Voiko vuosien syömishäiriöstä parantua?

Onko sinulla mitään hoitokontaktia?

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla mitään hoitokontaktia?

Ei syömishäiriöön liittyyen. Joskus hyödynnän perusterveydenhuoltoa hoidattaakseni sairauden aiheuttamia oireita. Syömishäiriötäni ei huomata. Pelkään, että en saa hoitoa, jos selviää oireiden olevan itseaiheutettuja.

Pysy pois pro anoista ja hae ammattiapua. Jos on vaikea aloittaa, aloita täältä: https://sekasin247.fi/

Vierailija kirjoitti:

Pysy pois pro anoista ja hae ammattiapua. Jos on vaikea aloittaa, aloita täältä: https://sekasin247.fi/

Mitä minä sanoisin? Hei, olen aikuinen ihminen, joka pelleilee ruoalla. Joskus en pysty syömään edes porkkanaa, vaikka luut haurastuvat poikki. Saatan liikkua päivässä 8 tuntia. Joskus ostan sadoilla euroilla ruokaa, jotta voin vetää sen vessasta alas. Joskus voin olla päiviä syömättä, vaikka pyörtyilen kaduille. Odotan joka hetki sydämeni pettämistä ja kuolemaa. Haluan parantua, mutta pelkään tyhjyyttä. Minulla ei ole mitään muuta kuin tämä kierteeni, millä täytän päiväni. Olen jäätävän yksinäinen. Minulla ei ole ketään enkä halua tuntea sitä.

Voi. Sanon tämän sairastettuani 20 vuotta sekamuotoista syömishäiriötä. Alkoi anoreksiana ja rairaalaan jouduttuani vaihtui bulimiaksi. Ajoi minut lähes eristäytyneeksi ulkomaailmasta ja lähes tappoi minut. Hain apua lukuisia kertoja mutten julkiselta puolelta onnistunut saamaan sitä.

Minut pelasti sairauteni selviäminen silloiselle tapailukumppnilleni, joka piti sitä niin iljettävänä, että tämä jätti minut. Masennuin niin, etten pystynyt enää syömään eli menetin kiinnostukseni ruokaan. Join alkoholia erittäin paljon suruuni noin vuoden, nyt yritän päästä siitä eroon mutta syömishäiriön suhteen olen kuivilla.

Orastavan alkoholiongelman uskon ainakin toistaiseksi selättämään. Syömishäiriö oli niin hirveä kokemus, etten halua enää mitän riippuvuutta seuralaisekseni. Käyn tällä hetkellä terapiassa neljättä vuotta. Terapeutti on varmaan Suomen kalleimpia mutta hyvä ja pienen kelakorvauksen saa joka käynnistä. 45 min maksaa 100 € ja käyn tiheydellä 2 kertaa/viikko.

Itse paranin aikoinaan, kun vihdoin oikeasti tajusin, että sh pilasi elämäni. Ja toinen, mikä vaati syvällsen tajuamisen, oli se, että laihduttaminen piti lopettaa täysin. Lipsuin vähän parin vuoden ajan, mutta tilanne parani ja se palkitsi. Sain myös ihanan poikakaverin, joka tuki itsetuntoani ja muistutti ettei saa laihduttaa. Ehkä noin viiden vuoden kuluttua pystyin sanomaan parantuneeni täysin. Enää se on vain muisto. Mutta minusta tuntuu, että tarvitset ulkopuolista apua, härösi kuulostaa pahemmalta kuin se minulla oli.

Syömishäiriöstä ei koskaan pääse kokonaan eroon joten parantuminen on ehkä vähän väärä sana.

Toki voit opetella rakastamaan itseäsi ja oppia uudet toimintavat ja ajattelu mallit mutta se sairaus on yhä siellä pään sisällä vaikka sen voisikin syrjäyttää. Ja jonkun traagisen tapahtuman johdosta se helposti hyppää esiin.

Kerran kun sairastuu niin koko loppuelämä on tehtävä töitä sen eteen ettei se sairaus ota valtaa. Mutta syömishäiriöhän ei koskaan ole se alkuperäinen ongelma vaan se on oire jostakin ja kun se joku selvitetään ja sitä aletaan käsittelemään on mahdollisuus valoisampaan tulevaisuuteen.

Hae apua. Syömishäiriöitä on myös aikuisilla, eivätkä ne ole itse aiheutettuja yhtään enempää kuin vaikka masennus. Tai ihan fyysiset sairaudet. Kysehän on tosiaan sairaudesta, ja vakavasta sellaisesta.

Vähättelet itseäsi ihan hirveästi. Sinä ansaitset apua ihan samalla tavalla kuin kaikki muutkin.

Voi.

Itse pelkäsin myös avun hakemista, en uskonut, että voisin ikinä parantua enkä oikeastaan ollut valmis päästämään sairaudesta irti.

Sairastuin syömishäiriöön lapsena, laihdutin ensimmäistä kertaa 10-vuotiaana. En ikinä saanut diagnoosia, mutta jälkikäteen kyse oli jonkinlaisesta anoreksian ja bulimian sekamuodosta. Välillä olin selvästi anorektinen, liikuin enkä syönyt. Välillä taas ahmin ja paastosin. Yritin opetella oksentamaan, mutten tullut siinä mielestäni "hyväksi".

Noin 20-vuotiaana aloin todella haaveilla paranemisesta. Aloitin juttelemalla joillain ulkomaisissa vertaistukichateissa. Jossain vaiheessa uskalsin ottaa s-postilla yhteyttä syömishöiriöliiton vertaistukihenkilöön ja "juttelin" hänen kanssaan. Aloin muuttaa ajatteluani, tein mm. harjoituksia, joissa keksin itsestäni 5-10 positiivista asiaa peilin edessä, mitään kielteistä ei saa toistaa, vain hyviä ajatuksia. Aloin katsoa YouTubesta syömishäiriöstä jo parantuneiden vlogeja. Aloin lukea self help -kirjallisuutta ja purkaa päähönpinttymiäni ja pakkomielteitäni. Välillä edistyin, välillä palasin vanhaan.

Nyt 25-vuotiaana olen normaalipainoinen ja terve, voin hyvin, en laske kaloreita ja olen muutenkin päässyt eroon koko sairaudesta mielessäni. Nautin liikunnasta ja ruoasta ilman ihmeellisempiä tunteita.

Kehosi voi parantua aliravitsemuksesta, aineenvaihduntasi paranee ja normalisoituu, kuukautiset palaavat, luut vahvistuvat, kaikki elimet alkavat toimimaan terveesti, hiukset kasvavat takaisin.

Aivot ovat plastiset ja ne voi "ohjelmoida" uudelleen. Kaikki on mahdollista, enemmän kuin arvaatkaan.

En olisi ikinä uskonut, että minä voisin päästä irti syömishäiriöstä, täyttää tyhjiön positiivisilla asioilla ja elää onnellista elämää vielä vuosikymmeniä. Toivon, että sinäkin lähdet oikeaan suuntaan. On vain yksi elämä.