Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko tämä vain meidän joidenkin kohtalo? Osaako kukaan muu samaistua tähän? :(
19.03.2019 |
Se, että elämä on ollut lapsesta asti vaikeaa ja kurjaa. Mikä siinä on, että on niin hemmetin vaikea saada itsestään se motivaatio kanavoitua oikeihin asioihin? Mikä siinä on, että vaikka tietää olevansa hyvä muutamassakin asiassa, niin ei saa joko tehtyä tarpeeksi niiden eteen tai sitten kaikki menee aina sen vaikeamman kautta, tuskaisesti, hitaasti ja kärsien?
Olen itse kasvanut yh-äidin ja kolmen muun sisaruksen kanssa. Isää ei ole ollut elämässä. Äitini ei ole käynyt kouluja, siivoaa ammatikseen, yleissivistys on äärimmäisen heikkoa.
Muistan esimerkiksi vielä kirkkaasti sen päivän, kun olin noin 13 -vuotias ja jouduin kertomaan/opettamaan äidilleni Hitleristä. Olisin siis halunnut erään koulutehtävän innoittamana keskustella aiheesta, mutta äitini ei tiennyt kuka hän on. Tästä varmaan osaattekin jo ynnätä, että nuorelle se sivistyksen sekä tiedon haaliminen on äärimmäisen vaivalloista - joissakin tapauksissa jopa mahdotonta- jos ei esimerkkiä, keskustelukaveria, läksyissä ja kouluasioissa ole autettu kotona.
Kotona ei myöskään osattu keskustella järkevästi juuri mistään asiasta. Tämän takia tunnistan olevani sosiaalisesti hieman kiusallinen. Mielestäni olen skarppi tyyppi, ja ulospäin olen sosiaalinen ja tutustun kyllä ihmisiin helposti, en ole mitenkään nolo tai mölätyttele tyhmiä, mutta esimerkiksi jos vaikka työporukalla mentäisiin syömään, niin kuuntelen mielummin ja kommentoisin satunnaisesti, jos on tarve.
Äh, tätä on vaikea selittää simppelisti. Sanotaanko näin, että mulle tulee vain sellainen tunne yleensä, etten osaa sanoa mitään tai aloittaa mitään järkevää keskustelua itse luontevasti. Koen tällaiset kahvittelut yms. jonkin verran kiusallisina, koska ei ole oikeaa kunnon kokemusta perheen keskeen mistään tällaisista kunnon vuorovaikutustilanteista.
Joka tapauksessa kotiolot oli hirveitä ja koko lapsuus meni kampaillessa köyhyyden, riitaisan ja väkivaltaisen kodin ympärillä (joo oli siellä ihan hyviäkin hetkiä, mutta äärimmäisen vähän suhteuttuna siihen kodin yleiseen ilmpiiriin ja tapahtumiin). Koulussa oli useimmiten vaikeuksia, vaikka sainkin kokeista helposti 8 ja 9 (matemaattisia aineita lukuun ottamatta). Ne vaikeudet näkyivät jonkin asteisina auktoriteettiongelmina ja läksyt yleensä tekemättä. Ei niitä jaksanut tehdä, kun ei kukaan niitä tarkastanut muutenkaan, tai ylipäätään välittänyt.
En koko historiaani tähän nyt kirjoita, se jo pelkästään veisi monta sivua :D, mutta nyt kun käyn tätä iltalukiota ( olen 21v) , niin olen huomannut, että olen todella hyvä monessakin aineessa, ja akateemista ajattelua ja ymmärrystä kyllä löytyy. Saan hyvin vähäisellä lukemisella ja opiskelulla 8 ja 9 (muutamaa inhokkiainetta lukuun ottamatta). Musta tuntuu, että en jaksa kotona opiskella. Haluaisin tietenkin, mut jokin iso osa musta on tietynlaisessa lukossa, jämähtänyt siihen tilaan, että: ''kun lapsesta asti on tarvinnut yksin tehdä ja kaikki on niin vaikeasti tavoieltavissa muutenkin, niin mitä väliä''. Myönnän, että mulla on myös taipumusta laiskuuteen..Osaako kukaan täällä samaistua tähän?
Harmittaa ihan vietävästi, koska mussa on kyllä potentiaalia, mutta samaan aikaan oon hukassa ja ihan yksin. Mua masentaa tosi usein ja nään tulevaisuuteni epävarmana ja täynnä synkkyyttä.
Kommentit (20)
Tämä on todellakin ongelma, johon pitäisi enemmän puuttua. Tällaisia perheitä ja lapsia tulisi tukea enemmän, ettei käy juuri näin. Sulla on ap riski syrjäytyä elämässä. Tekstistäsi paistaa läpi myös turhautuneisuus sekä se, ettet koe kuuluvasi kunnolla joukkoon tai tähän yhteiskuntaan. Käypä terapeutin juttusilla ja ota aikaa itsellesi. Näin voit löytää sen avaimen siihen lukkoosi. Kaikkien polut ei ole suoria ja täynnä onnea. Joidenkin täytyy käydä läpi vaikeita asioita, jotka kasvattavat sitten ihmisenä ja tuo sitä perspektiiviä. Sitä ei kaikilla nimittäin ole, eikä tule koskaan olemaan. Meillä on jokaisella se oma polku ja jokaiselta puuttuu AINA jotain sieltä polulta ja matkan varrelta. Mut nyt, terapiaan mars. Olet jo aivan liian pitkään yksin pyöriskellyt noiden asioiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, mulla oli työläiskoti, mutta vanhemmat kyllä sivistyneitä ja kovia lukemaan ja tiesivät paljon. Eli työläistausta ei tuota aiheuta. Eikä työläistyö, jota teen itsekin, vaikka on koulutusta. Mutta kylä rankka lapsuus masentaa ja vie halua yrittää. Terapeutille vaan.
Samaistun tosi paljon... tuli melkein itku silmään, koska tajusin jälleen miten epäonnistunut ja saamaton mä olen ihmisenä. Ehkä minunkin kohtaloni on olla ikuinen luuseri. Haluaisin muuttaa asioita, mutta en osaa, enkä pysty. Masennusta on ollut jo niin pitkään kun muistan. Ei mene nallekarkit elämässä tasan.
Lainaa kirjastosta tämä luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa.
https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/luokkaretkella-hyvinvointiyhteisk…
Siinä duunariperheestä ponkaissut maailmalle, mutta kuitenkin taustalla on oma vaikutuksensa.
Tsemppiä opiskeluun, se kannattaa aina. Jos ei muuten niin oma sivistys kasvaa.
Kyllähän se sanovat, että työläistaustalla on hankalaa yliopistossa ja akateemisissa piireissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, mulla oli työläiskoti, mutta vanhemmat kyllä sivistyneitä ja kovia lukemaan ja tiesivät paljon. Eli työläistausta ei tuota aiheuta. Eikä työläistyö, jota teen itsekin, vaikka on koulutusta. Mutta kylä rankka lapsuus masentaa ja vie halua yrittää. Terapeutille vaan.
Joo. Tätä jäin minäkin miettimään, että nyt on jostain muusta kyse hänen äitinsä kohdalla kuin ''duunariudesta''. Ei matalampi koulutus tai tietynlainen työ korreloi suoraan älykkyyden tai sivistyneisyyden kanssa. Aloittajan äiti vaikuttaa hyvin yksiulotteiselta ihmiseltä - näin mielenkiinnon kohteiden ja sivistyksen kantilta. Tällä tavoin estetään kyllä täydellisesti tulevien sukupolvien pärjääminen elämässä tukahduttaen se pieninkin motivaation liekki.
Kirjatietämys ei ole älykkyyttä. Lukemalla oppii asioita, voi opetella ulkoa, mutta ei se sielun sivistystä tee.
On paljon äärimmäisen älykkäitä ihmisiä, jotka eivät ole pärjänneet koulussa. Ja paljon ihan äärettömän tyhmiä ihmisiä, jotka ovat lukeneet itsensä ties miksi.
Sun suurin ongelma on se, että itse alennat itsesi. Ruoto suoraksi, luota itseesi ja tiedä että sä pärjäät. Opiskele, tee, hanki vaativia tehtäviä, sä kyllä pärjäät! Älä kanna menneisyyden taakkaa mukanasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se sanovat, että työläistaustalla on hankalaa yliopistossa ja akateemisissa piireissä.
Ei tämä pidä täysin paikkansa. Aivan hyvin voi olla työläinen ja erittäin avara katseinen, tiedonnälkäinen ja sivistynyt yksilö hyvillä sosiaalisilla taidoilla ja älyllä. Samaan aikaan voit olla myös akateeminen, mutta täysin näköalaton, vailla sosiaalisia taitoja, omassa kuplassa kasvanut hyvillä meriiteillä. Kyse on siitä millainen olet ihmisenä.
Ap. Sinulla on nyt oma elämä. Tietoa saa joka paikasta. Äitisi on varmasti tehnyt sen mihin on pystynyt. Tärkeintä on rakkaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todennäköisesti ap väkivaltaperheessä kasvamisen aiheuttamat psyykkiset traumat häiritsevät keskittymistä enemmän kuin äitisi kouluttamattomuus. Ainakin minulla ne usein pyrkivät pintaan.
Vierailija kirjoitti:
Ap. Sinulla on nyt oma elämä. Tietoa saa joka paikasta. Äitisi on varmasti tehnyt sen mihin on pystynyt. Tärkeintä on rakkaus.
Eivät kaikki vanhemmat tee parastaan. Jotkut ovat oikeasti ilkeitä ja välinpitämättömiä ihmisiä, joiden ei lapsia olisi koskaan pitänyt hankkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti ap väkivaltaperheessä kasvamisen aiheuttamat psyykkiset traumat häiritsevät keskittymistä enemmän kuin äitisi kouluttamattomuus. Ainakin minulla ne usein pyrkivät pintaan.
Olen saanut opiskeltua pitkälle, mutta välillä minulla on töissäkin isoja vaikeuksia keskittyä. Olen taipuvainen helposti katoamaan jonnekin omiin ajatuksiini.
Tsemppiä, olet vielä nuori ja opiskelet!
Perheellesi ja menneisyydellesi et voi mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Assburger kirjoitti:
Tsemppiä, olet vielä nuori ja opiskelet!
Perheellesi ja menneisyydellesi et voi mitään.
Kyllä voi, näitä asioita voi työstää terapiassa. Usein sillä on myönteisiä vaikutuksia elämään mm. voimavarojen lisääntymisenä.
Jotkut sanoo, että on hankalaa akateemisissa piireissä, mutta eivät kaikki koe niin. Varsinkin Helsingin ja Turun ulkopuolella yliopistoissa ei ole mitään merkitystä taustalla. Se, onko yliopisto välttämättä se paras opinahjo saamattomille ja laiskalle, onkin sitten oma lukunsa. Siellä joudut kuitenkin itse rakentamaan hopsin ja itse huolehtimaan, että saat opinnot suoritettua. Kukaan ei kysele perään jos jätät tekemättä. Paitsi Kela opintotuen vuoksi.
Ihan turhaa kannat menneisyyden taakkaa. Sinulla on oikeus menestyä ja pärjätä. Itsesi vuoksi. Ei muiden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, mulla oli työläiskoti, mutta vanhemmat kyllä sivistyneitä ja kovia lukemaan ja tiesivät paljon. Eli työläistausta ei tuota aiheuta. Eikä työläistyö, jota teen itsekin, vaikka on koulutusta. Mutta kylä rankka lapsuus masentaa ja vie halua yrittää. Terapeutille vaan.
Joo. Tätä jäin minäkin miettimään, että nyt on jostain muusta kyse hänen äitinsä kohdalla kuin ''duunariudesta''. Ei matalampi koulutus tai tietynlainen työ korreloi suoraan älykkyyden tai sivistyneisyyden kanssa. Aloittajan äiti vaikuttaa hyvin yksiulotteiselta ihmiseltä - näin mielenkiinnon kohteiden ja sivistyksen kantilta. Tällä tavoin estetään kyllä täydellisesti tulevien sukupolvien pärjääminen elämässä tukahduttaen se pieninkin motivaation liekki.
Isäni on käynyt vain kansakoulun ja hitsarikurssin, mutta hän on aina lukenut paljon ja seurannut TV:n ajankohtais- ja dokumenttiohjelmia.
Olen törmännyt kapeamman yleissivistyksen omaavaan AMK-tutkinnon suorittaneeseen henkilöön.
Heippa ap!
Samaistun tekstiisi erittäin paljon. Nuorempi minä olisi varmaankin purskahtanut itkuun ja masentunut entisestään tästä aloituksestasi. Halusin vain tulla sanomaan, että kovasti halusin olla ikäisenäsi samanlainen kuin muut. Yritin väkisin pusertaa ja masennuin vain entistä enemmän, kun tajusin että ei vaan lähde. Näen maailman erilaisin silmin nyt. Ei meidän kaikkien kuulu sopeutuakaan samaan muottiin samanlaisilla elämäntarinoilla ja saavutuksilla. Joku on erittäin lahjakas ja sivistynyt, mutta elelee tropiikissa pienellä maatilalla rakastaen Jumalaa ja pitäen omaa firmaa pystyssä. Joku ei ole lahjakas taikka viisas, mutta opiskelee silti vaikkapa oikiksessa, kun isä pakotti. Miten hän pääsi sisään? Opettelemalla ulkoa, mikä ei ole todellista älykkyyttä nähnytkään.
Joku taas ei tee ''mitään''. Elää vain ja koittaa selviytyä, vaikka sitten niillä yhteiskunnan tuilla. Sun täytyy etsiä oma roolisi ja sen jälkeen hyväksyä se. En todellakaan kannusta luovuttamaan, päinvastoin. Mä toivon vain, että olisit itsellesi armollinen, varsinkin tuollaisilla taustoilla. On jo iso saavutus, että olet otaanut askeleen kohti tietoa ja sivistystä. Vaikka susta ei akateemista koskaan tulisikaan, vaan vaikkapa sossupummi, niin lue, opiskele, kerää tietoa silti. Se on aina valttia. Toivon rakkautta ja rauhaa elämääsi.
Mä olen itse myös laiskuuten taipuva tyyppi vähän samanlaisilla taustoilla. Keskittyminen on myös ajoittain vaikeaa. Mun täytyy sparrata itseni sellaiseen tietynlaiseen zoneen, että saisin jotain aikaiseksi. Itse joudun ajoittain vähäksi aikaa eristäytymään täysin muusta maailmasta, jotta saisin sen zonen haltuuni ja pääni kuntoon. Yksi iso ongelma on nää älypuhelimet ja jatkuva virike teknologian parissa. Niiden pois jättäminen tai radikaali vähentäminen voisi ihan oikeasti - ja tutkitustikin- auttaa.
Ja itsekin siis opiskelen amk ja käyn osa-aikaisesti töissä.
Kirjoitat selkeästi ja jäsennellysti.
Mun äiti luuli että kaikki maailman muuttolinnut muuttaa just Suomeen.
Ei me voida antaa niiden kananaivojen määrittää omaa tulevaisuutta, se olisi elämän tuhlaamista! Sinä olet eri kuin kukaan muu.
On niin typistetty olo, tyhmyyden lisäksi äiti on ilkeä, vielä vanhanakin. Heitä ei voi muuttaa, mutta itse voimme vain selvitä.
Saisitko apua AAL ryhmistä?
Alue: Aihe vapaa
Samaistun aika paljon. En osaa sano muuta kuin että kasvata hiljalleen itseäsi ja itsekuriasi ja innostu rohkeasti uudesta.