa hiipumaan ja itsellä on halu saada ja antaa, niin se tuntuu rinnassa. Ahdistaa! Vaikka sydän on kunnossa.

Jatkuva, satoja kertoja toistunut, torjutuksi tuleminen nakertaa itsetuntoa väkisinkin. Puuttuu yhteisen seksin tuoma läheisyys: Mitä tunnetta, ei ainakaan minulle, korvaa mikään muu.

Vaikka vaimo sanoo, ettei hänellä ole haluja, niin minusta tuntuu ettei minua haluta enää mihinkään.

Olen alkanut vierraannuttamaan itseäni vaimostani, ettei tuntuisi niin pahalta tämä jatkuva läheisyyden puute. Kaipaan sitä seksin jälkeistä hyvää oloa, yhdessä makailua jalat ristissä.

Seksin puute aiheuttaa paljon muutakin puutetta suhteeseen!

Kunpa lähtis halut itseltänikin!

Hyvin sanottu, kuvaa omaakin tilannettani tismalleen. Juuri tuo, että joudun tietoisesti vieraannuttamaan itseäni vaimostani, jotta olisi helpompi olla haluamatta häntä ja kestää jatkuva puute, saattaa kuulostaa ulkopuolisesta nurinkuriselta, mutta siihen olen itsekin päätynyt. En haluaisi vieraantua vaimostani, mutta koville ottaa tämä yksipuolinen halu ja kaipuu.

no.5

Kieltämättä laskee itsetuntoa, kun "ei saa edes vaimolta". Alan ymmärtää niitä, jotka hakevat sen puuttuvan läheisyyden ja seksin muualta. Asuntolainojen ja lasten yms. keskeltä on hyvä miettiä, onko se seksin puute oikeasti NIIN hyvä syy erota.

Selväähän se, että asuntolaina ja lapset, jotka muuttavat kohta pois ja alkavat elää täysin omaa elämäänsä, ovat todella todella hyviä syitä käyttää OMA elämänsä epätyydyttävästi, läheisyyden ja seksin puutteessa. Sitten te vaari-ikäisinä voitte muistella edellistä 40-vuotta, kuinka niin häviävän pienen ajan elämästänne elitte ahdistuneina ja onnettomina, mutta hei! tulipahan se rivarinpätkä Espoossa maksettua!!!

Vierailija kirjoitti:

Selväähän se, että asuntolaina ja lapset, jotka muuttavat kohta pois ja alkavat elää täysin omaa elämäänsä, ovat todella todella hyviä syitä käyttää OMA elämänsä epätyydyttävästi, läheisyyden ja seksin puutteessa. Sitten te vaari-ikäisinä voitte muistella edellistä 40-vuotta, kuinka niin häviävän pienen ajan elämästänne elitte ahdistuneina ja onnettomina, mutta hei! tulipahan se rivarinpätkä Espoossa maksettua!!!

Sorry, pointtisi oli...?

Miksi te alistutte kohtaloonne tuolla tavalla? Asuntolainoja tulee ja menee, ei se ole mikään syy jatkaa onnettomassa liitossa. Lasten hoito voidaan sopia vuoroviikoin ta 2 vkoa ja 2 vkoa.

Miksi olette naulinneet itsenne huonoon parisuhteeseen?

Jatkuvat peräkkäiset kieltäytymiset lähestymisyrityksiin nostattavat vahvaa ärsyyntymistä. Itsetuntoni ei noista laske, koska tiedän saavani seksiä vaikka baarista. Mielestäni vahva ärsyyntyminen on jopa pahempi kuin itsetunnon laskeminen. Miten voi olla, että olen parisuhteessa ihmisen kanssa, joka ei halua seksiä kanssani. Kuitenkin omassa päässä kuvittelen että kyllä sitä seksi rupeaa miellyttämään, kunhan vauhtiin päästään. Näin se vaimokin sanoo. Eli miksi ihmeessä toinen ei jaksaisi tuota vertaa yrittää antaa mahdollisuutta, vaan mielummin käyttäytyy niin että toinen rupeaa lähes vihaamaan.

Pettäminen / vieraissa käynti on tietysti yksi vaihtoehto. Mikäli seksi ei ole vaimon mielestä merkittävä osa parisuhdetta, niin kaiketi voin käydä naimassa sitten muita naisia? Tämäkään ei tunnu kelpaavan.

Vierailija kirjoitti:

Miksi te alistutte kohtaloonne tuolla tavalla? Asuntolainoja tulee ja menee, ei se ole mikään syy jatkaa onnettomassa liitossa. Lasten hoito voidaan sopia vuoroviikoin ta 2 vkoa ja 2 vkoa.

Miksi olette naulinneet itsenne huonoon parisuhteeseen?

En voi puhua muiden puolesta, mutta itse en ole 'naulinnut' itseäni parisuhteeseen; olen tässä täysin vapaaehtoisesti.

Ja suhteemme on muuten aivan hyvä. Kohta ollaan oltu 25 v naimisissa, enkä osaa kuvitella elämääni ilman vaimoani. En määrittele suhteemme laatua pelkän seksin tai sen puutteen perusteella, se on vain yksi monista tekijöistä. Ja sitäkin oli kuitenkin yli 20 v paljon, usein ja pääosin erittäin hyvää. Toki olisin tyytyväisempi jos sama jatkuisi vieläkin, useammin kuin sen kerran-pari kuussa, mutta ei tulisi mieleenikään jättää vaimoani vain siksi, että hänellä hormonit heittää häränpyllyä täysin hänestä riippumattomista syistä. Kun pyysin häntä aikoinaan vaimokseni, tarkoitin loppuiäksemme.

no.5

Meillä oli nuorena sellainen biologian opettaja, jota kertoin, että sukupuolielimen kutinaan ei auta mikään raapiminen eikä mikään kuun kuin seksi. Oli harvinaisen oikeassa. Teininä kutisi niin älyttömästi ja vasta 19v täytettyäni sain laittaa kalun pilluun.  Siitä se kutina helpottui. Siitä lähtien saanut viikoittain vähintään kerran viikossa koko ikäni naida. Vieläkin kuusikymppisenä jos alkaa yli viikon venymään eikä vaimo osoita merkkejä seksin harrastamisesta alkaa hatuttamaan ja turhauttamaan. Kutina vehkeessä on jo sietämätön. Rakastan vaimoani yli kaiken ja parisuhde on hyvässä kuosissa, mutta jos seksikerrat tästä vielä paljon harvenee tai alkaa tulemaan kuukauden väli, niin aivan pakosta menen vieraisiin. En kestäisi olla naimatta, ei voi mitään. Täysin riippuvainen pillusta, kun on koko ikä sen saantiin tottunut.

Itse olin miehenä epätyydyttävässä suhteessa melkein 3kymmentä vuotta, joista muutama viimeinen täysin ilman seksiä ja läheisyyttä. Tästä ongelmasta ei voitu keskustellakkaan. Viimein, kun otin asian esiin, niin vaimo vaan totesi, ettei koskaan halua mitään fyysistä mun kanssa. Muutaman viikon mietin asiaa ja sitten ehdotin eroa, johon vaimo suostui mielihyvin. Tosin kun löysin uuden, niin tuli hirveä katkeruuden aalto.

Nyt on asuttu erillään muutaman vuoden ja kaikki on todella paljon paremmin. Lapset viihtyvät mun luona paremmin, kuin exällä ja ovat täällä paljon. Mäkin olen löytänyt ihania naisia, jotka todella haluavat rakasteluja ja nyt seurustelen vakavasti todella ihanan ja halukkaan ikäiseni naisen kanssa ja kaikki toimii aivan loistavasti. Harmittaa, että tuli kituutettua huonossa suhteessa noin kauan.

Ja vastauksena AP:n kysymykseen, se tuntuu tosi kamalalta, mutta elämäntilanteet ovat joka parisuhteessa niin erilaisia, ettei mitään yleistystä kait voi tehdä.

Kun on vuosia ilman, niin tuleehan sitä turhautuneeksi, ärtyneeksi ja lannistuneeksi. Yhteiseloa ehti tulla 13 vuotta josta puolet seksitöntä. Jossain kohtaa sitä tuli järkiinsä ja otin avioeron. Päivääkään en ole katunut.

Samaan en enää suostu vaikka olisi mitä yhteisiä intressejä.

Ymmärrän että voi tulla pieniä taukoja, mutta niitä ei saa päästää liian pitkiksi. Lopulta voi käydä niin että edes seksuaali- ja parisuhdeterapeuttikaan ei pysty auttamaan.