Uusi suhde asperger-miehen kanssa meinaa päättyä ennenkuin kunnolla alkaakaan
On tässä muutama kuukausi veivattu ja pari kertaa ollut pieni taukokin yhteydenpidossa mun aloitteesta. En siis pääse oikein mukaan tähän suhteeseen, kun tuntuu, että kaikki elää koko ajan hänen päässään. Ja käytös ja puheet on sen mukaisia. Ajoittain on jonkinlaista hellyyttä, seksi on ollut oikein hyvää ja on silleen sosiaalinen omalla tapaansa. Mutta joskus tuntuu, että joku tunnekylmyys valtaa hänen aivonsa ja voi sanoa mulle vähän mitä sattuu. Ja kun ajattelen, niin todella harvoin kehuu tai sanoo mitään romanttista, ehkä suurin kohteliaisuus on ollut, että sun seurassa on kiva olla :) Että revi siitä parisuhdeanalyysia.
Todella tykkään tästä miehestä, on älykäs ja hauska oman tien kulkija, mutta oma epävarmuus nousee väkisinkin pintaa, kun toisen elekieltä on vielä äärettömän vaikea lukea ja jos hellittelyjä ei suustakaan tule. Ollaan näistä vähän keskusteltukin, mutta en oikein ole niistäkään keskusteluista saanut irti haluamaani eli miten kokee tämän suhteen ja minut. Se on se mysteeri edelleen.
Jotenkin yritän olla avoimin mielin ja nauttia suhteen monista hyvistä puolista, mutta sitten sitä taas huomaa miettivänsä, että miksi en saa sellaista tunnekontaktia toiseen, että voisin luottaa tähän suhteeseen. Että periaatteessa pelkään koko ajan, että toinen sanoo yht'äkkiä heippa, en halua nähdä enää tai tapailisi jotain toista myös selkäni takana. En tiedä onko tällainen käytös tyypillistä aspergerille vaiko ihan vain hänen omia käytösjuttuja. Oon vähän pihalla, kun ei aiemmin tällaista miestä ole tullut vastaan.
Kommentit (19)
Vierailija kirjoitti:
Jätä välistä. Minulla on aspergerisä ja voit kuvitella mitä tuollainen vanhempi tekee lasten itsetunnolle.
Kerro lisää jos jaksat. Lapsia en halua, joten se ei ongelma. On vaan oma epävarmuus ongelma ja kun mietin niin olisi niin suuri helpotus, jos kerrankin kuulisin hänen suustaan, että pitää minusta tms. Mitä nyt normaalisti suhteessa olen tottunut kuulemaan ja jakamaan.
Ap
Tuollainen pelaaminen ihmissuhteissa kuuluu lähinnä Aasian viennin myynti-insseille - ei Aspergereille.
Ääh, en halusi kyllä sun kanssa seurustella. Kuulostat niin tyypilliseltä naiselta.
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen pelaaminen ihmissuhteissa kuuluu lähinnä Aasian viennin myynti-insseille - ei Aspergereille.
Joo, tuo että saa epäillä jatkuvasti muita suhteita ja häipymisiä on ihan muiden tyyppien luontaisia taipumuksia. Ei muuta kui Vaasaan. Siellä isänsä poikiaan.
Mulla on asperger-mies ja tunnistan tuon tietynlaisen epävarmuuden ja katkoksen kun jokin ns. tunneviestintä pätkiii. Olen oppinut sen kanssa kuitenkin elämään.
Mies kuitenkin kehuu minua paljon, on hyvä isä lapsille (vaikka polttaakin helposti kääminsä heidän kanssaan, ei koskaan minun kanssani), on hyvä sängyssä ja älykäs. Hän on persoonana ihana ja on oppinut vuosien mittaan kehittämään itseään niissä asioissa joissa hänellä on ollut puutteita. Nykyään olemme onnellisia ja yhteiselo on harmonista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen pelaaminen ihmissuhteissa kuuluu lähinnä Aasian viennin myynti-insseille - ei Aspergereille.
Joo, tuo että saa epäillä jatkuvasti muita suhteita ja häipymisiä on ihan muiden tyyppien luontaisia taipumuksia. Ei muuta kui Vaasaan. Siellä isänsä poikiaan.
Asperger-miehet pettävät harvoin enkä ole kyllä kuullut ikinä mistään häipymis-taipumuksestakaan.
Sori mutta Aspergerit eivät suhteessa katsele muita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen pelaaminen ihmissuhteissa kuuluu lähinnä Aasian viennin myynti-insseille - ei Aspergereille.
Joo, tuo että saa epäillä jatkuvasti muita suhteita ja häipymisiä on ihan muiden tyyppien luontaisia taipumuksia. Ei muuta kui Vaasaan. Siellä isänsä poikiaan.
Asperger-miehet pettävät harvoin enkä ole kyllä kuullut ikinä mistään häipymis-taipumuksestakaan.
Aspergerit eivät etsit itsetunnolleen täytettä muista ihmisistä - tällainen häiriintynyt piirre puuttuu myös parisuhdekäyttäytymisestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen pelaaminen ihmissuhteissa kuuluu lähinnä Aasian viennin myynti-insseille - ei Aspergereille.
Joo, tuo että saa epäillä jatkuvasti muita suhteita ja häipymisiä on ihan muiden tyyppien luontaisia taipumuksia. Ei muuta kui Vaasaan. Siellä isänsä poikiaan.
Asperger-miehet pettävät harvoin enkä ole kyllä kuullut ikinä mistään häipymis-taipumuksestakaan.
Aspergerit eivät etsit itsetunnolleen täytettä muista ihmisistä - tällainen häiriintynyt piirre puuttuu myös parisuhdekäyttäytymisestä.
Siis tämä kuvaa niin hyvin myös omaa asperger-miestäni! Häntä ei kiinnosta kerskailu tai hienot autot tai statusjutut tippakaan. Siitä huolimatta että hänelllä olisi varaa niihin. Ja varmaankin tuo on yksi syy siihen, että hän on aina ollut uskollinen, hän ei siis tunne tarvetta todistella omaa miehuuttaan, vetovoimaansa tms. Hän ei esim. vilkuile muita naisia (aspergerina hän ei edes sitä välttämättä osaisi peitellä sitä eli huomaisin kyllä), vaikka onkin seksuaalinen ja aktiivinen mies.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on asperger-mies ja tunnistan tuon tietynlaisen epävarmuuden ja katkoksen kun jokin ns. tunneviestintä pätkiii. Olen oppinut sen kanssa kuitenkin elämään.
Mies kuitenkin kehuu minua paljon, on hyvä isä lapsille (vaikka polttaakin helposti kääminsä heidän kanssaan, ei koskaan minun kanssani), on hyvä sängyssä ja älykäs. Hän on persoonana ihana ja on oppinut vuosien mittaan kehittämään itseään niissä asioissa joissa hänellä on ollut puutteita. Nykyään olemme onnellisia ja yhteiselo on harmonista.
Kiva kuulla tällaista. Ehkä just tuo ajoittainen katkos tunneviestinnässä saa mut hämilleen enkä osaa siihen suhtautua. Omaa epävarmuuttahan tämä on. Tosiaan noi kehut on aina jotenkin hirveen arkisia, toisaalta kyllä arvostan niitäkin. Ei oo tunnepitoista palautetta kyllä tullu.
Ap
Ap
Tuo epäily Aspergerin pettämisestä kuvastaa ap:n omaa sielunmaisemaa. Sinäänsä huvittavaa.
Vierailija kirjoitti:
Tuo epäily Aspergerin pettämisestä kuvastaa ap:n omaa sielunmaisemaa. Sinäänsä huvittavaa.
Näin se varmaan onkin. Tunnustan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on asperger-mies ja tunnistan tuon tietynlaisen epävarmuuden ja katkoksen kun jokin ns. tunneviestintä pätkiii. Olen oppinut sen kanssa kuitenkin elämään.
Mies kuitenkin kehuu minua paljon, on hyvä isä lapsille (vaikka polttaakin helposti kääminsä heidän kanssaan, ei koskaan minun kanssani), on hyvä sängyssä ja älykäs. Hän on persoonana ihana ja on oppinut vuosien mittaan kehittämään itseään niissä asioissa joissa hänellä on ollut puutteita. Nykyään olemme onnellisia ja yhteiselo on harmonista.
Kiva kuulla tällaista. Ehkä just tuo ajoittainen katkos tunneviestinnässä saa mut hämilleen enkä osaa siihen suhtautua. Omaa epävarmuuttahan tämä on. Tosiaan noi kehut on aina jotenkin hirveen arkisia, toisaalta kyllä arvostan niitäkin. Ei oo tunnepitoista palautetta kyllä tullu.
Ap
Ap
Oma mieheni kyllä sanoo usein rakastavansa (useammin kuin minä). Mutta muuten ei osaa ehkä lukea minua (on kehittynyt tässä paljon alun jälkeen). Vaatii kuitenkin tietynlaista vahvuutta ja itsenäisyyttä itseltä, mutta olen ehdottomasti iloinen siitä että olen hankalasta alusta huolimatta jäänyt tähän suhteeseen. Ympäriltä ovat tuttavapariskunnat eronneet, mutta meidän suhteemme on vain parantunut. :) Mutta tietysti asperger näyttäytyy eri ihmisillä eri tavoin.
Yksi asia joka meillä on ollut joskus (ei enää) ongelma, ova miehen harrastuksiinsa uhraama aika. Hän onneksi ymmärsi itsekin tämän ja nykyään osallistuu tasavertaisesti arjen pyörittämiseen.
Vierailija kirjoitti:
Jätä välistä. Minulla on aspergerisä ja voit kuvitella mitä tuollainen vanhempi tekee lasten itsetunnolle.
Hei! Älähän yleistä. Mulla on as isä ja maailman ihanin, rakastettavin ja paras❤
Aspergerit on äärimmäisen rehellisiä, siitähän se töksäyttelykin johtuu :) ja siten myös uskollisia.
Jos ap:lla on paha mieli suhteessa, miksi jatkaa? Asperger tai ei.
Mies on liikaa niskan päällä.
Vierailija kirjoitti:
Jos ap:lla on paha mieli suhteessa, miksi jatkaa? Asperger tai ei.
Mies on liikaa niskan päällä.
Joo, ei kenenkään pitäisi joutua olemaan koko ajan varpaillaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ap:lla on paha mieli suhteessa, miksi jatkaa? Asperger tai ei.
Mies on liikaa niskan päällä.Joo, ei kenenkään pitäisi joutua olemaan koko ajan varpaillaan.
Ja siis ihmisethän ei yleensä muutu, vaan ominaisuudet vaan korostuu ajan kanssa. Jos ei nyt ole tyytyväinen, miksi olisi myöhemminkään. Eikä miestä ilmeisesti hirveästi kiinnosta korjata noita ongelmia. Lisäksi ap on huonossa asemassa, kun kerjää huomiota mieheltä jo nyt. Tuo saa miehen arvostamaan yhä vähemmän.
Jätä välistä. Minulla on aspergerisä ja voit kuvitella mitä tuollainen vanhempi tekee lasten itsetunnolle.