Onko puheterapeuttia paikalla? Puheääni
Wikipedian mukaan ihmisen puheäänen normaali voimakkuus vaihtelee välillä 50 - 60 desibeliä ja kovaääninen puhe voi olla 65 desibeliä. Kuiskaus on 30-40 desibeliä. Minusta tuntuu, että monella suomalaisella puheäänen voimakkuus on lähempänä kuiskausta, koska heitä on siihen ohjattu. Monella on myös puhehäiriöitä, ääni väsyy, ei kestä eikä kovempaa puhuminen edes onnistu. Tämä on mutuani, mutta onko näin?
Miten tulla toimeen sellaisten ihmisten kanssa, jotka väittävät, että huudat, vaikka käytätkin oikeaa puheääntäsi? Puheääntään ei helpolla pysty pienentämään, sillä kuiskailu on aina rasittavaa.
Kommentit (24)
Olen töissä asiakaspalvelua vaativissa töissä, ja oma kokemukseni vahvistaa ap:n väitteen. Monet suomalaiset ovat kuiskaajia.
Ihmiset eivät tunnu ymmärtävän, että jos puhuu hiljemmalla äänellä kuin ympäristön melu, he eivät tule kuulluiksi. Joku taitavampi saattaa onnistua lukemaan hiljaisen sanomiset huulilta, tai tulkitsemaan tavusta siellä, tavusta täällä. Usein pitää vain yrittää arvata ja kysyä, mitä toinen tarkoittaa.
Jopa mykän ihmisen "sanomiset" on helpompi tulkita kuin hiljaisen.
Ei paljoa lohduta, kun identiteettiäni aletaan kyseenalaistamaan ja jopa väitetään olemustani moukkamaiseksi, kun puhun normaalilla ja terveellä äänelläni. Arvostelijalla itsellään on hiljainen ääni ja välillä ääni kokonaan poissa. Hänen äänensä rasittuu käytössä ja minun taas ei. Voiko hänen äänensä olla rikki liian hiljaa puhumisesta ja jos hän ei sitä tiedosta, kun on sosiaalisen paineen vuoksi opetellut olemaan enemmän "hissukseen", kuin esim. minä? Olen varmaankin kovaääninen, mutta kun ääneni on mielestäni terve, en sitä tahtoisi miksikään lähteä muokkaamaan. Onnistuisiko edes?
ap
Osaako kukaan kertoa, että onko yksilön päätettävissä, että normaali puheääneni on 50 tai 65 desibeliä vai onko ääni se, mikä luonnostaa syntyy?
ap
Tottakai on tärkeää kailottaa kovaäänisesti, jotta voi tuntea olevansa huomion keskipiste. Onhan huonoa käytöstä koettaa olla olematta häiriöksi ja herättämättä huomiota. Siirrytään amerikkalaiseen kulttuuriin, jossa kaikki kilpailevat seurueessa yhä kovemmin yhtä aikaa asiaansa huutaen huomiosta.
Hiljaiset piipittäjät, jotka valittavat muiden LUONTAISESTA puheäänestä ja sen kovuudesta, ovat kettumaista sakkia. Pitäisiköhän ruveta sanomaan vastaan, että älä sinä sitten piipitä?
Vierailija kirjoitti:
Tottakai on tärkeää kailottaa kovaäänisesti, jotta voi tuntea olevansa huomion keskipiste. Onhan huonoa käytöstä koettaa olla olematta häiriöksi ja herättämättä huomiota. Siirrytään amerikkalaiseen kulttuuriin, jossa kaikki kilpailevat seurueessa yhä kovemmin yhtä aikaa asiaansa huutaen huomiosta.
Nyt puhutaan normaalista puheäänestä, ei kailottamisesta tai huutamisesta. Joillakin on luonnostaan vahva ja kantava ääni. Suomessa sellaista ihmistä haukutaan - ihan suotta, ei ole oma vika.
Tyhjät tynnyrit kolisevat eniten. Muut eivät pysty keskustelemaan, kun kahjo kailottaa niin, että valtaa melullana koko tilan. Menkää metsään huutamaan toisillenne, kun ette osaa ottaa muita huomioon.
Vierailija kirjoitti:
Tyhjät tynnyrit kolisevat eniten. Muut eivät pysty keskustelemaan, kun kahjo kailottaa niin, että valtaa melullana koko tilan. Menkää metsään huutamaan toisillenne, kun ette osaa ottaa muita huomioon.
Menepä muualle sitten kolisemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai on tärkeää kailottaa kovaäänisesti, jotta voi tuntea olevansa huomion keskipiste. Onhan huonoa käytöstä koettaa olla olematta häiriöksi ja herättämättä huomiota. Siirrytään amerikkalaiseen kulttuuriin, jossa kaikki kilpailevat seurueessa yhä kovemmin yhtä aikaa asiaansa huutaen huomiosta.
Nyt puhutaan normaalista puheäänestä, ei kailottamisesta tai huutamisesta. Joillakin on luonnostaan vahva ja kantava ääni. Suomessa sellaista ihmistä haukutaan - ihan suotta, ei ole oma vika.
Jos on käytöstapoja, osaa säätää puheensa volyymiä tilanteen mukaan, eikä yritä perustella sitä "normaalilla". Samoin kuin koetetaan hillitä tai hallita pieruääniä jossain tilanteissa, ei kuseksita julkisilla paikoilla ja otetaan monin tavoin muita huomioon. Sitten on ne "minä olen vain tällainen" ihmiset...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyhjät tynnyrit kolisevat eniten. Muut eivät pysty keskustelemaan, kun kahjo kailottaa niin, että valtaa melullana koko tilan. Menkää metsään huutamaan toisillenne, kun ette osaa ottaa muita huomioon.
Menepä muualle sitten kolisemaan.
..ihi ihi, koulukiusatun itse olet kommentti :)
Vierailija kirjoitti:
Osaako kukaan kertoa, että onko yksilön päätettävissä, että normaali puheääneni on 50 tai 65 desibeliä vai onko ääni se, mikä luonnostaa syntyy?
ap
Minulla on kova puheääni. Olen siitä joskus saanut huomautuksiakin esimerkiksi vaimolta, joka sanoo ettei tarvii huutaa :) Minusta huomautukset ovat yleensä olleet ihan paikallaan.
Pyrin säätelemään volyymiä etenkin julkisilla paikoilla ja pöytäkeskusteluissa, joissa on useita ihmisiä keskustelemassa kahdestaan kolmistaan. Minusta olisi moukkamaista kailottaa kovalla äänelläni, koen sen itsekin miellyttävämmäksi, että lähinnä vain se kuulee kunnolla asiani, jolle olen puhumassa, enkä peitä melullani muiden keskustelua niin, että kaikki joutuvat kohta huutamaan kilpaa. Melusaastetta se puhekin voi olla. Osaan säätää volyymiä myös asiointitiskeillä, kun en halua muiden kuulevankaan puhettani. Katson sen osaksi käytöstapoja. Häiriinnyn jopa itse, jos keskustelukumppanin puheääni on paljon kovempi, mitä kuulemiseen tarvitaan, joten ymmärrän että omakin on häiritsevä. Empatiaa.
Vierailija kirjoitti:
Osaako kukaan kertoa, että onko yksilön päätettävissä, että normaali puheääneni on 50 tai 65 desibeliä vai onko ääni se, mikä luonnostaa syntyy?
ap
No tietenkin se on kuulijan oma päätös että onko toisen puheääni liian kova vai ei. Mutta noin niinkun periaatteess tietyt desibelirajat on olemassa. Itse miettisin niin että jos en tule kuulluksi normi puheäänelläni niin se on todennäköisesti liian hiljainen ja vastaavasti jos muut jatkuvasti sanovat että huudan, niin silloin huudan. Eli se, kuinka ympäristössä pärjää ja kuinka ympäristö reagoi, määrittelee aika paljon.
Jos olet aina puhunut kovaa, niin voiko olla että olet oppinut virheellisen äänenkäyttömallin jo lapsuudessa? Puhutko niin, että äänen volyymi itsessään on kova, vai nostatko kenties myös äänenkorkeutta samalla, eli puhut ns. kimittäen. Näin useat naiset tekevät.
Kyllä kovaan ääneen puhuvat ovat häiriköitä mm. ravintoloissa. Paljon miellyttävämpää, kun ihmiset säätävät äänenvoimakkuutensa niin, että lähinnä oman pöydän kumppanit kuulee. Meluisa ympäristö on tutkitustikin rasittava.
Huutoääni kaipaa säätämistä, mutta ap kirjoitti normaalista puheäänestä.
Vierailija kirjoitti:
Hiljaiset voivat yrittää saada äänensä kuuluviin huutamalla, mutta kovaääninen ei voi jatkuvasti puhua kuiskaamalla. Kuiskimalla menettää äänensä. Hiljainen voisi hakea kehoonsa takaisin voimaa, jos se siirtyisi puheääneenkin, eikä tarvitsisi huutaa? Ovatko hiljaiset luontaisesti hiljaisia vai ovatko he kuiskimalla menettäneet normaalin puheäänensä? Ainakin heillä on paljon valitettavaa. Onko heistä tullut piiloagressiivisia, jos ovat itse suostuneet luopumaan normaalista puheäänestään jo lapsina?
On sullakin ongelmat. Voin kertoa salaisuuden, 99,9% ei ole tuollaisia ongelmia, olivatpa hiljaisia tai äänekkäitä. Suurin osa toimii tilanteen mukaan fiksusti, en ole missään tavannut ihmistä joka puhuisi kuiskaamalla. Ihan tavallisesti kaikki puhuvat.
Kovaäänisen EI TARVITSE HUUTAA, kun ääni on vahva ja kantava LUONNOSTAAN. Vaikea tajuta?
Hiljaisemmaksi sitä ei juurikaan saa muuten kuin kuiskaamalla.
En kimitä. Minulla on tasainen kehräävä puheääni. Olen saanut äänestäni myös myönteistä palautetta. Voimakkuus on arviolta normaalin ylärajoilla ja vain jos on meteliä, ihmisillä vaikeaa kuulla puhettani, niin 65. Samoin ulkona voin puhua kovempaa, jos olen kauempana. Minun tarvitsee huutaa hyvin harvoin.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaako kukaan kertoa, että onko yksilön päätettävissä, että normaali puheääneni on 50 tai 65 desibeliä vai onko ääni se, mikä luonnostaa syntyy?
ap
No tietenkin se on kuulijan oma päätös että onko toisen puheääni liian kova vai ei. Mutta noin niinkun periaatteess tietyt desibelirajat on olemassa. Itse miettisin niin että jos en tule kuulluksi normi puheäänelläni niin se on todennäköisesti liian hiljainen ja vastaavasti jos muut jatkuvasti sanovat että huudan, niin silloin huudan. Eli se, kuinka ympäristössä pärjää ja kuinka ympäristö reagoi, määrittelee aika paljon.
Jos olet aina puhunut kovaa, niin voiko olla että olet oppinut virheellisen äänenkäyttömallin jo lapsuudessa? Puhutko niin, että äänen volyymi itsessään on kova, vai nostatko kenties myös äänenkorkeutta samalla, eli puhut ns. kimittäen. Näin useat naiset tekevät.
Jos on luonnostaan kova puheääni, ei tarvitse kimittää. Yleensä matala puheääni on kantavampi.
Get a life or therapy. You really need it.
Kovasta äänestä on hyötyä, kun työskentelee vanhusten kanssa.