Lapsuuden traumat ja keski-iän kriisi

Kasvoin perheessä, jossa oli useita ongelmia (alkoholismi, mielenterveysongelmat, henkinen ja fyysinen väkivalta). Hankalan teini-iän jälkeen kasvoin aikuiseksi ja sain elämäni järjestykseen. Monilla mittareilla olen menestynyt hyvin: on hyvä koulutus ja ura, varallisuutta, onnellinen parisuhde, ihanat lapset, ystäviä, terveyttä. Olen pärjännyt elämässäni ja ollut onnellinen.

Nyt keski-iässä ja vanhempieni ikääntyessä lapsuuden traumat alkavat jotenkin nousta pintaan. Vanhemmillani on terveysongelmia, ja koen suurta ristiriitaa siinä, että nyt käyttäisin omaa aikaani ja energiaani näistä ihmisistä huolehtimiseen. Eiväthän hekään huolehtineet minusta.

Olen hyvin vastuuntuntoinen luonteeltani ja tekee tiukkaa olla "itsekäs" ja pistää oma perheeni ja jopa omat intressini etusijalle, jos vanhemmillani on avuntarvetta. Samaan aikaan ärsyttää tosi paljon pitää huolta ihmisistä, jotka tekivät minulle pahaa.

Onko kokemuksia tällaisesta? Miten olette toimineet?