Lue keskustelun säännöt.
Äidin stressaava raskaus = kiltti vauva?
03.03.2019 |
Toki kaikki vauvat ovat kilttejä, mutta tässä tarkoitan sellaista joka itsee vähän, viihtyy ehkä itsekseen hetken hereilläkin jne. On peruxstyytyväinen.
Oletteko huomanneet yhteyttä? Meillä useampi lapsi ja kaksi vaikeaa raskausaikaa, ollut kuolemaa, hyvin stressaava työ jne raskausaikana ja vauvat olleet kuin enkeleitä. Keskimmäisen raskausaika olo kaikista helpoin, tein lyhyempää työviikkoa, eikä mitään traagista tapahtunut raskausaikana ja vauva ollut kaikista vaikein, eli itkuisin ja todella äidissä kiinni pitkään vielä taaperonakin.
Onko joku muu huomannut yhteyttä vai onko vaan sattumaa?
Kommentit (11)
Vierailija kirjoitti:
Miksi ajattelit, että näin olisi? En ole perehtynyt, miten äidin hormonitoiminta vaikuttaa sikiöön, mutta luulisi että verenkierrossa ne stressihormonit kulkee sikiöön. Ehkä jos sikiö on kohdussa ihan turvassa mutta tottuu stressihormoneiden muuttuviin virtauksiin, niin ulkomaailmassa olo ei tunnu niin pahalta. On tottunut olosuhteiden vuoristorataan jo valmiiksi.
Oman kokemukseni perusteella, ja mietin onko kukaan muu huomannut samaa vai onko vain sattumaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä oli todella vaikea raskaus sekä synnytys. En siis raskaana ollessa ollut työkykyinen ollenkaan koska alkupuoliskon oksensin ja loppupuoliskon vesitti liitoskivut. Synnytyksessä repesin pahasti. En ole vielä toipunut ja kipuja on päivittäin.
Lapsi on nyt 6kk ja sanoisin, ettei hän ole se maailman vaikein vauva, mutta ei helppokaan. Vaatii paljon huomiota, nukahtaminen on todella vaikeaa (huutoa aina 30min-tunti), herää pienimpäänkin rasahdukseen. Valvoo usein öisin.
En käynyt ensimmäiseen 4kk missään koska vauva huusi ja siihen auttoi ainoastaan tissi. En viitsinyt kulkea tissit paljaana joten kotona oltiin. Nyt vauva saattaa viihtyä matolla jopa 20min itsekseen. Kunnes turhautuu kun ei pääse liikkumaan.
Vauva on kuitenkin aina ollut jossain kohtaa päivisin iloinen hymynaama ja iloisuus on pidentynyt sitä mukaan kun ei ole väsynyt/nälkäinen heti. Joten olen tehnyt johtopäätöksen, että meidän vauva vaatii tarpeidensa tyydytyksen kovaa ja korkealta kun taas "helppo" vauva antaa vanhemmille enemmän armoa :D
Jos näillä olisi joku yhteys niin mun vauvan pitäisi olla maailman helpoin. Kyllä se raskaus sen verran rankka oli. En tee sen vuoksi enempää lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä oli todella vaikea raskaus sekä synnytys. En siis raskaana ollessa ollut työkykyinen ollenkaan koska alkupuoliskon oksensin ja loppupuoliskon vesitti liitoskivut. Synnytyksessä repesin pahasti. En ole vielä toipunut ja kipuja on päivittäin.
Lapsi on nyt 6kk ja sanoisin, ettei hän ole se maailman vaikein vauva, mutta ei helppokaan. Vaatii paljon huomiota, nukahtaminen on todella vaikeaa (huutoa aina 30min-tunti), herää pienimpäänkin rasahdukseen. Valvoo usein öisin.
En käynyt ensimmäiseen 4kk missään koska vauva huusi ja siihen auttoi ainoastaan tissi. En viitsinyt kulkea tissit paljaana joten kotona oltiin. Nyt vauva saattaa viihtyä matolla jopa 20min itsekseen. Kunnes turhautuu kun ei pääse liikkumaan.
Vauva on kuitenkin aina ollut jossain kohtaa päivisin iloinen hymynaama ja iloisuus on pidentynyt sitä mukaan kun ei ole väsynyt/nälkäinen heti. Joten olen tehnyt johtopäätöksen, että meidän vauva vaatii tarpeidensa tyydytyksen kovaa ja korkealta kun taas "helppo" vauva antaa vanhemmille enemmän armoa :D
Jos näillä olisi joku yhteys niin mun vauvan pitäisi olla maailman helpoin. Kyllä se raskaus sen verran rankka oli. En tee sen vuoksi enempää lapsia.
Niin mutta olitko stressaantunut raskaana? Makasitko sängyssä lähes koko raskausajan tekemättä juuri mitään? Itse olen oksentanut alusta loppuun kaikkien raskausaikana, mutta en kokenut sitä läheskään niin stressaavaksi kuin esim läheisteni kuoleman tai vaativan työn. T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä oli todella vaikea raskaus sekä synnytys. En siis raskaana ollessa ollut työkykyinen ollenkaan koska alkupuoliskon oksensin ja loppupuoliskon vesitti liitoskivut. Synnytyksessä repesin pahasti. En ole vielä toipunut ja kipuja on päivittäin.
Lapsi on nyt 6kk ja sanoisin, ettei hän ole se maailman vaikein vauva, mutta ei helppokaan. Vaatii paljon huomiota, nukahtaminen on todella vaikeaa (huutoa aina 30min-tunti), herää pienimpäänkin rasahdukseen. Valvoo usein öisin.
En käynyt ensimmäiseen 4kk missään koska vauva huusi ja siihen auttoi ainoastaan tissi. En viitsinyt kulkea tissit paljaana joten kotona oltiin. Nyt vauva saattaa viihtyä matolla jopa 20min itsekseen. Kunnes turhautuu kun ei pääse liikkumaan.
Vauva on kuitenkin aina ollut jossain kohtaa päivisin iloinen hymynaama ja iloisuus on pidentynyt sitä mukaan kun ei ole väsynyt/nälkäinen heti. Joten olen tehnyt johtopäätöksen, että meidän vauva vaatii tarpeidensa tyydytyksen kovaa ja korkealta kun taas "helppo" vauva antaa vanhemmille enemmän armoa :D
Jos näillä olisi joku yhteys niin mun vauvan pitäisi olla maailman helpoin. Kyllä se raskaus sen verran rankka oli. En tee sen vuoksi enempää lapsia.
Niin mutta olitko stressaantunut raskaana? Makasitko sängyssä lähes koko raskausajan tekemättä juuri mitään? Itse olen oksentanut alusta loppuun kaikkien raskausaikana, mutta en kokenut sitä läheskään niin stressaavaksi kuin esim läheisteni kuoleman tai vaativan työn. T. Ap
Ja olen pahoillani kivuistasi ja siitä että repesit pahasti synnytyksessä. Toivottavasti kivut helpottavat pian. T. Ap
Sitähän on tutkittu että jos äiti kärsinyt raskausmyrkytyksen, niin lapsi saattaa olla myös kovin alipainoinen syntyessään ja näin ollen tottunut huonoihin olosuhteisiin. Ei sitten välttämättä syntyessään osaa vaatia parempaa ja itkee vähemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oikein muista olinko erityisen stressaantunut. Olin helpottunut koska pystyin lopettamaan työt ilman, että mun tarvitsi tapella lääkäreiden kanssa sairaslomista.
Lapsen terveydestä (ja elossa pysymisestä) kyllä muistelisin stressanneeni, mutta en usko, että se olisi ollut mitenkään yltiöpäistä tai normaalista poikkeavaa. Tein liikelaskentaa varmaan koko ajan, mutta vauva oli niin edessä, että liikkeet tuntu hyvin, niin ei tullut tarvetta rynnätä sairaalaan.
Esikoisen ja kuopuksen raskausajat olivat helpot, en stressannu mistään. Todella helpot raskausdet, synnytykset ja vauvat. nyt 13v ja 5v ihan tyytyväiset lapset joiden kanssa on vaivatonta.
Keskimmäisen lapsen raskausaika oli todella stessaava, mieheni ja isäni kuoli sekä siskoni sairastui vakavasti, yritykseni meni konkurssiin ja raskaus itsessään oli vaikea. Keskimmäinen syntyikin hätäsektiolla, kaksi muuta lasta alateitse.
Keskimmäisen 11v elämään mahtuu monia vastoinkäymisiä, nukahtamisongelmia, vaipoista luovuttiin 6v, allergioita, adhd. On ihana ja valloittava tyttö vaikka välillä vaikeaa hänen kanssaan on. Mutta kyllä minä olen sitä mieltä että ei voi olla sattumaa, vaan on stressaavan raskauden syytä.
Ja mitä olen muiötakin kuullut niin stessaava raskausaika tarkoittaa vaikeaa vauvaa ja lasta eikä suinkaan helppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olin stressaantunut esikoisen raskausajan. Oltiin juuri muutettu uudelle paikkakunnalle, mies oli paljon poissa kotoa ja minä yksin. Meni useampi kuukausi ennen kuin sain työkkäristä tai mistään rahaa, stressasin rahahuolia. Sitten todettiin raskausdiabetes, tottakai stressasin sitäkin. Läheisellä oli terveysongelmia (sydän), stressasin sitäkin. Eräs ystävä sai ties monennenko keskenmenon kun oltiin molemmat noin rv20, syynä virtsatietulehdus. Toisen ystävän lapsi päätti syntyä pikkukeskosena, oli tullut verenmyrkytys kummallekin ja lähellä oli ettei kumpikin menehtynyt. Vanhan koulukaverin synnytys päättyi kiireelliseen sektioon, toisen lapsi eli vain yhden päivän, serkun lapsi syntyi perätilassa. Kyllä siinä stressasi, pelotti jo ihan muutenkin vauvan puolesta ja synnytys eritoten.
Vauva oli ihan järkyttävän itkuinen. Mikään muu ei kelvannut, kuin syli ja samalla piti vielä kävellä ja heijata. Yötä päivää. Ei siis ollut koliikkia, koska rauhoittui kyllä liikkuvaan syliin. Nukkui max 20min pätkissä. Ekaa kertaa ilman huutoa sain vaunuihin laitettua 3kk iässä, niissäkin nukkui vain jos vaunut liikkuivat. Vaikea vauva. Uhmaikä alkoi 9kk iässä, helpotti vasta noin 3v. Nyt on ihana ja kiltti, empaattinen ja huomaavainen. Helposti itkevä ja loukkaantuva, vaatii vielä paljon syliä ja läsnäoloa.
Toinen raskaus meni hyvin. Esikoinen piti kiireisenä eikä ollut huolen häivää juuri mistään. Luotin kaiken menevän hyvin. Vauva oli alusta asti superhelppo (esikoiseen verrattuna). Söi harvoin ja nopeasti, nukkui hyvin, nukahti itse, ei vaatinut jatkuvaa syliä ja tuijotusta. Nauroi hyvin varhain ääneen ja onkin ollut kovin hymyilevä ja naurava taapero.
Mun vauvasta ennustettiin np-ultrassa elinkelvotonta, joten vähän stressaavaa oli. 9 pisteen tyttö täyttää nyt 18, eikä ole ollut kiltti tai helppo edes vauvana (rutiseva actionvauva), vasta oikeastaan viimeisen vuoden ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni oli tosi stressaava raskausaika. Läheinen kuoli niin, että näin sen ja yritin turhaan auttaa. Oli raha- ja parisuhdehuolta ja meinattiin molemmat vauvan kanssa kuolla kesken raskauden. Sitä seurasi helvetilliset kivut synnytykseen asti. Vauva ei ollut helppo vaan äärimmäisen vaikea, uskon, että menee päinvastoin toi päätelmä, mutta syystä en ole varma.
Vähän isommat lapset vaikeissa tilanyeissa, tai paljon yksin jätetty vauva voi muuttua apaattiseksi tai pelokkaan "kiltiksi".
Miksi ajattelit, että näin olisi? En ole perehtynyt, miten äidin hormonitoiminta vaikuttaa sikiöön, mutta luulisi että verenkierrossa ne stressihormonit kulkee sikiöön. Ehkä jos sikiö on kohdussa ihan turvassa mutta tottuu stressihormoneiden muuttuviin virtauksiin, niin ulkomaailmassa olo ei tunnu niin pahalta. On tottunut olosuhteiden vuoristorataan jo valmiiksi.