Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuolen tähän sydänsuruun
25.03.2019 |
Jouduin jättämään mieheni, joka on elämäni suuri rakkaus. Hänellä on pahoja mt-ongelmia joihin olen yrittänyt miestä saada hakemaan apua ennenkuin menee liian pahaksi. Mies ei ole hakenut ja kävi niinkuin pelkäsin. Tilanne meni niin pahaksi että lasten ja itseni takia jouduin ilmoittamaan miehelle että perheen etua ajatellen hän ei voi enää asua kanssamme. Mies on todella surkeana, ymmärtää päätökseni. Itse olen täysin paskana, miestä on ihan hirvittävä ikävä. En meinaa saada happea, itkettää kokoajan ja odotan vaan että päivä menisi nopeasti ohi. Vaikka tein näin lasten takia, koen aivan hirveää syyllisyyttä.
Tekisin mitä vain että saisin takaisin sen mitä meillä oli.
Kommentit (7)
Miten olisi suhde, jossa asuisitte eri osoitteissa? Et varmaan ole uutta miestä nyt ottamassa, joten voisi toimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaipaan vaan niin tajuttoman paljon miestäni. Koti tuntuu tyhjältä ilman häntä ja hääkuvien yms katsominen sattuu.
Sanoin miehelle että haluan hänen keskittyvän nyt itseensä ja siihen että saa itse sä kuntoon. Prosessi on raskas ja pitkä ja tunnen itseni niin petturiksi kun en seiso hänen rinnallaan vastoinkäymisissä.
En siis missään nimessä voisi edes kuvitella mitään uutta suhdetta tai mitään, rakastan miestä syvästi. Aina vaan se rakkaus ei taida riittää vaikka kuinka niin toivoisi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kaipaan vaan niin tajuttoman paljon miestäni. Koti tuntuu tyhjältä ilman häntä ja hääkuvien yms katsominen sattuu.
Sanoin miehelle että haluan hänen keskittyvän nyt itseensä ja siihen että saa itse sä kuntoon. Prosessi on raskas ja pitkä ja tunnen itseni niin petturiksi kun en seiso hänen rinnallaan vastoinkäymisissä.
En siis missään nimessä voisi edes kuvitella mitään uutta suhdetta tai mitään, rakastan miestä syvästi. Aina vaan se rakkaus ei taida riittää vaikka kuinka niin toivoisi.Ap
Ei tässä nyt mitään hätää ole. Voitte silti olla vielä yhdessä, vaikka asuttekin eri osoitteissa. Mies parantelee itseään, voitte tapailla jne. kunnes mies alkaa olla taas kunnossa. Voit edelleen seistä hänen rinnallaan, vaikka ette asu samassa osoitteessa. Vai oliko tarkoitus ottaa ero ihan kokonaan? Miksi niin jos rakkautta vielä riittää, ja toivoa paranemisesta?
Voitko ollenkaan tarkentaa millaisia ongelmia nuo miehen mt- ongelmat on ja mitä aiheuttaa? Kyllä sinä selviät. Keskity nyt lapsiin ja arjen tavallisiin asioihin ja pidä itsestäsi huolta. Ei ole kiveen kirjoitettu, että vaikka nyt ette voi olla yhdessä, niin etteikö tilanne voisi olla joku päivä toinen. Paljon voimia!
Tee vain nyt niinkuin parhaaksi näet. Lasten hyvinvointi menee tottakai ensimmäiseksi ja varmasti miehesikin voi sen ymmärtää. Suurella sydämellä nyt vain eteenpäin. Teet vain parhaasi.
Mulla mies jätti lasten ja parin vuosikymmenen jälkeen, koska sanoi olevansa mielisairas. Nyt sillä uus muija, enkä tiiä miten menee. Oli kyllä tosi outo ennen eroa, harhaili kaikkia ihmeellisiä mustasukkasuusjuttuja. Tutki kaikki paikat, puhelimeni, epäili ihan kaikkea turhaan. En nähnyt häntä enää koskaan, ei suostunut puimaan kanssani eroa ja minkä kun olisin tarvinnut jonkun closuren, mutta se oli miehelle mahdotonta. Alkoi vaan huutaa ja raivota joka asiasta ilman mitään syytä. Mä oon vieläkin ihan rikki, vaikka jo monta vuotta mennyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et sinä mikään petturi ole, vanhemman tärkein tehtävä tuollaisessa tilanteessa on turvata lasten tilanne. Toimit ihan oikein ja kuten joku sanoikin, niin edelleen teillä on mahdollisuus käydä läpi tuota asiaa. Miehellekin voi olla parempi kun joutuu nyt ihan tosissaan kohtaamaan sen asian, jospa saisi nyt sen syyn hakeutua hoitoon.
Alue: Aihe vapaa
Ettekö voi pysyä yhdessä, vaikka asuttekin eri osoitteissa?