Pääseekö abortista koskaan " yli" ?

ei minua asia ainakaan ole painanut ikinä

Koskaan en ole katunut, enkä tule katumaan.



Henk. koht en ymmärrä niitä jotka aborttiaan märisevät ja murehtivat.

Ehkäisyä vastuullisesti käytettiin, mutta se petti. Mikään ehkäisy kun ei ole 100% varma ja joskus sitten käy p*ska mäihä. Silloin raskauden päättyminen oli suuri helpotus, mutta myös kamala kriisi ja ahdistuksen aihe. Monet itkut on sen vuoksi itketty, vaikka aina olen ollut sitä mieltä että se oli silloin oikea ja ainut ratkaisu johon saatoin päätyä. Nyt siitä on 10 vuotta, ja edelleen se välillä palaa mieleen. Nyt siihen osaa kuitenkin jo suhtautua kypsemmin, ja hyväksyä sen osaksi menneisyyttään. Tehtyä ei tekemättömäksi saa, enkä haluaisikaan. Enää sen muistelu ei ahdista, mutta ikinä sitä en tule unohtamaan.

terveisin yksi 12 vuotta sitten abortin tehnyt, joka ei ole surrut sitä päivääkään.

ja siinä pidetään tuota " yli pääsemistä" vähän hankalana terminä.



Kaikissa suruissa sanottiin että on mahdollista oppia päästä niiden kanssa sinuiksi ja oppia elämään ilman että ne häiritsevät jokapäiväistä elämää. Eli varmasti tämä pätee abortinkin kohdaslla, yksilöllistä sitten miten paljon se vie aikaa ja milla lailla ihmisen täytyy suruaan läpikäydä ennen kuin on sinut sen kanssa.

Ymmärrän lapsen kuolemat ja muut menetykset surina, mutta abortti on oma valinta.



Ap:lle en tiedä, mutta mielestäni ei tarvitsisikaan päästä yli. Parempi että muistaisivat ja katuisivat lopunikäänsä.

varmasti se palaa aina silloin tällöin mieleen.

ainakin minun 60 v sukulainen aina ajattelee asiaa välillä (ei jatkuvasti!).

Voipi olla, että vanhana asiaa ehtii taas ajattelemaan enemmän ja liikaa.

Vierailija:

Ymmärrän lapsen kuolemat ja muut menetykset surina, mutta abortti on oma valinta.

Ap:lle en tiedä, mutta mielestäni ei tarvitsisikaan päästä yli. Parempi että muistaisivat ja katuisivat lopunikäänsä.

Itse on virheen tehnyt niin sopiikin joutua kantamaan syyllisyyttä päivästä toiseen

Siis ihminen jolle abortti on ollut vaikea päätös ja kenties kokee syyllisyyttä (vaikka tietäisikin tuon olleen paras ratkaisu) varmasti suree tilannetta. Ja silloin tuo on suru siinä kuin mikä tahansa muukin suru. Sureehan moni esimerkiksi avioeroa joka sekin on enemmän tai vähemmän itse aiheutettu, oma ratkaisu jne.



Ne joille abortti on helppo pala, tuskin kantavat syyllisyyttä tai surevat sen enemäpää. Heille samaan uudelleen päätyminen on huomattavasti todennäköisempää kuin näillä jotka tuota surevat.



Uskon myös että abortin aiheuttamastakin surusta voi päästä yli. Ei kai tuo yli pääseminen tarkoita sitä että asia unohtuisi, vaan juuri sitä että sen kanssa pystyy elämään, vaikka muistot välillä palaisivatkin mieleen.

abortissa ei muutenkaan mun mielestä oo mitään pahaa, eihän siellä mitään vauvaa vielä edes ole!

Vierailija:

Ymmärrän lapsen kuolemat ja muut menetykset surina, mutta abortti on oma valinta.

Ap:lle en tiedä, mutta mielestäni ei tarvitsisikaan päästä yli. Parempi että muistaisivat ja katuisivat lopunikäänsä.

No, kai sitä katuu koko elämänsä, että abortoi " lapsen" jotta itse voi elää. Jep jep. Mieti nyt vähän mitä sanot, ei kaikki abortit ole ns. sosiaalisista syistä tehtyjä, eikä edes sikiön vammaisuudesta johtuvia. Voi hyvää päivää mitä porukkaa taas.