Lue keskustelun säännöt.
Tätä on työelämä nykyään...
05.03.2019 |
N. kuusi vuotta sitten olin vielä suhteellisen tyytyväinen asemaani työelämässä. Vakkariduuni yrityksen "omana" työntekijänä, kuukausipalkka, ja ok edut. Vaikka oma alani ei kovin kummoista palkkaa tarjoakaan, niin olo oli turvallinen ja tulevaisuus valoisa. Alamäki alkoi kun kyseinen yritys päätti ulkoistaa varastotyönsä ulkomaiselle firmalle. No, ei siinä mitään kun siirryimme uuteen firmaan vanhoina työntekijöinä. Kaikki oli edelleen ok.
Pari vuotta uuden firman palveluksessa oltuani tuli ilmoitus, että kaikki saavat kenkää kun yritys yllättäen lopettaakin toimintansa Suomessa. Alkuperäinen työnantajani siirsi varastonsa uudelle (isommalle) toimijalle jolla oli paljon muitakin asiakkaita, ja työntekijät saivat sitten hakea omia töitään seuraavasta firmasta, joka on minusta täysin irvokasta. Läheskään kaikkia ei valittu. Itse en myöskään kuulunut "onnellisten" joukkoon. Työ jota olin tehnyt jo monta vuotta ei hävinnyt mihinkään, joku muu vain sai kunnian tehdä sen samalla kun itse istuin kotona plaraamassa työpaikkoja.
N. vuosi meni kotosalla istuen, mutta sain jossain vaiheessa sattumalta töitä juuri kyseiseltä varastolta jonne oma työni aikoinaan siirtyi. Kyseisellä varastolla ei toki ollut "omia" työntekijöitä, vaan kaikki palkattiin vuokrafirman listoille. Palkka ei tietenkään vastannut aikaisempaa palkkaa, ja määräaikaisia sopimuksia ketjutettiin lain vastaisesti. Ei kuulemma "pystynyt tekemään jatkuvaa työsopimusta, mutta jos itse haluat taas uuden määräaikaisen (vink-vink), niin työt jatkuvat"... Ei auttanut kuin alistua.
Itselleni lopulta luvattiin jatkuva sopimus, mutta ennen kuin tuo ilo toteutui, niin isäntäyritys vaihtoi palveluntarjoajaa, eli tilalle tuli toinen vuokrafirma (joka tunnetaan todella pahasta työntekijöiden kyykytyksestä). Joku varmaan arvaakin kyseisen firman nimen. Vanhat vakkarit jotka olivat aikoinaan olleet isäntäyrityksen palveluksessa ja ne jotka olivat onnistuneet vuokrafirmalta saamaan vakkarisopimuksen siirtyivät vanhoina työntekijöinä uuteen firmaan, ja me muut saimme hakea haastattelun kautta taas omaa työtämme.
Uusi työnantaja perusti uuden tytäryhtiön joka tarkoitti sitä, että me sinne palkatut olimme eriarvoisessa asemassa muihin verrattuna. Ei esim. työterveyspalveluita (lääkäri/hoitaja), ei kulttuuriseteleitä. Lisäksi sopimuksemme olivat (ainakin itselleni) ennenkuulumattomia. Ensin allekirjoitettiin surkea pohjasopimus (joillekin nollasopimukset, joillekin vähän enemmän takuutunteja), ja sen lisäksi toimeksiantosopimus joka koski työtä kyseisessä työpaikassa. Yrityksellä oli oikeus kahden viikon varoitusajalla määrätä minutkin toiseen paikkaan töihin jolloin toimeksiantosopimuksessa olevat takuutunnit eivät enää pätisi. Tuolta pohjalta on hyvä suunnitella elämää.
N. kaksi vuotta riistofirman mellastettua he erinäisistä yrityskaupoista johtuneista eturistiriidoista johtuen joutuivat liikkeen luovutuksella siirtämään vanhat vakkarit takaisin isäntäyrityksen palvelukseen. Jälleen kerran meille muille jäi luu käteen. Riistofirma ei enää hoida koko varastopalvelua, mutta jatkavat edelleen yhteistyökumppanina vuokraten työntekijöitä isäntäyritykselle. Nyt siis osa työkavereista edustaa eri yritystä kuin minä, kaikilla eduilla, samalla kun itse täyttä päivää neljä vuotta tehneenä työntekijänä olen edelleen paskafirman palveluksessa ilman mitään takuuta kahden viikon päähän.
Kiitos vaan päättäjille, että tällainen touhu on laillista. Riski ulkoistetaan työntekijöille ja isot herrat käärivät yhä suurempia voittoja omiin taskuihinsa. Työntekijälle ei jää käteen muuta kuin oma kalu.
Kommentit (60)
Varmasti on samanlaisia tarinoita vaikka kuinka paljon. Kertokaas kohtalotoverit.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kohtalotoveri löytyy. Todennäköiseti olemme juurikin saman työnantajan palveluksessa. Jos tuota paskaa voi edes työnantajaksi kehua.
Karmeaa luettavaa, AP.
Karmeaa se on myös pienyrityksien työntekijöillä.
Turhaan teimme sydämellämme töitä, turhaan kärsimme, iloitsimme ja turhaa kestimme.
Ei siellä odota kuin AKTIIVIMALLI, jota aion ihan pokkana vastustaa.
Joskus ennen muinoin kun oli vaikkapa tehdas, niin sen omisti paikallinen patruuna, siis yksittäinen henkilö tai suku. Kun suurella yrityksellä oli selkeä omistaja, piti hän usein huolta työntekijöistään. Hän koki siis sosiaalista vastuuta, niin kuin pitääkin. Nykyään isot yritykset ovat kasvottomia, monesti sijoittajien omistamia riistopuljuja. Johtajat on palkattu sinne tekemään mahdollisimman hyvää tulosta välittämättä pätkääkään työntekijöistä. Kukaan ei siis ota eikä kanna vastuuta ihmisistä. Työntekijä ei ole voimavara ja oikea ihminen, vaan korvattavissa oleva ikävä menoerä. Rahaa, rahaa, ja vielä enemmän rahaa. Itselle, ei kenellekään muulle. Kaikki vastuut kierretään ja jokainen porsaanreikä käytetään, jotta saadaan enemmän rahaa, ja vielä pikkaisen lisää tiristetään.
Niin tuttua.. Itse olen ollut vuosia erään suurehkon firman palveluksessa vuokrafirman kautta. Ennen 2010-lukua taloon tulleet ovat vakkareita, nyt kaikki uudet otetaan vuokralle ja vuokrina pysytään. Teemme samaa työtä kuin vakkarit, mutta 20% pienemmällä palkalla, ilman bonuksia, ilman työterveyttä, ilman smartumeita yms. Voin kertoa että työmotivaatio ei aina ole ihan kohdillaan... Eniten ärsyttää tehdä täysin samaa työtä kuin vieruskaveri, ja saada samasta työstä pienempää palkkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä, että täältä löytyy muitakin kuin suunsoittajia.
Olisin päässyt uuteen firmaan koodaamaan. En jäänyt vaan lähdin ihan muualle. Kouluttauduin ihan vapaa-ajalla myös.
Mikä on syysi roikkua tuolla?
Ei oo mikään pakko. Lähde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin se maailma muuttuu ja sinunkin ksnnattaisi. Vierivä kivi ei sammaloidu.
Vierailija kirjoitti:
Olisin päässyt uuteen firmaan koodaamaan. En jäänyt vaan lähdin ihan muualle. Kouluttauduin ihan vapaa-ajalla myös.
Mikä on syysi roikkua tuolla?
Ei oo mikään pakko. Lähde.
Yeah! Sure!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttua. Minun alallani ei enää juuri ole muuta kuin vuokratyötä. Saadaan sentään liikuntaseteleitä kuitenkin. 😆 Mutta työsopimus on aina vuoden pätkä, pysyvyyttä ei ole. Lainaa tai mitään sellaista on turha suunnitellakaan, kallista vuokraa on maksettava asumistuen turvin, kun palkka ei riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ole nyt siellä upeassa "työelämässäsi" aivan kaikessa rauhassasi.
Olen itse eläkkeellä.
Siksi ei yksityiselle sektorille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö neljässä vuodessa ole löytynyt mitään muuta? Kai haet koko ajan uutta työtä?
Vierailija kirjoitti:
Eikö neljässä vuodessa ole löytynyt mitään muuta? Kai haet koko ajan uutta työtä?
En ole ap, mutta vastaan omasta puolestani. Ei ole muuta tarjolla. Koko alani on muuttunut vuokratyöpainotteiseksi. Pitäisi vaihtaa alaa kokonaan ja ikää on jo 44 v.
Työtä siis kuitenkin on, se on vaan muuttunut paskaksi. Työntekijällä ei ole enää mitään väliä, ollaan vaan rasittavia kulueriä.
Muutan tarinaa hieman, sillä en halua nuorelleni vaikeuksia, koska hän on kyseisessä työssä, syystä, ettei häntä tai hänen työkavereitaan tunnistettaisi. Työ hänestä on mukavaa, töissä tuntuu olevan hyvä henki ja palkka tulee kyllä ajallaan ja jotain etujakin on, vaikka on vuokrafirman kautta töissä. Tähän asti faktaa.
Sitten se tarina. Palvelut on ulkoistettu kokonaan alihankkijalle, joka ottaa työntekijät vuokrafirman kautta. Vuokrafirma teki sopimukset määräaikaisena sen mukaan, mitä päätyönantajan kautta on sovittu. Yhtäkkiä, vaikka työt on levällään, palvelujen ostaja sanoo sopimuksen irti ja kaikki saavat kenkää. Muutama palkataan suoraan palvelujen ostajalle. Tämä tilanne kesti kolmisen kuukautta, nuorelle se ei ollut niin paha, juttu, koska hän päätti keskittyä enemmän opintoihin.
Noin pari viikkoa sitten nuori sai puhelun eri vuokrafirmalta. Hänelle sanottiin, että voitko tulla huomenna töihin, samaan hommaan. Koska hän opiskelee, joten hän ei ihan tuolta istumalta pystynyt lupaamaan, kun oli tenttikausi. No hän sanoi, että voi tulla tietyillä ehdoilla ja saneli ehdot, eli osa-aikaisena, tenttikaudella vapaata jne. Nämä meni läpi. Hän on nyt ollut tämän viikon pari päivää töissä, mutta nostaa opintotukea samalla, koska ei voi tietää, kauanko työ jatkuu. Tämä on vaikea tilanne, sillä jos hän saa jäädä pitemmäksi aikaa, nuo opintotuet on palautettava, koska silloin palkka menee yli rajan - mutta tällä hetkellä on oltava varatulon lähde, jos työt loppuukin samalla tavalla yllättäin. Eli hän nyt nostaa opintotukea pistääkseen ne säästöön mahdollista palautusta varten. Muutama oli kuulemma kutsuttu takaisin, ei kaikkia.
Mutta ihmettele tässä miksei kukaan halua perhettä, aika iso tekijä on tämä työelämän epävarmuus.
Minä saan todennäköisesti olla nykyisessä työpaikassani työnantajan eläkkeellejäämiseen asti - mutta - saman alan muut firmat eivät tunnu olevan mitää helppoja työpaikkoja. Alalla on pienet työllistäjät ennen olleet yleisiä. Nyt on joko yhden henkilön firmoja tai isoja firmoja. Olen alkanut jo kouluttautua tulevaisuutta varten, vaikka ikää on jo 50. Työnantajallani on jäljellä pari-kolme vuotta. Olen asennoitunut niin, että vain omalla firmalla voin pärjätä tulevaisuudessa ja tähtäin pitää olla jossain muualla kuin Suomen markkinoilla.
Nuo vuokrafirmat pitäis lailla kieltää! 😡 Pelkkää kusetusta.
Nykyhallitus on pilannut työelämän. Meillä on Kiky eli kilpailukykysopimus, jonka ansiosta teemme joka päivä kuusi minuuttia ylimääräistä työtä ilmaiseksi. Ketä vastaan me kilpailemme? Sitten on paikallinen sopiminen, mikä tarkoittaa, että työnantaja voi pyyhkiä työehtosopimuksella hanurinsa ja piiskata työntekijöistä irti viimeisetkin mehut.
Olen viime aikoina saanut monessa paikassa huonoa palvelua, nähnyt huonoa työnjälkeä ja törmännyt siihen, että luvataan jotain, mutta ei pidetäkään, eli sovitut hommat jääneet hoitamatta. Ehdin jo ihmetellä, mitä ihmettä suomalaiselle työlle on tapahtunut, mutta sitten aloin hieman ajatella. Enää en ihmettele. Miksi työntekijän pitäisi olla hyvä, kun ei työnantajakaan ole?
Ei ole kovin outoa, että tämä on työntekijän osa nykypäivänä kun katsoo millaista rahanhimoisia olmeja on eduskunta täynnä. Vuokrafirmat myyvät itseään sillä, että ovat halvempia ja joustavampia kuin työntekijöiden palkkaaminen itse. Kuka sen erotuksen maksaa? No työntekijä tietysti. Ja omaan taskuun kilahtava lisähillo se tekee gutaa riistäjän mielessä.