Vertaistuki, läheisen syöpä

Hesarissa mies kirjoitti juuri tuosta. Julkaisee kirjan nimeltä vaimoni vasen rinta tms.

Kysy syöpäyhdistykseltä vertaistukea, yhdistys järjestää monenlaista.

Jaksamista!

Terapia voi auttaa, mutta kuten edellä mainittiin niin syöpäyhdistykseltä voi löytää monenlaista tukea. 

Oma isä sairastui syöpään ja lopulta nukkui pois. Puhuisin mielelläni kanssasi ja tarjoaisin vertaistukea mutta en voi muuta kuin toivoa sinulle ja läheisellesi voimia!

Mieheni sairastui syöpään jokin aika sitten. Itse en lyhyen sairauden aikana ehtinyt edes ajatella vertaistuen mahdollisuutta, mutta varmasti syöpäjärjestöissä on siitä tietoa. Vasta kuoleman jälkeen hakeuduin hoitokodin ja leskien vertaistukiryhmään.

Onko syöpä parantumaton vai onko toivoa paranemisesta? Voimia sinulle!

Suurissa kaupungeissa on kriisikeskuksia, joihin pääsee nopeasti puhumaan nimettömänä ilman byrokratiaa. Niissä on myös joitain vertaisryhmiä. Seurakunnissa on myös, voi kysyä diakonilta.

Kaikki voimat sinulle 💛

Mielenterveysseurasta saa myös ilmaista tukea, jonka automaattiyhdistys kustantaa.

Rankkaa on, mutta niin on monella muullakin ja kaikki meistä kuolee tai muut kuolee ympäriltä ensin. Tällä tarkoitan, että et ole mitenkään erityislaatuisessa tilanteessa muihin ihmisiin verrattuna. Itkeminen ja uhriintuminen ei auta kun elämä on kovaa. Silloin voi olla hyvä olla itsekkin vähän kovempi ja yrittää olla vahva ja auttaa niitä muita ihmisiä ympärilläsi. Pää pystyyn ja eteenpäin perkele. Muut eivät tarvitse näissä tilanteissa yhtään lisätaakkaa, joten ole vahva.

Älä välitä numeron 6 kommentista. Tosiaan, syöpäyhdistykseltä kysy vertaistukea. Sitä kautta pääsee myös ryhmiin ja muuhun toimintaan. Paljon enkeleitä sinulle!

Vierailija kirjoitti:

Älä välitä numeron 6 kommentista. Tosiaan, syöpäyhdistykseltä kysy vertaistukea. Sitä kautta pääsee myös ryhmiin ja muuhun toimintaan. Paljon enkeleitä sinulle!

Numero 6 on vaan elänyt 2 vuotta odotellen läheisen loppua, eli tiedän aika hyvin mitä ihmiselle tapahtuu siinä ajassa kun asia on mielessä lähes koko valveillaoloajan.  Uhriutumisella ja itkemisellä siitä ei yksinkertaisesti selviä. Asian kanssa pitää oppia elämään siten, että myös säilyttää toimintakykynsä ja voi olla avuksi muille, joita asia koskee.