Tytär käynyt välillä lenkittämässä opiskelupaikkakunnallaan naapurissa asuvaa mummoa - mummo suuttunut, kun tytär ei enää käy
Meille siis täysin tuntematon henkilö entuudestaan, johon tyttöni on tutustunut naapurista. Tytär käynyt silloin tällöin nyt opiskelupaikkakunnalla asuessaan tämän naapurinsa kanssa (vanhempi nainen) välillä lenkillä tai muutoin seurana. Nyt mummo on suuttunut, kun tyttö ei enää käy - hän ei vietä niin paljon aikaa tällä koko uudella paikkakunnalla nyt, kun etsii töitä kotikaupungistamme ja haaveilee paluusta. Mummo ei enää edes moikkaa, vaan oli suoraan pihalla kyseenalaistanut tyttären touhut. Ei tytär mielestäni ole vastuussa vapaaehtoisesta lenkkiseurasta, kun ei tämä ole edes mikään vapaaehtoisten järjestö? Tytölle on tullut nyt totta kai muutenkin huono mieli asiasta, enkä ole itsekään aikaisemmin pitänyt tätä minään muuna kuin erittäin epäitsekkäänä tekona, kun haluaa auttaa apua tai seuraa tarjoamalla. Neuvoisin ehkä jossakin ihmissuhteessa sanomaan alun perinkin, ettei aio enää välttämättä viettää niin paljoa aikaa paikkakunnalla, kuin ennen, mutta kummalliseksi on mennyt jos naapureille tulisi infota opiskelupaikan aikataulut. Mummo saattaa välillä tarvita myös apua vaikka televisioon liittyen, eikä tyttöni kyllä tällaisista tiedä mitään.
Kommentit (13)
Vierailija kirjoitti:
No, pitää kestää vaan
😂
Kai tyttäresi on kertonut tälle ihmiselle, ettei hänellä enää ole mahdollisuutta käydä seurana?
Eräs vanha mummo sanoi minulle kauan sitten, että älä aloita mitään kenenkään kanssa, jos et ole varma, että onnellinen loppu on mahdollinen. Älä siis ryhdy kaveriksi, jos et oikeasti usko, että tämä jatkuu äläkä hanki lapsia, jos jo nt tiedät, että sinusta ei ole äidiksi.
Ei sii pidä ryhtyä mummontajuttajaksi, jos ei kykene siihen, että jo alussa sanoo, että tämä kestää vain kuukauden tai kaksi,ota tai jätä.
Vierailija kirjoitti:
Antaa mummon mököttää.
Ei mummon rypyissä pieni nyrpistely edes näy.
Vierailija kirjoitti:
Kai tyttäresi on kertonut tälle ihmiselle, ettei hänellä enää ole mahdollisuutta käydä seurana?
Kertoi olevansa nykyään enemmänkin toisella paikkakunnalla, kun vihaisen mummon pihalla tapasi. Ei mitään tällaista kaveruutta voi aikatauluttaa.
Vierailija kirjoitti:
Eräs vanha mummo sanoi minulle kauan sitten, että älä aloita mitään kenenkään kanssa, jos et ole varma, että onnellinen loppu on mahdollinen. Älä siis ryhdy kaveriksi, jos et oikeasti usko, että tämä jatkuu äläkä hanki lapsia, jos jo nt tiedät, että sinusta ei ole äidiksi.
Ei sii pidä ryhtyä mummontajuttajaksi, jos ei kykene siihen, että jo alussa sanoo, että tämä kestää vain kuukauden tai kaksi,ota tai jätä.
Sä puhut nyt 20 vuotiaan ja 80 vuotiaan naapurustosuhteesta aika mielenkiintoisin vivahtein.
Tuo on se syy miksi vapaaehtoistoiminta ei houkuta: ripustautujat.
Tyttäresi ele on ollut oikein kaunista mummoa kohtaan. Jutusta ei ilmene, minkä ikäinen ja kuinka avuton mummo? Mummoiksi kun kutsutaan jo nelikymppisiäkin.
Vapaaehtoimistoiminnassa on yleensä se nyrkkisääntö, että ystäväpalvelun tapaamisissa sovitaan esim. kerran kuukaudessa selkeä tapaamisaika ja sitoudutaan tietyksi määräajaksi esim. talvikaudeksi. Niihin voi kertoa omista avustamisen mahdollisuuksistaan ja jolloin kohde valitaan sen mukaisesti. Mitä vaikeampi mummo sen tarkempia ollaan kuka mummon seuraan päästetään.
Tilannetta ei voi muuksi enää muuttaa, mutta toivon mukaan se ei latista tyttäresi auttamisen halua. Koska hän ottaa sen niin raskaasti hän voisi jutella kokemastaan esim. Punaisen Rsitin vapaaehtoistyötä organisoivan kanssa, Siellä varmasti osataan avata tilannetta ja neuvoa tytärtäsi jatkoa ajatellen.
Me ihmiset tuijotamme pääasiassa omaa napaamme, olemme kapeakatseisia ja itsekkäitä, niin mummokaan ei sen viisaampi ole. Hän on kovasti pitänyt tyttärestäsi, eikä osaa ajatella asiaa nuoren ihmisen kannalta.
Itsekäs ihminen on sitä vanhanakin. Yleensä korostuneesti vielä.
Älä ota kesämummoa. Niin suloinen kuin se aluksi onkin, niin on suuri ongelma kun niitä jätetään heitteille joko muuton, tai käytösongelmien takia. Mummo on elinikäinen perheenjäsen, johon pitää sitoutua. Muutossa otetaan mummo mukaan ja jo ennen hankintaa pitää olla varma, että mummolle on riittävästi aikaa. Ongelmakäytöksen kohdalla on mummontaluttajan syytä katsoa peiliin. Oletko antanut mummolle vääriä, tai epäselviä signaaleja? Pienillä palkinnoilla voit saada mummosi oppimaan temppuja ja näin senkin elämänlaatu kohenee. (Kannattaa koettaa naksutinkoulutusta) Pidä myös huoli, että johtajuus on kunnossa, ei kai mummo luule olevansa se pomo?
No, pitää kestää vaan