Onkohan mulla skitsofrenia?
Lapsena jo leikin paljon yksin ja mulla oli monipuolinen mielikuvitus, keksin päästäni juttuja ja kerroin niitä totena eteenpäin ja uskoin itse niitä keksimiäni juttuja.
Teininä sama jatkui, kerroin koulussa että mulla on kavereita muualla ja teen heidän kanssa sitä ja tätä ym, vaikka oikeasti olin yksin kotona.
Aikuisena sama jatkunut ja mulla ei ole edelleenkään työtä tai mitään, mutta sen sijaan elän kotona omassa mielikuvitus maailmassa.. esim. Kun siivoan niin kuvittelen olevani töissä siivoojana ja siivoan olevinaan "asiakkaan" kotia..joskus perhedytän olevinaam työntekijää ja kerron mielessäni hänelle miten mikäkin paikka siivotaan.
Olenko mieleltäni sairas? Olen nainen ja ikää 30v.
Kommentit (16)
Taidat olla vähän yksinäinen ja luot itsellesi elämän omassa päässäsi, koska et ole päässyt itseäsi toteuttamaan muuten. Ehkä tarvitset psykososiaalista tukea siihen, että pääsisit oikeasti vaikka sitten siivoojaksi tai siivoustyön esimieheksi, jos kerran tykkäät noista leikeistä.
Tiedätkö mikä on skitsofrenia? Ei mitään sellaista mitä sinä elät.
Käsittääkseni jos olisit skitsofrenikko niin et itse ymmärtäisi olevasi "outo".
Vilkas mielikuvitus ja patologinen valehtelu näin kyökkipsykologin näkökulmasta. Jos et koe oikeita harhoja niin tuskin se skitsofreniaa on. Itse myös kärsin patologisesta valehtelusta nuorempana ja se oli jotain mille en voinut mitään. Sitä paskapuhetta vain suoltui suustani.
Et vaikuta skitsofreeniselta vaan syrjäytyneeltä ja sulla voi olla jokin muu joko mt-ongelma (masennus?).
Tuo keksimäsi keino kuvitella siivotessa olevansa töissä on itse asiassa fiksu. Sanotaan että juuri siivouksessa lopputuloksesta tulee parempi ja itse homma on kivempaa kun kuvittelee olevansa ”töissä” siivoamassa. Teen itsekin välillä niin. (Luin tästä jostain amerikkalaiselta sivustolta).
Näätkö sitä työntekiää jota perehdytät?
Ei ole skitsofrenia. Oireet eivät täsmää ja skitsofreniaa sairastavat eivät juuri koskaan osaa sitä itsellään epäillä, muita sairauksia kylläkin.
Mulle on muuten vähitellen kehittynyt sellainen tuntuma, että potilaat, jotka epäilevät, että heidän fyysiset oireensa johtuvat jostain psyykkisestä syystä, ovat lähes poikkeuksetta väärässä ja heidät pitää tutkia tosi tarkkaan. Sitten taas heiltä, jotka loukkaantuvat verisesti, jos heidän kanssaan ottaa esille mm. stressin fyysisiä oireita pahentavan vaikutuksen, ei koskaan löydy vaivoja selittävää fyysistä sairautta. Tietty heidätkin pitää tutkia hyvin jo potilas-lääkärisuhteen toimivuudenkin takia, mutta tällaisia knoppeja sitä on vähitellen pitkähkön uran aikana kehittynyt. Jossain vaiheessa varmasti tulee se "poikkeus vahvistaa säännön."
Vierailija kirjoitti:
Näätkö sitä työntekiää jota perehdytät?
En näe. Enkä kuule puhetta mutta kuvittelen kyllä mitä hän vastaisi ym. En puhu "hänelle " ääneen vain mielessäni. Ap
Sinulla on vain liian vähän sosiaalisia kontakteja.
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on vain liian vähän sosiaalisia kontakteja.
Juu ei ole yhtään kaveria nyt eikä ole pahemmin ollut aiemminkaan. Ap
Vierailija kirjoitti:
Näätkö sitä työntekiää jota perehdytät?
Tämä just olennainen kysymys. Voit vielä kuullakin ja jutella sen työntekijän kanssa ilman skitsofreniaa (joka ei sekään tervettä ole), mutta jos alat sen jo nurkissa näkemään niin sitten saattaa olla.
Ei ole skitsofreniaa. Niin kauan kuin (näin aikuisena) erotat todellisen ja mielikuvituksen, ei ole mitään huolestuttavaa. Paitsi jos tilanne ahdistaa sinua, silloin tarvitset apua. Jos vain viihdytät itseäsi noin, niin harmitonta. Oletko ajatellut käyttää mielikuvitustasi esim. tarinoiden kirjoittamiseen?
Olen samaa mieltä noiden edellisten kanssa. Olet todennäköisesti luova ihminen ja korvaat ystävien puutteen luomalla mielikuvitusystäviä.
Itse vihaan siivoamista ja välillä "leikin", että olen sodassa bakteereja vastaan ja se sota on siivoamista. Joo täällä 33v nainen, mutta ihan sama. Tuleepahan siivottua.
Pitkään olet päässyt noiden tapojesi kanssa. Kannattaa käydä testauttamassa pääkoppa