Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Pikkukaupunkiin jumahtaminen oli nuoruuteni suurin virhe
22.03.2019 |
Tätä kadun nyt nelikymppisenä. Työmahdollisuudet oli liian rajoittuneet kun ei ollut suhteita. Työt oli pätkätöitä ja osa-aikaisia, enkä edennyt mihinkään. Ystävät jotka muuttivat Helsinkiin, ovat edenneet nuoruuden huonopalkkaisista töistä vaikka mihin. Itse ajattelin vain että asuminen Helsingissä on kallista, en tajunnut että siinä maksetaan niistä mahdollisuuksista. Ostimme asunnon maakuntakeskuksesta ja kökimme siellä minimipalkoilla ja ajattelimme että ihan hyvin menee. No ei mennyt. Nyt olen nelikymppinen, asunto myyty ilman että siitä jäi mitään käteen, työura samassa tilanteessa kuin parikymppisenä eli ei missään. Pari tuloksetonta alanvaihtoa ja äitiyslomia.
Neuvo teille nuorille. Jos haluatte asua pikku paikoilla, menette ensin töihin muualle, Helsinkiin tai vaikka ulkomaille, palaatte kun työura on hyvässä vauhdissa ja teille tarjotaan erityisen hyvää työtä sieltä pienestä paikasta. Ette aikaisemmin. Älkää yrittäkö potkia uraa käyntiin jossain missä töitä ei edes ole. Se on ihan turhaa ajanhukkaa.
Kommentit (74)
Hyvä puheenvuoro. Toisaalta suomalainen voi jäädä kotiseudulleen ja päättää että kun tämä on hänet synnyttänyt niin elättäköön myöskin ja jäädä kehittämään kotiseutua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan samaa mieltä. Ja tätä ylläpitää vielä se jatkuvasti eteen tuleva "Helsinki-viha" jota maakunnissa levitellään. Kerrotaan miten Helsinkin on kauhea kivierämaa jossa on turvatonta ja huumeita joka paikassa eikä siellä voi lapsia kasvattaa. Tuo ei tietenkään pidä paikkaansa ja täällä elää ihan siinä missä muuallakin. Ja Helsingistä todellakin pääsee myös pois jos ei viihdy eikä täällä ole pakko elää koko elämää.
Oma vaimoni on sukunsa ja kaveripiirinsä ainoa joka aikoinaan "uskaltautui" isoon pahaan Helsinkiin, ensin opiskelemaan ja sitten töihin. Ja kummasti on myös ainoa jolla on nyt hyväpalkkainen vakituinen työpaikka. Käymme myös säännöllisesti hänen kotipaikallaan kyläilemässä ja mökillämme joten ei niitä siteitä ole pakko katkaista vaikka muuttaisikin tänne suureen etelään.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä puheenvuoro. Toisaalta suomalainen voi jäädä kotiseudulleen ja päättää että kun tämä on hänet synnyttänyt niin elättäköön myöskin ja jäädä kehittämään kotiseutua.
No sitten on hyvä olla joku pirun hyvä suunnitelma miten siellä aikoo itseään ja kotiseutua kehittää. Voin kertoa että tätä varten pyörii Suomessa ihan palkattujen suunnittelijoiden armeija, ja ei silti kehitys päätä huimaa.
Ap
Tässä asiassa on monta puolta. Hyvä neuvo tuo, ettei välttämättä tarvitse valita vain yhtä asuinpaikkaa.
Onko sinulla lapsia? Mikäli ei ole, ei nytkään ole mahdottomuus lähteä Helsinkiin töihin. Tai kouluttautumaan lisää.
Vierailija kirjoitti:
Tässä asiassa on monta puolta. Hyvä neuvo tuo, ettei välttämättä tarvitse valita vain yhtä asuinpaikkaa.
Onko sinulla lapsia? Mikäli ei ole, ei nytkään ole mahdottomuus lähteä Helsinkiin töihin. Tai kouluttautumaan lisää.
On lapsia, mutta muutimme silti. Tässä on vain nyt se että olen kaksikymmentä vuotta myöhässä. Tässä vaiheessa Helsinkiin muuttaminen, kun joutuu hommaamaan perheasunnon yhtäkkiä Helsingin hinnoilla ja taisteleminen työpaikoista niiden parikymppisten kanssa, ei ole enää niin yksinkertaista. Suomut on kyllä varisseet silmiltä. Sentään omien lasten tie tulee olemaan helpompi, kun ovat valmiiksi täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sekään sitten oikea ratkaisu, että kaikki muuttavat sinne kehäkolmosen sisälle ja koko muu maa tyhjenee.
Itse häivyin pikkukaupungista heti täysikäistyttyäni ja valmistuttuani yliopistosta päädyin Etelä-Suomeen töihin. Sieltä muutin vielä hetkeksi ulkomaille töihin. Palasin kuitenkin takaisin Suomeen toiseksi suurimpaan kasvukeskukseen ja nyt olen ollut nelikymppisenä lähes vuoden työttömänä ensinmäisen kerran elämässäni. Otin tietoisen riskin, kun muutin Suomeen ilman että uusi työ oli tiedossa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko sekään sitten oikea ratkaisu, että kaikki muuttavat sinne kehäkolmosen sisälle ja koko muu maa tyhjenee.
Jokaisen kannattaa miettiä ihan vaan omaa elämää. Yhteiskunta ei siitä mitään kultakruunua tule ojentamaan vaikka jäisit parantamaan tilastoja jonnekkin vähien työpaikkojen seudulle. Kuten sanoin, takaisin voi tulla, vaikka niiden hienojen kehitysideoiden kanssa, mutta ei liian aikaisin eikä ilman että on jo hankkinut kannuksensa työelämässä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Itse häivyin pikkukaupungista heti täysikäistyttyäni ja valmistuttuani yliopistosta päädyin Etelä-Suomeen töihin. Sieltä muutin vielä hetkeksi ulkomaille töihin. Palasin kuitenkin takaisin Suomeen toiseksi suurimpaan kasvukeskukseen ja nyt olen ollut nelikymppisenä lähes vuoden työttömänä ensinmäisen kerran elämässäni. Otin tietoisen riskin, kun muutin Suomeen ilman että uusi työ oli tiedossa...
Tampere?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n puolustukseksi sanottava, että työpaikkojen ja muuttoliikenteen keskittyminen pk-seudulle on ollut niin nopeaa ettei sitä osannut 20 vuotta sitten ennakoida.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä asiassa on monta puolta. Hyvä neuvo tuo, ettei välttämättä tarvitse valita vain yhtä asuinpaikkaa.
Onko sinulla lapsia? Mikäli ei ole, ei nytkään ole mahdottomuus lähteä Helsinkiin töihin. Tai kouluttautumaan lisää.
On lapsia, mutta muutimme silti. Tässä on vain nyt se että olen kaksikymmentä vuotta myöhässä. Tässä vaiheessa Helsinkiin muuttaminen, kun joutuu hommaamaan perheasunnon yhtäkkiä Helsingin hinnoilla ja taisteleminen työpaikoista niiden parikymppisten kanssa, ei ole enää niin yksinkertaista. Suomut on kyllä varisseet silmiltä. Sentään omien lasten tie tulee olemaan helpompi, kun ovat valmiiksi täällä.
Sanoit ettei asunnosta jäänyt mitään käteen, eli ette ilmeisesti tehneet voittoa myynnillä? Eipä se myyntivoitto mikään automaatio ole, mutta luultavasti olet silti usemman satatonnia nuoria edellä asuntolainan maksussa. Syntyperäiset kun maksavat nuoruutensa ylisuuria vuokria, kunnes saavat hikisesti kasaan omarahoitusosuuden, jotta saavat otettua ylisuuren asuntolainan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä asiassa on monta puolta. Hyvä neuvo tuo, ettei välttämättä tarvitse valita vain yhtä asuinpaikkaa.
Onko sinulla lapsia? Mikäli ei ole, ei nytkään ole mahdottomuus lähteä Helsinkiin töihin. Tai kouluttautumaan lisää.
On lapsia, mutta muutimme silti. Tässä on vain nyt se että olen kaksikymmentä vuotta myöhässä. Tässä vaiheessa Helsinkiin muuttaminen, kun joutuu hommaamaan perheasunnon yhtäkkiä Helsingin hinnoilla ja taisteleminen työpaikoista niiden parikymppisten kanssa, ei ole enää niin yksinkertaista. Suomut on kyllä varisseet silmiltä. Sentään omien lasten tie tulee olemaan helpompi, kun ovat valmiiksi täällä.
Sanoit ettei asunnosta jäänyt mitään käteen, eli ette ilmeisesti tehneet voittoa myynnillä? Eipä se myyntivoitto mikään automaatio ole, mutta luultavasti olet silti usemman satatonnia nuoria edellä asuntolainan maksussa. Syntyperäiset kun maksavat nuoruutensa ylisuuria vuokria, kunnes saavat hikisesti kasaan omarahoitusosuuden, jotta saavat otettua ylisuuren asuntolainan.
Se mitä siitä jäi katosi kuin pieru Saharaan, kun muutimme. Käytännössä ei mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä asiassa on monta puolta. Hyvä neuvo tuo, ettei välttämättä tarvitse valita vain yhtä asuinpaikkaa.
Onko sinulla lapsia? Mikäli ei ole, ei nytkään ole mahdottomuus lähteä Helsinkiin töihin. Tai kouluttautumaan lisää.
On lapsia, mutta muutimme silti. Tässä on vain nyt se että olen kaksikymmentä vuotta myöhässä. Tässä vaiheessa Helsinkiin muuttaminen, kun joutuu hommaamaan perheasunnon yhtäkkiä Helsingin hinnoilla ja taisteleminen työpaikoista niiden parikymppisten kanssa, ei ole enää niin yksinkertaista. Suomut on kyllä varisseet silmiltä. Sentään omien lasten tie tulee olemaan helpompi, kun ovat valmiiksi täällä.
Sanoit ettei asunnosta jäänyt mitään käteen, eli ette ilmeisesti tehneet voittoa myynnillä? Eipä se myyntivoitto mikään automaatio ole, mutta luultavasti olet silti usemman satatonnia nuoria edellä asuntolainan maksussa. Syntyperäiset kun maksavat nuoruutensa ylisuuria vuokria, kunnes saavat hikisesti kasaan omarahoitusosuuden, jotta saavat otettua ylisuuren asuntolainan.
Se asunto ei ollut useamman sadantonnin arvoinen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko sekään sitten oikea ratkaisu, että kaikki muuttavat sinne kehäkolmosen sisälle ja koko muu maa tyhjenee.
Kyllä niin käy varmasti muutaman kymmenen vuoden sisällä, että pk-seutu kasvaa merkittävästi.
Yksi maaseudulla asumista hankaloittava tekijä on asuntojen arvo. Jos arvo on lähes olematon, asuminen käy todella hankalaksi. Tähän päättäjät joutuvat keksimään jonkun tasapainottavan ratkaisun, mikäli pitkällä aikavälillä halutaan että muu Suomi pysyy asuttuna. Toisaalta olemme lukeneet artikkeleita, missä yksinhuoltajasairaanhoitaja asuu kolmen lapsen kanssa vuokrakaksiossa,koska muuhun ei ole varaa.
Ihmiset maaseudulla voisivat nähdä Helsingin mahdollisuutena, paikkana jossa , kartutetaan työkokemusta ja kouluttautumaan, mutta kosta on hyvä palata myös kotiseudulle maalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä asiassa on monta puolta. Hyvä neuvo tuo, ettei välttämättä tarvitse valita vain yhtä asuinpaikkaa.
Onko sinulla lapsia? Mikäli ei ole, ei nytkään ole mahdottomuus lähteä Helsinkiin töihin. Tai kouluttautumaan lisää.
On lapsia, mutta muutimme silti. Tässä on vain nyt se että olen kaksikymmentä vuotta myöhässä. Tässä vaiheessa Helsinkiin muuttaminen, kun joutuu hommaamaan perheasunnon yhtäkkiä Helsingin hinnoilla ja taisteleminen työpaikoista niiden parikymppisten kanssa, ei ole enää niin yksinkertaista. Suomut on kyllä varisseet silmiltä. Sentään omien lasten tie tulee olemaan helpompi, kun ovat valmiiksi täällä.
Sanoit ettei asunnosta jäänyt mitään käteen, eli ette ilmeisesti tehneet voittoa myynnillä? Eipä se myyntivoitto mikään automaatio ole, mutta luultavasti olet silti usemman satatonnia nuoria edellä asuntolainan maksussa. Syntyperäiset kun maksavat nuoruutensa ylisuuria vuokria, kunnes saavat hikisesti kasaan omarahoitusosuuden, jotta saavat otettua ylisuuren asuntolainan.
Se asunto ei ollut useamman sadantonnin arvoinen.
Ap
Näin siinä ihan oikeasti käy. On paikkoja, jossa sun talon arvo on 30 000 e, ja allekin, ilman nollavirhettä.
Tulee mieleen peruskoulun ja lukion priimustyttö pikkupaikkakunnalta, joka rakastui peruskoulukeskiarvoltaan 7:n poikaan ja jäi sinne, kun sai hevosenkin. Voihan hän vaikka olla onnellinen, mutta jotenkin siinä meni mielestäni jotain hukkaan. Ymmärtääkseni on 20 vuotta myöhemmin edelleen siellä.
Tämä on yksi näkökulma. Varsin vahva sellainen. Tietysti toisinkin voi käydä, erilaisia tarinoita on tuhansia.
Oma näkökulmani on pitkälti samanlainen kuin ap:lla.
Lähdin omasta, pienestä kotikaupungistani maailmalle. En kovin hyvin eväin, lukion suoritin keskitason papereilla. Sain kuitenkin opiskelupaikan omalta alaltani maakuntayliopistosta toiselta puolelta Suomea. Muutin sinne ja aloin tehdä tosissani töitä, koska sain vihdoin opiskella, mitä halusin. Suoritin paljon opintoja, hain kesäkausiksi vimmaisesti oman alan töitä - sainkin, käytin korkeakouluharjoittelut jne. Tapasin tulevan puolisoni. Tein valmistumisen jälkeen oman alani pätkätöitä eri puolilla noin parin vuoden ajan.
Sen jälkeen sain tilaisuuden oman alani töistä eräästä pikkukaupungista, johon muutimme. Puolisoni työllistyi myös heti, hän oli omalta osaltaan kartuttanut työkokemusta.
Nyt asiamme ovat ihan hyvin. Emme ole isopalkkaisissa töissä, mutta molemmilla on ainakin toistaiseksi voimassa oleva työsopimus, on ollut jo n. 7 vuotta. Olemme nauttineet pienen kaupungin eduista - edullisista asumiskustannuksista, hyvästä päivähoitotilanteesta (olemme saaneet aina valita, missä lapsemme hoidetaan), luonnonläheisestä elämästä, rauhallisesta ja turvallisesta asuinympäristöstä - lapset voi päästää omalle pihalle leikkimään isommin valvomatta milloin tahansa.
Koska muutimme paikkakunnalle, johon meillä ei ole aikaisempia siteitä, olemme säästyneet myös pikkupaikkakunnan negatiivisista puolista - kyttäämisestä, liiasta uteliaisuudesta, juoruamisesta.
Meistä ei olla oltu väärällä tavalla kiinnostuneita, koska meillä ei ole juuria täällä.
Negatiivisia puolia ovat tietysti omakotitalomme hidas, mutta vääjäämätön arvonlasku, epävarmuus joistakin palveluista (mm. Sote) ja tietysti kulttuuri- ja viihdetarjonnan niukempi taso. Olemme tästä huolimatta valintaamme tyytyväisiä. Joskus tekee mieli käydä pk-seudulla nauttimassa kulttuurista, mutta muut aktiviteetit, kuten puutarhanhoito ja mökkeily ovat korvanneet aika ajoin kaipaamamme urbaanimman elämäntavan.
Ei se työura vain ole sillä taattu että Hkiin muuttaa. On ihmisiä jotka eivät osaa luoda uraa tai eivät kestä sen paineita. Tai sitten ura vain katoaa alta jostain syystä, yt:t yms. Tuolla ap:lla kuitenkin on käsittääkseni työ, jolla itsensä elättää ja siihen pitää osata olla tyytyväinen. Eikä haaveilla jostain urista jotka eivät kumminkaan olisi koskaan toteutuneet.
Ja asuinpaikkana Hki on aivan perseestä, siitä ei pääse.
Jotenkin keinotekoista tämä kaupungistuminen, että ihmiset pakkautuvat kauheaan sumppuun tekemään töitä tietokoneella. Etätyömahdollisuuksia pitäisi ehdottomasti kehittää.
Alue: Aihe vapaa
Nyt puhut asiaa. Tässä on yksi suuri selitys työttömyyslukuihin.