Eroperhe, vuoroviikkosysteemi ja teinien kommentit

Pojalta olisi pitänyt kysyä, että mitä ruokaa ajattelit laittaa.

Teiniä ehkä harmittaa ero, mutta ainakin se että puolet ajasta joutuu olemaan huonommissa tiloissa kuin omassa lapsuudenkodissaan, joka on muutenkin rakas. Ei piilomerkityksiä sen enempää.

Otapa vuokraovi esille ja näytä heille heidän tulevia opiskelija-asuntojaan. Ehkä se avaa jotain elämän realiteetteja. Teinit on vaan tuollaisia draamailijoita ja ”minäminä” -ihmisiä. Kyllä se siitä. Tsemppiä!:)

Sano niille ettei ole pakko viettää aikaa sun luona, jos puitteet ei kelpaa. Olkoot siellä juopon isänsä luona

Teinit valittavat kaikesta myös ydinperheessä. Älä ota noita kommentteja kritiikkinä itseäsi kohtaan. Teini-ikään nyt vaan kuuluu kaikenlainen jupina. Ikäkauden kehitykseen kuuluu omista vanhemmista irtautuminen ja jos olisivat kaikkeen tyytyväisiä koko ajan, jäisi tärkeä kehitysvaihe kokematta. Luultavasti valittavat myös isällään jostain muusta asiasta. Sun tehtävä on olla peruskallio, joka pysyy paikoillaan, kun teini potee ikäkausikriisiään.

T. Kahden teinin ydinperheäiti (huoh..)

Vanhemman tehtävä on kestää teinikiukku. Oma kapsi, on aina ennen syönyt meljein kaikkea ruokaa, eikä ole valittanut. Nyt teininä hän valittaa kaikesta ruuasta. Valitti eilen ruuasta ja valitti tänää. Tänään olisi halunnut syödä eilistä ruokaa, joka ei eilen kelvannut. Kerran toin hampurilaisia teriä, niin valitti etteikö ole kotiruokaa ( joka ei yleensä kelpaa).

Jokainen teini kärsii sen verran hormooneistaan, että valittaa jostain. Meillä ruuasta, mutta onneksi ei murjota ja synkistele.

Mun täytyy kyllä tätä murrosikää ihmetellä. Kyllä, murrosiän kehitykseen kuuluu tietty itsekeskeisyys, vanhemmista etäämmäs kapinointi ja hormonien aiheuttamat mielialan ailahtelut, mutta ei se tarkoita että aikuisen pitäisi hymisten seurata m*lkkua käytöstä. Kyllä sillä teinillekin saa ja pitää antaa vastuuta käytöksestään ja odottaa parempaa, ei se muuten koskaan kaiva sitä päätään anaalista suhteessa vanhempiin. Tietysti pelisilmä kera, että missä myrskyssä odottaa mitäkin, mutta ei ole ok viestiä teinille että on ok olla epäkohtelias, välinpitämätön ja röyhkeä.

Hyviä pointteja, kiitos! Ja lisääkin näkökulmia kuulen mielelläni.

Lähtökohtaisesti vuoroviikkosysteemi kuulostaa tosi kuluttavalta, varmaan se tuo oman lisänsä kapinointiin. Mutta siis ihan normaalia teininä valittaa kaikesta vaikkei ravaisikaan kahden kodin väliä jatkuvasti, pidä vaan kiinni rajoista silti. Teinitkin tarvitsevat niitä koska ovat vielä lapsia, vaikkeivat sitä nyt ymmärrä.

Yritä keskustella teinin kanssa. Vaikeaa se on, mutta mahdollisesti saat oman näkemyksesi ja tunteesi kerrottua. Vaikuttaa siltä, että teini purkaa pahaa oloaan noin. Ei siis varsinaisesti tarkoita loukata sinua, vaan tiuskii kun ei osaa ilmaista tunteitaan.

Täydet sympatiat, mutta minä muistan teininä hävenneeni kotiani ja verranneeni "parempiin" kaverien koteihin, vaikka kodissa ei ollut mitään vikaa. Jotain kiukuttelinkin asiasta välittämättä yhtään vanhempieni tunteista. Teinit on itsekeskeisiä (ei sillä etteikö niitä pitäisi kasvattaa siitä pois). Sinuna ehkä en kiinnittäisi hirveästi huomiota tunteenpurkauksiin ja valituksiin sanoisin lyhyesti, että tää keittiö on ihan hyvä tms.

En ole ydinperheen äiti, vaan miehen kaksi teiniä asuvat meillä. Ovat eronneet jo 10 vuotta sitten ja asuvat isällään. Olen aina ajatellut, että biologisilla äideillä on helpompaa, heillä kun on "lupa" olla kovempia ja ylipäätään kasvattaa lapsiaan.

Meillä just eilen tein teinin toivomuksesta fetasalaattia, jossa oli juuri sitä fetaa mistä hän tykkää ja sipulit pilkottu eri kippoon jne, tein kaiken hänen toiveidensa mukaan. Laitoin isoon kulhoon (salaatti oli siis kaikille) vihreää salaattia pohjalle ja päälle sitten kippasin kurkut, tomaatit, fetat ym.

Teini valitti ensimmäisenä, että enkö ole vaivautunut edes salaattia sekoittamaan. Sanoin, että siitä päältä on hänen ensimmäisenä ottajana helpompi poimia enemmän tomaattia ja fetaa mistä hän tykkää. Teini sekoitti salaatin ja sen jälkeen valitti, että nyt salaatti on pilalla kun fetat ja tomaatit on kadonneet sinne vihreän salaatin sekaan. Tuomio oli: pska salaatti.

Mulle tuli kyllä paha mieli, mutta en sanonut mitään. En kyllä osannut esittää iloistakaan.

Jos olisi kyseessä oma lapsi, olisin sanonut jotain, nyt en oikein osannut. Onhan tuo rasittavaa.

Itse jouduin teininä osaksi tuommoista vuoroviikkosysteemiä, oli ihan perseestä. Tuntui ettei pystynyt kiinnittäytymään mihinkään kun viikon välein kamala rumba tavaroiden ja kyytien sun muiden kanssa. Tuntuu että kärsin siitä edelleen nyt 26-vuotiaana. Odotan esikoistani ja haluan tarjota hänelle kodin mistä ei tarvitse viikon välein poistua, kävi parisuhteellemme mitä tahansa vuosien varrella.

Meidän erosta on jo vuosia ja nyt teineinä kumpikin lapsista halusi jäädä pysyvästi isän luokse sinne oikeaan kotiin. Kyllä muuten kirpaisi, kun puhuivat oikeasti kodista... Meillä tilanne oli se, että pystyin luottamaan että isän luona arki toimii vakaasti, teillä on tosiaan ihan eri juttu. Joka tapauksessa vuoroviikkoasuminen alkaa olla teineille jo vähän turhan raskasta, pienillä lapsilla on eri asia. Ehkä teidän olisi aika tehdä pysyvä ratkaisu ja lasten viettää vähemmän aikaa toisen vanhemman luona? Teinejä ilman muuta pitää kuunnella tässä, mutta tilannetta on tarkasteltava myös asuinolojen kannalta.

Mä tekisin varmaan niin, että seuraavan kerran kun tulee tuollainen kommentti siitä että sinä asut paskassa kämpässä, niin alkaisin ihan suoraan vain itkemään. Katsoisin miten siihen reagoidaan. 

Ei ole lastenkaan etujen mukaista ettei heidän toiminnastaan anneta mitään palautetta. Eli: vanhempi saa itkeä jos hänelä on paha olo, saa huutaa mikäi on vihainen, ja tietysti nauraa kun naurattaa. Virhe tehdään siinä että teinien edessä aletaan olla niin kuin mikään ei liikuttaisi mihinkään suuntaan, ja sitten sitä pidetään vielä jonain kasvatuksellisena meriittinä, että tätä vasten teinin on hyvä kiukutella. Lapsi hakee nimen omaan sitä rajaa mihin asti vanhempi venyy ilmekään värähtämättä. Parasta mitä voi tehdä teinille, on se että näyttää omalla esimerkillään miltä heidän ilkeät sanansa tuntuvat.

Tässä yksi esimerkki kirjoitti:

En ole ydinperheen äiti, vaan miehen kaksi teiniä asuvat meillä. Ovat eronneet jo 10 vuotta sitten ja asuvat isällään. Olen aina ajatellut, että biologisilla äideillä on helpompaa, heillä kun on "lupa" olla kovempia ja ylipäätään kasvattaa lapsiaan.

Meillä just eilen tein teinin toivomuksesta fetasalaattia, jossa oli juuri sitä fetaa mistä hän tykkää ja sipulit pilkottu eri kippoon jne, tein kaiken hänen toiveidensa mukaan. Laitoin isoon kulhoon (salaatti oli siis kaikille) vihreää salaattia pohjalle ja päälle sitten kippasin kurkut, tomaatit, fetat ym.

Teini valitti ensimmäisenä, että enkö ole vaivautunut edes salaattia sekoittamaan. Sanoin, että siitä päältä on hänen ensimmäisenä ottajana helpompi poimia enemmän tomaattia ja fetaa mistä hän tykkää. Teini sekoitti salaatin ja sen jälkeen valitti, että nyt salaatti on pilalla kun fetat ja tomaatit on kadonneet sinne vihreän salaatin sekaan. Tuomio oli: pska salaatti.

Mulle tuli kyllä paha mieli, mutta en sanonut mitään. En kyllä osannut esittää iloistakaan.

Jos olisi kyseessä oma lapsi, olisin sanonut jotain, nyt en oikein osannut. Onhan tuo rasittavaa.

Jos mun teini ikäinen lapsi käyttäytyisi puolisoani (ei lasten äiti) kohtaan noin, niin teini olisi lähtenyt siltä istumalta huoneeseensa miettimään että kelpaako se salaatti vai ei, ja siellä olisi saanut istua niin kauan että tajuaa itse pyytää anteeksi käytöstään, että sanoinpa typerästi, anteeksi, johtuu varmaan tästä murrosiästä mitä käyn läpi, käyttäydyin kuin idiootti sinua kohtaan.

M 42

Totta, teinit valittavat joka tapauksessa, ovat oman itsensä kanssa ristiriitaisissa tunnelmissa, rakentavat identiteettiään jne. Ehkä pojalla on haasteita hyväksyä realiteetteja-ettei elämä ole itsestäänselvää palvelua ja rikkauksia, vaan aika pienestä pitää aloittaa se omankin elämän luominen. Mun teinit myös joskus valitti, kun asumme rivitalossa ja kavereilka hienoja koteja. Ymmärsivät kyllä kun sanoin et aika hienisti olen tämän kotimme ja elämämme rakentanut, mikään ei ole itsestään selvää ja kuinka paljon meillä on oikeesti hienoja asioita.

Vierailija kirjoitti:

Mä tekisin varmaan niin, että seuraavan kerran kun tulee tuollainen kommentti siitä että sinä asut paskassa kämpässä, niin alkaisin ihan suoraan vain itkemään. Katsoisin miten siihen reagoidaan. 

Ei ole lastenkaan etujen mukaista ettei heidän toiminnastaan anneta mitään palautetta. Eli: vanhempi saa itkeä jos hänelä on paha olo, saa huutaa mikäi on vihainen, ja tietysti nauraa kun naurattaa. Virhe tehdään siinä että teinien edessä aletaan olla niin kuin mikään ei liikuttaisi mihinkään suuntaan, ja sitten sitä pidetään vielä jonain kasvatuksellisena meriittinä, että tätä vasten teinin on hyvä kiukutella. Lapsi hakee nimen omaan sitä rajaa mihin asti vanhempi venyy ilmekään värähtämättä. Parasta mitä voi tehdä teinille, on se että näyttää omalla esimerkillään miltä heidän ilkeät sanansa tuntuvat.

Kyllä, juuri näin.

Meilläkin on kolme teiniä vuoroviikoin, erottu on jo 8 vuotta sitten. Isä jäi heidän lapsuudenkotiinsa asumaan. Meillä on nykyään tilavampi ja ehkä vähän tasokkaampi koti, mutta aina löytyy valituksen kohteita kotiin(kin) liittyen. Onneksi osa kavereista asuu esim. talossa, jossa ei ole suihkua vaan pelkkä sauna kellarissa, joten pysyy suhteellisuudentaju 😁

Mutta tuon itsekeskeisyyden allekirjoitan täysin. Kyllä se teinin elämä pyörii hyvin pitkälti oman navan ympärillä.

Jep. Kuulostaa tutulta. Mulla teini myös kotona ja tuo arvostelu ruuasta on miltei päivittäistä. Raivostuttavaa, mutta olen pistänyt sen iän piikkiin. Itse olen jo niin valmis luopuun koko ruuan laitosta, kun lapsi lähtee kotoo en tee enään ikinä ruokaa😁 se myös hyvä muistaa, että teini kokee olonsa turvalliseksi kun uskaltaa kiukutella ja tietää äidin rakastavan siltikin vaikka on hankala.