Olen tehnyt jatkuvasti elämässäni vääriä päätöksiä

Miten niin väärin? Vai toisella lailla?

Joillekin vakiammatti, perhe ja omakotitalo ovat vääriä valintoja.

Mitkä valinnat lopulta tähän on johtanut? Miksi et itse ole yrittänyt mielekkääseen ammattiin? Jos olet niin miksi et ole päässyt?

Parisuhde on kinkkisempi juttu, mutta periaatteessa jos olet terve, ei ole neurologisia häiriöitä, taloustilanne ok niin voit saavuttaa kyllä paljon asioita, mitkä eivät ole kiinni toisista ihmisistä.

Haluatko avata vähän? Itse olen opiskellut vääriä aloja, luottanut vääriin ihmisiin, tehnyt tekoja jotka taistelevat itseäni ja halujani vastaan ja välillä ollut tekemättä mitään päätöstä, mikä on mielestäni pahin.

Aikani olen katunut ja surrut, nyt olen ylpeä että olen tässä. Vielä ei ole myöhäistä, olen terve ja velat on maksettu, saan olla töissä, ei hyvissä,mutta töissä kuitenkin. Vähän kerrallaan, se on vinkkini, yksi asia kerrallaan. Kaikki järjestyy. Mieti mistä aloittaisit. Onko se terveys, talous, työt, opiskelu, mikä?

Siitä se sitten lähtee. Mitään päätöksiä ei kannata tehdä hätiköiden vaan harkiten.

Tsemppiä.

En minäkään jaksanut opiskella, mutta vakityö, halpa asunto, koira, auto, lapsi, harrastukset ja puoliso löytyy. Ja ilman puolisokin näistä ainakin puolet olisi silti toteutunut. Ilman asunnon ostoakin elämä olisi ihan rentoa vuokralla. Tuskin on kovin montaa oikeasti huonoa valintaa (rikollisuus) olemassa, on vain vaihtoehtoja ja erilaisia lopputuloksia hyvine ja huonoine puolineen. Toiset toki saavat kaiken tekemättä itse juuri mitään, mutta ei välitetä heistä.

Itsekin sorrun joskus tuohon ajatteluun, mutta ei. En olisi voinut toimia toisin, koska olen minä.

Tsemppiä itsensä hyväksymiseen!

Vierailija kirjoitti:

Mitkä valinnat lopulta tähän on johtanut? Miksi et itse ole yrittänyt mielekkääseen ammattiin? Jos olet niin miksi et ole päässyt?

Parisuhde on kinkkisempi juttu, mutta periaatteessa jos olet terve, ei ole neurologisia häiriöitä, taloustilanne ok niin voit saavuttaa kyllä paljon asioita, mitkä eivät ole kiinni toisista ihmisistä.

En ole terve, saattaa olla neurologisiakin häiriöitä, en ole ihan veloissa mutta maksuhäiriömerkintä on! Käsitän kyllä, että toisenlaisilla edellytyksillä voi saavuttaa paljon, mutta minä, onkohan mitään mahdollisuuksia enää... Voi morjens. Kirjoitan kohta lisää - Ap

Mä teen tota miesten kanssa. En opi virheistä, teen aina vääriä päätöksiä ja oon yllättäen aina samassa tilanteessa lopulta ja aina yhtä onneton.

Terveys on tärkeintä sillä jos se prakaa niin elämä oikeasti vaikeutuu huomattavasti ja sitä ei saa rahallakaan.

Mennyttä ei voi enää muuttaa ja omien valintojen kanssa on vain pakko elää. Tutustu itseesi, armahda itsesi ja ala pikku hiljaa muuttamaan elämääsi sellaiseen suuntaan että olisit onnellisempi.

Lakkaa vertailemasta itseäsi muihin. 

Vierailija kirjoitti:

Haluatko avata vähän? Itse olen opiskellut vääriä aloja, luottanut vääriin ihmisiin, tehnyt tekoja jotka taistelevat itseäni ja halujani vastaan ja välillä ollut tekemättä mitään päätöstä, mikä on mielestäni pahin.

Aikani olen katunut ja surrut, nyt olen ylpeä että olen tässä. Vielä ei ole myöhäistä, olen terve ja velat on maksettu, saan olla töissä, ei hyvissä,mutta töissä kuitenkin. Vähän kerrallaan, se on vinkkini, yksi asia kerrallaan. Kaikki järjestyy. Mieti mistä aloittaisit. Onko se terveys, talous, työt, opiskelu, mikä?

Siitä se sitten lähtee. Mitään päätöksiä ei kannata tehdä hätiköiden vaan harkiten.

Tsemppiä.

Minäkin olen opiskellut epäsopivia aloja. Alamäki alkoi ehkä jo lukiossa. Olin hyvä koulussa, mutta otin liian rennosti ja kirjoitin huonot paperit, enkä päässyt korkeakouluun. Pidin välivuotta, tein tehdastöitä ym.

Tuskailin matalapalkka-alan opiskeluissa, myyjäksi ja muuta. Työ oli liian tylsää, mutta en saanut myöskään pääsykokeilla itseäni yliopistoon. Millään en meinannut löytää paikkaani ja tuntuu, että en osaa ja sovi oikein minnekään.

Minulla myös oli pari kohtalokasta kertaa vääriin ihmisiin luottamista, mikä vahingoitti terveyttäni ja itseluottamustani aivan valtavasti. Samalla introverttina ja ilman mitään kiinteää yhteisöä en saanut ympärilleni koottua ystävien tukea, joten itsetunnon keräilyssä on kestänyt kauan.

Sitten sairastuin vakavasti ja selvisin siitä, mutta tämän jälkeen krooninen sairaus on tehnyt elämästäni erittäin hankalaa, kallista ja stressaavaa. On vaikeaa ollut saada lääkäreitä ja sosiaalityöntekijää ymmärtämään, että tilanne on todellinen. Nyt viimeinen vastoinkäyminen on luottotietojen menetys. Tämä tapahtui ihan typerän kämmin seurauksena. Nyt alkaa todella epätoivo vallata sielua. Olen pitkään haaveillut muutosta pois kotikaupungista ja minua kauhistuttaa, että nyt on pakko jäädä tänne, kunnes maksuhäiriö on poissa. Ap

up

Sama juttu. Tuntuu, että olen tehnyt vääriä valintoja koko elämäni. Jännitys ja huono itsetunto, pelko ja häpeä itsestä olleet mukana koko ajan. Olen koko elämäni silti opiskellut kaikenlaista, tehnyt töitä varhain, kolunnut ulkomaita työn merkeissä ja saanut/perustanut (energiasyöpön) perheen. Yhtäkkiä  huomaan olevani elämän ehtoopuolella, vaikken eläkeiässä vielä ja huomaan, etten ole mitään merkittävää saanut aikaan. Olen löytänyt myöhään uudestaan ne jutut, jotka olivat mun lapsuudessa ja nuoruudessa osa mua ja joista olis pitäny tulla mun ura- ja ammattipolkuni.

Itseään täytyy psyykata ja opettaa hyväksymään asiat ja yrittää tehdä kuitenkin sellaisia asioita, jotka tuottavat iloa ja hyvää mieltä - mieluiten päivittäin. Terveys on kaiken suhteen tärkein, mutta siihenkään ei aina voi vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluatko avata vähän? Itse olen opiskellut vääriä aloja, luottanut vääriin ihmisiin, tehnyt tekoja jotka taistelevat itseäni ja halujani vastaan ja välillä ollut tekemättä mitään päätöstä, mikä on mielestäni pahin.

Aikani olen katunut ja surrut, nyt olen ylpeä että olen tässä. Vielä ei ole myöhäistä, olen terve ja velat on maksettu, saan olla töissä, ei hyvissä,mutta töissä kuitenkin. Vähän kerrallaan, se on vinkkini, yksi asia kerrallaan. Kaikki järjestyy. Mieti mistä aloittaisit. Onko se terveys, talous, työt, opiskelu, mikä?

Siitä se sitten lähtee. Mitään päätöksiä ei kannata tehdä hätiköiden vaan harkiten.

Tsemppiä.

Minäkin olen opiskellut epäsopivia aloja. Alamäki alkoi ehkä jo lukiossa. Olin hyvä koulussa, mutta otin liian rennosti ja kirjoitin huonot paperit, enkä päässyt korkeakouluun. Pidin välivuotta, tein tehdastöitä ym.

Tuskailin matalapalkka-alan opiskeluissa, myyjäksi ja muuta. Työ oli liian tylsää, mutta en saanut myöskään pääsykokeilla itseäni yliopistoon. Millään en meinannut löytää paikkaani ja tuntuu, että en osaa ja sovi oikein minnekään.

Minulla myös oli pari kohtalokasta kertaa vääriin ihmisiin luottamista, mikä vahingoitti terveyttäni ja itseluottamustani aivan valtavasti. Samalla introverttina ja ilman mitään kiinteää yhteisöä en saanut ympärilleni koottua ystävien tukea, joten itsetunnon keräilyssä on kestänyt kauan.

Sitten sairastuin vakavasti ja selvisin siitä, mutta tämän jälkeen krooninen sairaus on tehnyt elämästäni erittäin hankalaa, kallista ja stressaavaa. On vaikeaa ollut saada lääkäreitä ja sosiaalityöntekijää ymmärtämään, että tilanne on todellinen. Nyt viimeinen vastoinkäyminen on luottotietojen menetys. Tämä tapahtui ihan typerän kämmin seurauksena. Nyt alkaa todella epätoivo vallata sielua. Olen pitkään haaveillut muutosta pois kotikaupungista ja minua kauhistuttaa, että nyt on pakko jäädä tänne, kunnes maksuhäiriö on poissa. Ap

Et sinä ainakaan tyhmä ole. Sairastumiselle et voi mitään, mutta älä anna sen lannistaa koko elämää! Voit korottaa yo-arvosanoja (helppoa se ei ole, mutta aina voi yrittää). Olet ollut kuitenkin hyvä koulussa eli sinulla on mahdollisuus!

Maksuhäiriömerkintä voi hankaloittaa muuttamista, mutta se ei koko elämää onneksi kaada ja ole ikuinen.

Itse olen myös joutunut pettymään ihmissuhteissa ja ne ovat haavoittaneet rajusti itsetuntoa ja ne kaivelevat yhä, vaikka niistä on jo aikaa. Olen kuitenkin ymmärtänyt, että vika ei ole minussa. Se, että luotin ei ollut typerää ja väärä valinta. Väärin tekivät nämä ihmiset jotka minua satuttivat ja pilasivat osan elämästäni. He tekivät väärän valinnan ja typerästi. Siihen on hyvä tukeutua ja muistaa että kaikki ihmiset eivät ole samanlaisia.

Hirmuisesti tsemppiä sinulle AP!

Yksi asia ainakin mistä kannattaa pyrkiä eroon on tuo vertailu siskoon ja muihinkin. Toiseksi kannattaa itseään kunnioittaen ja ymmärtäen ottaa vastuuta omista tekemisistä, ei sysätä niitä olosuhteiden ja ulkopuolisten syyksi. Sillä tavalla pääsee käsiksi syvällisemmin niihin vääriin valintoihin, joita on tehnyt ja joita kaikki tekevät. Harvempi pystyy ihan yksin tuollaista psyykkistä työtä tekemään, joten kannattaa mennä terapiaan, jos pääset ja lisäksi lukea paljon self help-kirjoja ja kirjoittaa päiväkirjaa. Kaikesta voi lopulta selvitä ja näin saavuttaa ymmärrystä muista ja itsestä.