Me sitten epäonnistuimme vaikka halusimme parasta lapsillemme

Ehkä oma mummosi ajatteli sinun ikäpolvesta samalla tavalla kuin sinä ajattelet lastesi ja lastenlastesi ikäpolvista.

Sun sukupolvesion Suomen kaikkien aikojen ahnein. Pää kiinni.

Jätit kertomatta kuinka pahoja surkimuksia niistä lapsistasi sitten tuli ja mikä niissä tekee sen sinun epäonnistumisesi?

Valitettavasti aina ei onnistu vaikka kuinka yrittäisi, ja pahinta varmasti juuri tuo että rahalla ja materialla yritetään ostaa sitä hyvää vanhemmuutta.

Oletko jo pilannut lopullisesti välisi jälkipolveesi vai miksi ajattelet ettet pysty enää tekemään asialle mitään? Voi olla että lapsesi arvostaisivat läsnäoloasi heidän arjessaan nyt.

Olet oikeassa. Huvitti lukea lapsista, jotka vaativat päättäjiä toimimaan ilmastonmuutosasiassa, mutta itse eivät halunneet tehdä mitään konkreettista sen eteen, vaikka se olisi hyvin mahdollista. Eivät tajunneet, että jos päättäjät tekevät kuten he vaativat, niin sitten käytännössä hinnat karkaavat niin suuriksi, ettei lapsille ole enää varaa hankkia uusia kännyköitä ja vaatteita.

Olen eläkkeellä oleva mummo ja mietin, että hyvin nuo lapset kuitenkin pärjää nykyään. Tyttö halusi muuttaa pois kotoa 16-vuotiaana. Uskon kuitenkin, että se ammatinvalinta oli hänelle niin tärkeä ja lähistöllä ei siihen voinut kouluttautua.

Poika oli menossa tosi väärille raiteille yläasteella, mutta olen kiitollinen, että nyt hän on perheen isä ja ahkera yksityisyrittäjä.

Vieläkin mietin elämääni ja sitä, että kuinka paljon paremmin olisin sen voinut hoitaa. Tytöltä olen varovasti kysynyt lapsuudestaan ja hän ei ainakaan tunnusta kokeneensa sitä kuinkaan ikäväksi.

Itselläni ei ollut mitään perheen mallia; Vanhemmat erosivat 50-luvulla ja silloin se ei ollut tavallista. Kasvoin vauvasta saakka rakkaan mummon hoivissa. Olen pyrkinyt olemaan ihana mummo lastenlapsilleni.

Älä pelkää. Minä 90-luvulla elänyt ja jatkuvan laman kokenut opetan lapsilleni uusia arvoja. Tietynlainen teknologia valitettavasti kuuluu elämään pysyvästi, joten siihen pitää opettaa tulevaisuutta ajatellen. Mutta missään nimessä meille ei kuulu ylenpalttinen kulutus ja ahneus. Totaalinen rahatalouden luhistuminen olisi suotavaa, että saataisiin rikkaiden ja köyhien kuilua pienemmäksi. Me siinä pärjäisimme oikein hyvin, ne joilla on rahaa saisivat isomman kolauksen.

Vierailija kirjoitti:

Sun sukupolvesion Suomen kaikkien aikojen ahnein. Pää kiinni.

Kyllä. Nämä hyväkkäät jos jotkut kiskoivat tuhkatkin pesästä. Kehtaat naukua mummo!

Vierailija kirjoitti:

Olet oikeassa. Huvitti lukea lapsista, jotka vaativat päättäjiä toimimaan ilmastonmuutosasiassa, mutta itse eivät halunneet tehdä mitään konkreettista sen eteen, vaikka se olisi hyvin mahdollista. Eivät tajunneet, että jos päättäjät tekevät kuten he vaativat, niin sitten käytännössä hinnat karkaavat niin suuriksi, ettei lapsille ole enää varaa hankkia uusia kännyköitä ja vaatteita.

Mutta taivahan tosi on se että isoimpien muutosten täytyy tulla päättäjien osalta. Vaikka muutamat meistä luopuvat paljosta, suurin osa ei ja vaikutukset jäävät pieniksi. Päättäjät pystyvät vaikuttamaan.

Ongelmana on peruskoulu! Jos olisi jääty vanhaan systeemiin, jossa jo 10v iässä piti osoittaa yhteiskuntakelpoisuutensa, olisi meilläkin asiat tänään toisin. Nykyvanhemmat arvostaisivat niin halpaa päivähoitoa kuin maksullista koulutusta - kyllä, meidän mummojen aikaan kunnollisesta koulutuksesta piti maksaa ja sen ansiosta me opimme sitä arvostamaan! Päivähoitokin maksoi helposti äidin palkan verran eli ei jäänyt rahaa etelänmatkoihin, vaikka tekikin töitä.

Vierailija kirjoitti:

Sun sukupolvesion Suomen kaikkien aikojen ahnein. Pää kiinni.

Niinhän me olemme. Edellytämme ja vaadimme että saamme täysin oikeutetun eläkkeemme jonka itse olemme eläkekassoihin maksaneet. Joka kuukausi kilahtaa tilille hyvin ansaitsemani summa. Sitä te nyt kadehditte ja olisitte viemässä. Me jotka olemme tehneet työtä nuoresta aina lailliseen eläkeikään. 

Jos itse olette asianne sössineet, vastatkaa siitä itse.  Onneksi olen onnistunut omat kaksi lastani kasvattaa fiksuiksi aikuisiksi. Opiskelut suoritettu ja kunnon työurat molemmilla.  Ei puhettakaan että kadehtisivat.  Kumpikin kaukaa viisas ja säästää myös yksityiseen eläkekassaan vanhuudenpäivien varalle, niin etteivät jää taloudellisesti kärsimään eläkevuosinaankaan.

Kateus vie kalatkin vedestä. Tuottoisampaa olisi miettiä, miten oman elämänsä järjestää ja tekee parhaansa sen eteen. Kadehtijalle jää luu käteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet oikeassa. Huvitti lukea lapsista, jotka vaativat päättäjiä toimimaan ilmastonmuutosasiassa, mutta itse eivät halunneet tehdä mitään konkreettista sen eteen, vaikka se olisi hyvin mahdollista. Eivät tajunneet, että jos päättäjät tekevät kuten he vaativat, niin sitten käytännössä hinnat karkaavat niin suuriksi, ettei lapsille ole enää varaa hankkia uusia kännyköitä ja vaatteita.

Mutta taivahan tosi on se että isoimpien muutosten täytyy tulla päättäjien osalta. Vaikka muutamat meistä luopuvat paljosta, suurin osa ei ja vaikutukset jäävät pieniksi. Päättäjät pystyvät vaikuttamaan.

Kai ymmärrät, että päättäjät eivät tule tekemään päätöstä, jonka mukaan eläkeläinen joutuu maksamaan puhelimestaan enemmän kuin nuori?

TEidän sukupolven lainat hoitui inflaatiolla, nykysukupolvet maksavat ne viimeistä senttiä myöten takaisin ryöstäjäpankeille. Teidän aikana lapsista sai verotuksessa tuntuvan lapsivähennyksen, eipä saa enää. Ei ollut mm. kiinteistöveroa, alv oli jotain 16 %, eikä sitä tarvinnut maksaa palveluista. Verotus on noussut huimasti. Palvelut pelasivat ja lähes kaikki oli ilmaista. Kesätöitä sai suunnilleen jokainen nuori joka halusi niitä saada ja yleensäkin töitä sai, vaikka ei olisi mitään koulutusta. Keskikoulun käynyt laskettiin jo "kouluja käyneeksi" ja pääsi vaikkapa toimistotöihin. 

Aineellisesti lapsuutenne ja nuoruutenne oli niukempi, mutta ei mielestäni huonompi kuin nykyään. Vaatimukset olivat vähäisempiä niin vanhempien kuin yhteiskunnankin taholta. Nykyään kaikkien pitäisi olla suunnilleen täydellisiä. Masennusta ja kaikenlaisia henkisiä ongelmia on koko ajan enemmän. Nykynuorten harteilla on myös saastunut luonto ja ei yhtään vähempää kuin koko planeetan pelastaminen. Jos nuoremmat sukupolvet ovat itsekkäitä, niin kaipa silloin vanhemmillakin on syytä katsoa peiliin.

Olen itsekin jo viisikymppinen ja kuulun ikäpolveen, joka valmistui ammattiin keskelle suurta lamaa. Ei vain ollut töitä, ei minkäänlaisia, mutta opintolainaa niskassa riittävästi. Siitä lähdettiin elämää kuitenkin rakentamaan ja saatiin heti alusta lähtien oppia, että jokainen lainattu sentti on maksettava takaisin ja aluksi hyvinkin kovalla korolla. Ja niitä töitä on tehtävä mitä sattuu saamaan. Lisäksi suunnilleen kaikki ikäisistäni on joutunut opiskelemaan joko lisää alaansa tai vaihtamaan alaa kokonaan. Nyt meillä on hoidettavana iäkkäät vanhempamme, koska hoitajia ja hoitopaikkoja ei enää ole kuin äärimmäisen huonokuntoisille ja heillekin vain suunnilleen viimeiseksi elinvuodekseen. Ja ainakin meillä se menee niin, että eläkeikäiset sisarukseni niitä itsekkäitä ovat, eivät jouda mummoja hoitamaan, kun pitää matkustella ja harrastaa. Jos sanoo, että olisihan se itsekin kiva vaikka levätä vapaa-aikana, niin eläkeläiset toteaa, että kyllä sinä nuorempana vielä jaksat, me olemme jo niin raihnaisia, kun olemme pitkän työuran tehneet. 

Vierailija kirjoitti:

Sun sukupolvesion Suomen kaikkien aikojen ahnein. Pää kiinni.

Miksi emme siis palaisi siihen aikaan, kun me olimme kolmekymppisiä? Ei subjektiivista päivähoitoa, joten äidin palkka menee kokonaisuudessaan lasten hoitamiseen. Ei lapsille ip-kerhoja. Asuntolainan korko noin 14%, maksuaikaa 10 vuotta. Ensiasuntona kaksio jossain lähiössä, josta bussilla pääsee kerran tunnissa keskustaan. Ei etelänmatkoja, ei edes risteilyjä Tallinnaan. Öljykriisi eli katuvalot ja mainosvalot poissa käytöstä öisin. Myös pururata pimeänä! Oppikoulu maksullinen ja sinne pääsykokeet. Taloudessa 1 puhelin, 1 televisio ja radio.

Tuskin maltan odottaa, miten nykyinen kolmekymppisten sukupolvi oppii olemaan yhtä ahneita kuin me.

PS. iso osa nykyistä eläkekriisiä tulee siitä, että suuret ikäluokat oli ensimmäisiä (eläkeuudistuksen jälkeen), joilla lähes kaikille naisille kertyi eläkettä (kiitos töissäolon). Jos naiset olisi tajunneett jäädä kotirouviksi, saisivat he pelkkää kansaneläkettä. Mutta ei, ahneina menivät töihin ja marisivat jostain tasa-arvosta.

Vierailija kirjoitti:

TEidän sukupolven lainat hoitui inflaatiolla, nykysukupolvet maksavat ne viimeistä senttiä myöten takaisin ryöstäjäpankeille. Teidän aikana lapsista sai verotuksessa tuntuvan lapsivähennyksen, eipä saa enää. Ei ollut mm. kiinteistöveroa, alv oli jotain 16 %, eikä sitä tarvinnut maksaa palveluista. Verotus on noussut huimasti. Palvelut pelasivat ja lähes kaikki oli ilmaista. Kesätöitä sai suunnilleen jokainen nuori joka halusi niitä saada ja yleensäkin töitä sai, vaikka ei olisi mitään koulutusta. Keskikoulun käynyt laskettiin jo "kouluja käyneeksi" ja pääsi vaikkapa toimistotöihin. 

Aineellisesti lapsuutenne ja nuoruutenne oli niukempi, mutta ei mielestäni huonompi kuin nykyään. Vaatimukset olivat vähäisempiä niin vanhempien kuin yhteiskunnankin taholta. Nykyään kaikkien pitäisi olla suunnilleen täydellisiä. Masennusta ja kaikenlaisia henkisiä ongelmia on koko ajan enemmän. Nykynuorten harteilla on myös saastunut luonto ja ei yhtään vähempää kuin koko planeetan pelastaminen. Jos nuoremmat sukupolvet ovat itsekkäitä, niin kaipa silloin vanhemmillakin on syytä katsoa peiliin.

Olen itsekin jo viisikymppinen ja kuulun ikäpolveen, joka valmistui ammattiin keskelle suurta lamaa. Ei vain ollut töitä, ei minkäänlaisia, mutta opintolainaa niskassa riittävästi. Siitä lähdettiin elämää kuitenkin rakentamaan ja saatiin heti alusta lähtien oppia, että jokainen lainattu sentti on maksettava takaisin ja aluksi hyvinkin kovalla korolla. Ja niitä töitä on tehtävä mitä sattuu saamaan. Lisäksi suunnilleen kaikki ikäisistäni on joutunut opiskelemaan joko lisää alaansa tai vaihtamaan alaa kokonaan. Nyt meillä on hoidettavana iäkkäät vanhempamme, koska hoitajia ja hoitopaikkoja ei enää ole kuin äärimmäisen huonokuntoisille ja heillekin vain suunnilleen viimeiseksi elinvuodekseen. Ja ainakin meillä se menee niin, että eläkeikäiset sisarukseni niitä itsekkäitä ovat, eivät jouda mummoja hoitamaan, kun pitää matkustella ja harrastaa. Jos sanoo, että olisihan se itsekin kiva vaikka levätä vapaa-aikana, niin eläkeläiset toteaa, että kyllä sinä nuorempana vielä jaksat, me olemme jo niin raihnaisia, kun olemme pitkän työuran tehneet. 

Ei inflaatio hoitanut lainoja, kyllä ne piti silti kokonaan maksaa! Ei ollut mitään vapaavuosia, jolloin saattoi ottaa vähän kevyemmin. Suurten ikäluokkien opintolainoja ei ollut takaamassa valtio vaan niille vaadittiin henkilötakaus.

Lapsista sai verotuksessa vähennyksen, mutta toisaalta lasten päivähoito maksoi niin paljon, että äidille ei jäänyt palkasta oikeastaan mitään. Kiinteistöveroa ei ollut, mutta toisaalta ei ollut monia nykypalveluja, joita pidetään itsestäänselvinä (avoimet päiväkodit, ympärivuorokautinen hoitopaikka, synnärin pelkopoliklinikka, ruoka-apu jne.)

Palvelut pelasivat, mutta ei aika harva asia oli ilmaista. Tai no järvessä sai käydä uimassa ilmaiseksi ja pellolla hiihtämässä (mutta latukone ei tehnyt latuja!), jalkapalloakin sai pelata pihalla, vaikka keinonurmea ei ollut.

Hyvin on nuoret saatu uskomaan siihen, että syy on aina edellisissä sukupolvissa! Kun ottaa huomioon, että vanhempi sukupolvi on todella taistellut saadakseen nyt itsestäänselvyydet olemaan niin nuorten sukupolvi on todella itsekästä omaan peffaansa tuijottelijaa.. Vanhempi sukupolvi sai aikaan 40 -tuntisen työviikon näin alkuun.. sai lasten hoitopalvelut aikaiseksi, sai terveydenhuollot, sosiaalihuollot.. kuvitteliko joku tosissaan sitä, että mummoikäiset saivat sossusta jotain? Isoissa perheissä saattoi vain yhdellä lapsella olla kengät ja niitä sitten lainattiin muille lapsille, että jokainen kouluikäinen pääsi edes käymään koulussa ( ja tämä on ihan tosi juttu ja Helsingissä), ruoka oli  halpaa kun lihaan ei ollut varaa ( se maksoi älyttömiä summia), appelsiineja sai vain talvella.. eli ruoka maksoi todella paljon.  Luonnonsuojelu oli tapetilla ja me kun nuoria olimme niin 70 -luvulla kiinnitettiin itsemme ties mihin metsätyökaluun kiinni ja estettiin luonnon tuhoamista.. Silloin ajateltiin kokonaisuutta eikä vain itseään.. jossain vaiheessa  tämä muuttui radikaalisti.. vanhempi sukupolvi on siis kaikki nämä hienot etuudet mitä nyt on saatavilla saanut teille nuoremmat aikaan.. ei olisi pitänyt.  

Sen kun näkisi, että joku mummo sanoisi ihan itse epäonnistuneensa lastensa ja lastenlastensa kanssa.

Ei ole vielä sellaista mummoa näkynyt.

Eikö kaikki suostukaan alistumaan porvarin orjaksi suurpääoman palvelukseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun sukupolvesion Suomen kaikkien aikojen ahnein. Pää kiinni.

Miksi emme siis palaisi siihen aikaan, kun me olimme kolmekymppisiä? Ei subjektiivista päivähoitoa, joten äidin palkka menee kokonaisuudessaan lasten hoitamiseen. Ei lapsille ip-kerhoja. Asuntolainan korko noin 14%, maksuaikaa 10 vuotta. Ensiasuntona kaksio jossain lähiössä, josta bussilla pääsee kerran tunnissa keskustaan. Ei etelänmatkoja, ei edes risteilyjä Tallinnaan. Öljykriisi eli katuvalot ja mainosvalot poissa käytöstä öisin. Myös pururata pimeänä! Oppikoulu maksullinen ja sinne pääsykokeet. Taloudessa 1 puhelin, 1 televisio ja radio.

Tuskin maltan odottaa, miten nykyinen kolmekymppisten sukupolvi oppii olemaan yhtä ahneita kuin me.

PS. iso osa nykyistä eläkekriisiä tulee siitä, että suuret ikäluokat oli ensimmäisiä (eläkeuudistuksen jälkeen), joilla lähes kaikille naisille kertyi eläkettä (kiitos töissäolon). Jos naiset olisi tajunneett jäädä kotirouviksi, saisivat he pelkkää kansaneläkettä. Mutta ei, ahneina menivät töihin ja marisivat jostain tasa-arvosta.

Siis koska sinä olet ollut 30 vuotias? Omilla vanehmmillani (nyt 65-70 vuotiaat) oli reilu kolmekymppisinä velaton omakotitalo ja kaksi autoa (Juu, ensiasunto oli kaksi lähiöstä, mutta niin oli mullakin). Etelässä käytiin koko lapsuus kerran vuodessa. Se on totta, että puhelimia oli vain yksi. Telkkareita kaksi. Ja ovat siis ihan duunareita. Minä olen nyt reilu 40 vuotias. Talolainaa on jäljellä melkein 200 keur. Yksi auto (velaton, mutta kahteen ei ole varaa). Etelässä käydään kahden kolmen vuoden välein. Puhelimia on toki jokaisella oma, mutta telkkareita vain yksi (Nykyään toki puhelimeton ihminen on melkoinen kummajainen :). Ja mulla on akateeminen tutkinto eli ei tämä mun elämä mitenkään älyttömästi vanhempieni vastaavaa vaihetta rikkaampi ole. Ja kyllä laitan koko ajan säästöön eläkettä varten, koska tiedän, etten tule valtiolta koskaan saamaan mitään. Mun maksamat eläkemaksut menee teidän sukupolvelle. Meille ei jää mitään.

Vierailija kirjoitti:

Hyvin on nuoret saatu uskomaan siihen, että syy on aina edellisissä sukupolvissa! Kun ottaa huomioon, että vanhempi sukupolvi on todella taistellut saadakseen nyt itsestäänselvyydet olemaan niin nuorten sukupolvi on todella itsekästä omaan peffaansa tuijottelijaa.. Vanhempi sukupolvi sai aikaan 40 -tuntisen työviikon näin alkuun.. sai lasten hoitopalvelut aikaiseksi, sai terveydenhuollot, sosiaalihuollot.. kuvitteliko joku tosissaan sitä, että mummoikäiset saivat sossusta jotain? Isoissa perheissä saattoi vain yhdellä lapsella olla kengät ja niitä sitten lainattiin muille lapsille, että jokainen kouluikäinen pääsi edes käymään koulussa ( ja tämä on ihan tosi juttu ja Helsingissä), ruoka oli  halpaa kun lihaan ei ollut varaa ( se maksoi älyttömiä summia), appelsiineja sai vain talvella.. eli ruoka maksoi todella paljon.  Luonnonsuojelu oli tapetilla ja me kun nuoria olimme niin 70 -luvulla kiinnitettiin itsemme ties mihin metsätyökaluun kiinni ja estettiin luonnon tuhoamista.. Silloin ajateltiin kokonaisuutta eikä vain itseään.. jossain vaiheessa  tämä muuttui radikaalisti.. vanhempi sukupolvi on siis kaikki nämä hienot etuudet mitä nyt on saatavilla saanut teille nuoremmat aikaan.. ei olisi pitänyt.  

Niin. Aivan kuten edellinen sukupolvikin on raivannut teille ne pellot, joita te sitten piditte itsestäänselvyyksinä.

Varmaan tuon paatoksesi välistä ehdit ymmärtämään sen, että nykypolvella on sitten taas omat taistelunsa käytävänä. On itsepetosta kuvitella, että kaikki muut polvet ovat päässeet ja pääsevät helpolla, vain te olette tehneet paljon ja kovasti.

Sana "sitten" otsikossa on Porvoon murretta...