Ihmisten ilkeys
En ymmärrä. Miksi kukaan haluaa tarkoituksella aiheuttaa toiselle pahaa mieltä kieroilulla, selkäänpuukottamisella ja ilkeilyllä? Tehdä niitä asioita, joiden tietää kaikkein eniten satuttavan toista? Jos sinä tiedät, kerro.
Olen vasta nyt alkanut pohtia asiaa syvemmin. Ja havahtunut siihen karuun tosiasiaan, että valtaosa ihmisistä on perusluonteeltaan juuri tällaisia.
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Tälläkin palstalla harrastetaan muiden ihmisten henkilökohtaista pilkkaamista, se kun on niin helppoa anonyymisti tehdä. Harmi, että kirjoituksista pystyy joskus aika hyvin päätellä, kuka reaalielämän kirjoittaja sieltä takaa löytyy.
Kertoo ihmisestä paljon. Pienen vinkin haluaisin antaa: koita keksiä elämällesi jotain kehittävempää tekemistä. On aika tuhoisaa istua 10 tuntia päivässä vauvapalstalla ivaamassa muita. Omaa oloaan voi koettaa helpottaa myös muilla tavoin.
Ai miten? :D Ei kyllä pysty.
Toisekseen olet ap vastuussa elämästäsi, ja metsä vastaa monesti niin kuin sinne huutaa. Tietenkin ihmiset käyttäytyvät monesti lapsellisesti, typerästi, itsekkäästi ja väärin, mutta haaste onkin kasvaa niin, että on sen yläpuolella. Jos itsekin varaa itselleen oikeuden toimia väärin, lapsellisesti ja typerästi ei pitäisi valittaa, kun muissakin esiintyy sellaista.
Ilkeyys on tyhmyyttä. Ajan ja energiian hukkaaan heittttämistä. Siiitä ei seuraaaa mitään rakentavaaa.
Mä ainakin haluan toimia siten, minkä tietäisin satuttavan äitiäni, aivan tahallisesti. Hän on satuttanut minua, eikä myönnä virhettään eikä sitä, että pahoitti mieleni, eikä pyydä anteeksi. Olet ap varmaan samanlainen luonne. Itsekeskeinen ja itserakas, niin loukkaamasi ihmiset kostavat loukatut tunteensa sinulle. Ilmeisesti et halua selvittää asioita puhumalla.
Vierailija kirjoitti:
Ilkeyys on tyhmyyttä. Ajan ja energiian hukkaaan heittttämistä. Siiitä ei seuraaaa mitään rakentavaaa.
Ei seuraa siitäkään, kun ei myönnetä pahoittaneensa toisen mielen ja pahoitella sitä. Miksi sellaisen ihmisen tunteista sitten pitäisi välittää? En mä ainakaan.
Vierailija kirjoitti:
Ilkeyys on tyhmyyttä. Ajan ja energiian hukkaaan heittttämistä. Siiitä ei seuraaaa mitään rakentavaaa.
Viiihdyttävää se toki voii olla. Rakentava kritiiiikki ja psyykkkaaaminen on ihan eri asia kuiin ilkeyys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilkeyys on tyhmyyttä. Ajan ja energiian hukkaaan heittttämistä. Siiitä ei seuraaaa mitään rakentavaaa.
Viiihdyttävää se toki voii olla. Rakentava kritiiiikki ja psyykkkaaaminen on ihan eri asia kuiin ilkeyys.
Ja myyös yksilön itsetuntooa kohotttavaa kun ryhmässsä tyhmyyys tiiivistyyy ja se saaa nostettta ja hyväksyyyntäää nauraaa heikommallle.
Vierailija kirjoitti:
Mä ainakin haluan toimia siten, minkä tietäisin satuttavan äitiäni, aivan tahallisesti. Hän on satuttanut minua, eikä myönnä virhettään eikä sitä, että pahoitti mieleni, eikä pyydä anteeksi. Olet ap varmaan samanlainen luonne. Itsekeskeinen ja itserakas, niin loukkaamasi ihmiset kostavat loukatut tunteensa sinulle. Ilmeisesti et halua selvittää asioita puhumalla.
Ja siis sopiva satutustapa on ainakin se, että hän odottaa tulevansa huomatuksi äitienpäivänä. Että "vaikka nönnönnööö meillä onkin ollut hiukan huonot välit, niin sen verran voi aina tehdä, että muistaa äitiään äitienpäivänä". Ahaa, sä haluat sitä? Selvä, hyvä tietää, niin varmasti ET SAA. Haha!
Typerys kuvittelee pyyhkivänsä kaiken oman paskansa sillä, että mäkin olen raivonnut hänelle. No, vahingoittikohan se hänen kasvuaan ja elämäänsä yhtään samalla tavalla, kuin hänen mulle raivoamisensa vahingoitti mun kasvuani? Ei todellakaan. Hänen paskaansa ei pyyhi mikään pois ja turhaa typerä hölmö toivoo tulevansa muistetuksi enää koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilkeyys on tyhmyyttä. Ajan ja energiian hukkaaan heittttämistä. Siiitä ei seuraaaa mitään rakentavaaa.
Viiihdyttävää se toki voii olla. Rakentava kritiiiikki ja psyykkkaaaminen on ihan eri asia kuiin ilkeyys.
Sunkin kannattais tarkistaa "rakentavan kritiikkisi ja psyykkaamisesi" kohteelta, että onko sellaisia pyydetty tai kysytty sulta. Jos ei, on iso mahdollisuus, että sinun rakentavaksi kritiikiksi ja psyykkaamiseksi luulemasi toimintasi satuttaakin ja haavoittaa kuulijaa.
Usein on kyse vallasta tai sen tunteesta.
Juuri nää ilkeät on noita tän ketjun alapeukuttajia. Ilkeä ihminen ei ole onnellinen ihminen. Itse skippaan ilkeät ihmiset.
Vierailija kirjoitti:
Mä ainakin haluan toimia siten, minkä tietäisin satuttavan äitiäni, aivan tahallisesti. Hän on satuttanut minua, eikä myönnä virhettään eikä sitä, että pahoitti mieleni, eikä pyydä anteeksi. Olet ap varmaan samanlainen luonne. Itsekeskeinen ja itserakas, niin loukkaamasi ihmiset kostavat loukatut tunteensa sinulle. Ilmeisesti et halua selvittää asioita puhumalla.
Sinussa se vika on. Katkera kostaja ja hyökkäät ap vastaan joka on kiltti.
Vierailija kirjoitti:
Juuri nää ilkeät on noita tän ketjun alapeukuttajia. Ilkeä ihminen ei ole onnellinen ihminen. Itse skippaan ilkeät ihmiset.
Eli olet ilkeä itse. Muiden haavoittuneisuus ei kiinnosta sinua, olet valmis haukkumaan sellaisia ihmisiä ilkeiksi. Minusta sinunkaltaisesi ovat ilkeitä ihmisiä. Halveksivia, millä oikeudella?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ainakin haluan toimia siten, minkä tietäisin satuttavan äitiäni, aivan tahallisesti. Hän on satuttanut minua, eikä myönnä virhettään eikä sitä, että pahoitti mieleni, eikä pyydä anteeksi. Olet ap varmaan samanlainen luonne. Itsekeskeinen ja itserakas, niin loukkaamasi ihmiset kostavat loukatut tunteensa sinulle. Ilmeisesti et halua selvittää asioita puhumalla.
Sinussa se vika on. Katkera kostaja ja hyökkäät ap vastaan joka on kiltti.
Ei, vaan haluan aloittajan kommentoivan tuohon, niin nähtäisiin, miten kiltti hän todellaisuudessa kykenee olemaan, vai onko laillasi vain muita halveksiva itsekeskeinen ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilkeyys on tyhmyyttä. Ajan ja energiian hukkaaan heittttämistä. Siiitä ei seuraaaa mitään rakentavaaa.
Viiihdyttävää se toki voii olla. Rakentava kritiiiikki ja psyykkkaaaminen on ihan eri asia kuiin ilkeyys.
Sunkin kannattais tarkistaa "rakentavan kritiikkisi ja psyykkaamisesi" kohteelta, että onko sellaisia pyydetty tai kysytty sulta. Jos ei, on iso mahdollisuus, että sinun rakentavaksi kritiikiksi ja psyykkaamiseksi luulemasi toimintasi satuttaakin ja haavoittaa kuulijaa.
Tätä näkee paljon, se on itsekästä.
Vierailija kirjoitti:
Juuri nää ilkeät on noita tän ketjun alapeukuttajia. Ilkeä ihminen ei ole onnellinen ihminen. Itse skippaan ilkeät ihmiset.
Työelämässä näitä ilkeitä ihmisiä näkee paljon ja valitettavasti vieläpä esimiesasemassa. Miten silloin skippaat ilkeät ihmiset, kun on pakko olla päivittäin tekemisissä?
Vierailija kirjoitti:
Usein on kyse vallasta tai sen tunteesta.
Nimenomaan. Työelämässä on paljon ilkeitä ihmisiä ja vieläpä valitettavasti esimiesmiesasemassa. Miten silloin välttyä olemasta tekemisissä?
Hallava kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilkeyys on tyhmyyttä. Ajan ja energiian hukkaaan heittttämistä. Siiitä ei seuraaaa mitään rakentavaaa.
Viiihdyttävää se toki voii olla. Rakentava kritiiiikki ja psyykkkaaaminen on ihan eri asia kuiin ilkeyys.
Sunkin kannattais tarkistaa "rakentavan kritiikkisi ja psyykkaamisesi" kohteelta, että onko sellaisia pyydetty tai kysytty sulta. Jos ei, on iso mahdollisuus, että sinun rakentavaksi kritiikiksi ja psyykkaamiseksi luulemasi toimintasi satuttaakin ja haavoittaa kuulijaa.
Tätä näkee paljon, se on itsekästä.
Niinpä, mä oon aivan sen uhri. Mulla oli halveksiva äiti ja sitten törmäsi kaveriin, jolla oli tuollainen tapa asennoitua minuun. Luuli tosiaan psyykkaavansa kun osoitteli vikojani ja vajeitani. Haluan kos taa sille jos se vain olisi mahdollista, hän satutti minua aikoinaan todella paljon. Siitäkin tuli syytöstä, miten en ole hyvä kaveri, en niin läheinen, kun siis itse loukkasi minua minkä kerkesi. Mutta koska luuli loukkaamistaan hyvyydeksi, niin sanopa siitä sille sitten. Kun lopulta asiasta sanoi, kävi juuri niin kuin tuollaisten keskenkasvuisten pellejen kanssa aina käy: hillitön itsensä puolustaminen, nolla kiinnostusta omaan virheeseensä eli olettaa että se oli "psyykkaamista ja rakentavaa" kun ei tunne ihmistä, joille niitä latelee! Että tämän historian kun tietäisi, niin olisi ihan hiljaa vain. Ja siis siksi ei tiennyt sitä historiaa, että itsellenikin se, että äitini halveksi minua oli kipeä asia ja luulin omaksi viakseni. Eli pitää vain lähtökohtaisesti olettaa, jos ei halua satuttaa ja loukata ketään, että kellekään ei mennä antamaan omasta mielestä rakentavaa kritiikkiä, ellei sitä ole kysytty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein on kyse vallasta tai sen tunteesta.
Nimenomaan. Työelämässä on paljon ilkeitä ihmisiä ja vieläpä valitettavasti esimiesmiesasemassa. Miten silloin välttyä olemasta tekemisissä?
Ei hänen tarvitse sitä selkeästikään miettiä, koska hän ei ole mikään ilkeiden ihmisten uhri, eli hän on itse se "rakentava kritisoija" omasta mielestään.
Olen samaa mieltä. Ei kenenkään tarvitse alkaa kriitikoksi ja keittiöpsyykkariksi.
Tälläkin palstalla harrastetaan muiden ihmisten henkilökohtaista pilkkaamista, se kun on niin helppoa anonyymisti tehdä. Harmi, että kirjoituksista pystyy joskus aika hyvin päätellä, kuka reaalielämän kirjoittaja sieltä takaa löytyy.
Kertoo ihmisestä paljon. Pienen vinkin haluaisin antaa: koita keksiä elämällesi jotain kehittävempää tekemistä. On aika tuhoisaa istua 10 tuntia päivässä vauvapalstalla ivaamassa muita. Omaa oloaan voi koettaa helpottaa myös muilla tavoin.