Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olenko kohtuuton? (Alkoholiasiaa)
01.03.2019 |
Edellinen suhteeni alkoholistin kanssa jätti isot arvet ja niistä parantuminen jatkuu yhä. Siitä suhteesta syntyneet lapset tapaavat isäänsä harvakseltaan valvotusti, joten hekin kärsivät alkoholistin läheisinä.
Nykyinen mieheni juo tosi harvoin, mutta ei silti kunnioita pyyntöäni juoda jossain muualla kuin kotona tai jos haluaa juoda kotona, olen pyytänyt ilmoittamaan siitä ajoissa, että voin järjestää itseni lasten kanssa johonkin yökyläilemään.
Kuulemma juoda pitäisi saada silloin kun fiilis tulee, eikä sovitusti ja etukäteen almanakkaan rustattuna.
Olen yrittänyt selittää millainen epätoivon ja ahdistuksen tunne siitä tulee, jos tulen.esim. iltavuorosta kotiin ja kotona onkin yksi känninen ihminen vastassa. Olen kertonut miten kotini pitäisi olla turvapaikkani, jossa minun ei kuuluisi pelätä alkoholia.
Nyt on mennyt koko hiihtoloma kauhean painostuksen alaisena kun miehen pitäisi saada ryypätä. Oltiin jo yksi päivä poissa lasten kanssa, että mies saisi juoda ja olla omissa oloissaan, mutta kiukutteli koko sen päivän eikä halunnut juoda, kun hän ei itse saanut päättää päivästä ja ajankohdasta.
Olenko mielestänne kohtuuton, jos vaadin miestä ilmoittamaan ajoissa aikeensa juoda, enkä hyväksy sitä, että haetaan extempore juomat, jos tulee fiilis?
Kommentit (20)
Olet kohtuuton. Vaihda vain miestä, sillä se paranee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätä alkoholista riippuvainen olet paremman arvoinen.
Et ole kohtuuton, miehellä on joku ongelma, jos vetää kilarit alkoholin takia. Joko ei kunnioita sinua tai on jonkun tason alkoholisti.
Terveisin, alkoholisti, joka ei seurustelisi sellaisen kanssa, joka ei juomistani hyväksy enkä syytä muita ihmisiä siitä
Mun mielestä satunnaisen kohtuullisen alkoholin käytön voi siinä määrin katsoa kuuluvan normaaliin elämään, että en näe, että sulla olisi oikeutta miehen käyttöön sanoa mitään. Kyllä hänellä sentään pitää olla itsemääräämisoikeus, oikeus tehdä omat ratkaisut sen suhteen, mitä syö tai juo. Jos se on sulle hankalaa, niin varmaan paras ratkaisu on joko vaihtaa täysraittiiseen mieheen tai käsitellä traumoja terapiassa.
No riippuu taas hiukan siitä, miten tulkitset "ryyppäämisen"
Jos kyse on siitä, että miehen pitää saada silloin tällöin ex-tempore tempaista perskännit ja sammua sohvalle, et mielestäni ole lainkaan kohtuuton.
Jos taas on kyse siitä, että mies haluaisi joskus napata kaapissa olevan 6-packin keskiolutta suunnittelematta ja se siitä sitten taas pitkäksi aikaa, niin olet kohtuuton.
Mutta ilmiselvästi teillä ei ole yhteisymmärrystä asiasta, joten ei myöskään yhteistä tulevaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi.... sanon minä. Jätä se palvomaan kuningas Alkoholia, onhan se paljon tärkeämpi sille kuin sinä. Tuo on nähty itsekin ja fiksusti tein kun lähdin.
Onko nykyinen mies kuinka hankala, väkivaltainen tai vaarallinen humalassa tai käyttäytyykö ylipäätään sopimattomasti?
Jos juomakerrat on harvassa ja juominen pysyy kohtuudessa ja käytös on asiallista humalassa, niin olet kohtuuton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikäli alkoholin käyttö aiheuttaa pahaa mieltä sinulle tai lapsillesi niin ei sinun tarvitse sitä kestää.
Mutta sinä et voi sanella miehelle mitä tämä saa tehdä. Jos te ette pääse yhteisymmärrykseen mikä on teille kummallekin sopiva määrä tai miten usein niin varmaan kaikkein järkevintä on erota. Sinulla on oikeus tuntea olonsa hyväksi kuten myös miehelläsi, ja se voi tarkoittaa teille eri asioita.
Vähän sama asia että jos toinen tykkää kuunnella iskelmämusiikkia. Vaihtoon! Ei ole pakko sietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mun mielestä et ole kohtuuton.
Itse en tykkää yhtään kun mieheni juo ja aina kun on ottanut muutamankin, haluan pysyä mahdollisimman kaukana. Inhoan sitä oluen hajua enkä tykkää kännisistä ihmisistä muutenkaan.
Itse olen juonut nuoruudessa paljonkin ja se mielestäni siihen nuoruusvaiheeseen jollain tavalla kuuluukin. Mutta en tajua, miksi pitkälle yli nelikymppisen miehen pitää saada joka viikonloppu vähintään sixpack kerrallaan kaljaa ja mielellään huomattavasti enemmänkin. Itse en juo nykyään juuri ollenkaan. Taidan olla vähän tosikko, mutta en vaan tykkää känninkäisistä. Inhoan sitä kun persoona humalassa muuttuu.
Vierailija kirjoitti:
No mun mielestä et ole kohtuuton.
Itse en tykkää yhtään kun mieheni juo ja aina kun on ottanut muutamankin, haluan pysyä mahdollisimman kaukana. Inhoan sitä oluen hajua enkä tykkää kännisistä ihmisistä muutenkaan.
Itse olen juonut nuoruudessa paljonkin ja se mielestäni siihen nuoruusvaiheeseen jollain tavalla kuuluukin. Mutta en tajua, miksi pitkälle yli nelikymppisen miehen pitää saada joka viikonloppu vähintään sixpack kerrallaan kaljaa ja mielellään huomattavasti enemmänkin. Itse en juo nykyään juuri ollenkaan. Taidan olla vähän tosikko, mutta en vaan tykkää känninkäisistä. Inhoan sitä kun persoona humalassa muuttuu.
Aivan samaa mieltä!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa vähän höllätä. Haet nyt ehkä oikeutusta asialle, joka ei ole oikein ja ehkä tiedätkin sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Antaa juoda mikäli osaa käyttäytyä ? Ja se ei ole tapa jatkuvasti ?
Ottaa sinut ja lapset huomioon myös juodessaan /käyttäytyy "kunnolla". (Ei huutele,pahoinpitele teitä ja haasta riitaa jne)
Et ole kohtuuton. Jos mies arvostaa alkoholia enemmän kuin naistaan ja terveyttään ei se ole sun arvoinen. Miehet jotka ovat riippuvaisia alkoholista ovat säälittäviä vätyksiä.
Ennen satunnainen tissuttelu ei haitannutkaan.
On lempeä ja haluaa pussailla ja lääppiä, kun on humalassa. Persoona ei juuri muutu, korkeintaan iloisemmaksi. Jos on kovaa kännissä, lakkaa puhumasta ja hymyilee vaan kuin tolvana. Eikä koskaan ole ollut väkivaltainen.
Mutta kun muut ajat on ahdistunut, vihainen, väsynyt ja tyytymätön elämäänsä, eikä ole millaanlailla kiinnostunut minusta läheisessä mielessä, ainoastaan niin päin, että häntä pidetään hyvästä. Juomisesta on tullut hänelle pakoreitti, kun arki painaa liian kovaa päälle. On alkanut syyttää minua kaikesta mitä hänelle tapahtuu. Väittää, että minä olen kieltänyt häneltä kaiken. Itse on katkaissut välejään ystäviinsä, enää on pari läheisintä mukana matkassa, nekin yleensä ärsyttäviä kusipäitä hänen mielestään. Nyt on alkanut riideltäessä heitellä minua esineillä ja viimeksi tuli nyrkit pystyssä minua kohti, kun heitin hänen heittämän tavaran takaisin päälleen. Tänään viimeksi sanoi, että ei voi.luvata ettei tee minulle pian jotain peruuttamatonta, jos ei pian saa ryypätä. Käskin hakeutua hoitoon, jos asiat todella on sillä mallilla.
Minä hoidan kaiken laskunmaksuista kauppareissuihin ja luonnollisesti lasten asiat. Olen niin sanotusti organisoija ja mies on taivaanrannan maalari. Yritetään kartuttaa säästötiliä, että on puskurirahasto ja saataisiin tehtyä remonttia joskus. Mies mäkättää, kun hänellä ei ole rahaa, kun minä käytän kaiken eli maksan laskut puoliksi ja omilla loppurahoilla ostan ruoan ja hän maksaa omat lainanlyhennykset.
Käyttää kaiken aikansa istuen kännykkä kourassa tai omissa harrastuksissa, kun minä hoidan pääasiassa kotia. Jaksaa valittaa aina, jos en ole jaksanutkaan tehdä kaikkia kotiaskareita tai ruoka ei ole ajoissa valmis (itse olen nyt kotona sairastuttuani pitkäaikaissairauteen sairauteen, joka vei työt ja ajoittain voimat tyystin).
Olo on siis ehkä kotona muutenkin alkanut vaikuttaa yhtä ahdistavalta, kuin aiemmassa suhteessa ja juominen on käynyt minulle sietämättömäksi.
Olen jo pitkään pyytänyt miestä hakemaan apua, kun on selvästi masentunut. Mutta kaikki johtuu kuulemma minusta. Olen todellakin harkinnut eroa, mutta tiedän, että mies ei ole tuollainen todelliselta luonteeltaan. Tuntuu, että olemme pattitilanteessa, mistä kumpikaan ei osaa peruuttaa pois.
Anteeksi sekava selostus. Johonkin pitää saada asioista avautua, kun turvaverkkoa ei täällä miehen paikkakunnalla ole liiemmin.
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä satunnaisen kohtuullisen alkoholin käytön voi siinä määrin katsoa kuuluvan normaaliin elämään, että en näe, että sulla olisi oikeutta miehen käyttöön sanoa mitään. Kyllä hänellä sentään pitää olla itsemääräämisoikeus, oikeus tehdä omat ratkaisut sen suhteen, mitä syö tai juo. Jos se on sulle hankalaa, niin varmaan paras ratkaisu on joko vaihtaa täysraittiiseen mieheen tai käsitellä traumoja terapiassa.
Etteikö nainen saa sitten olla omassa kodissaan kuten haluaa?
Vierailija kirjoitti:
Et ole kohtuuton, miehellä on joku ongelma, jos vetää kilarit alkoholin takia. Joko ei kunnioita sinua tai on jonkun tason alkoholisti.
Terveisin, alkoholisti, joka ei seurustelisi sellaisen kanssa, joka ei juomistani hyväksy enkä syytä muita ihmisiä siitä
Ap tässä tuntuu olevan se joka saa kilarit alkoholin takia. Nykyinen mieshän ei juo edes usein. Kohtuukäyttäjästä kyse.
Vierailija kirjoitti:
Ennen satunnainen tissuttelu ei haitannutkaan.
On lempeä ja haluaa pussailla ja lääppiä, kun on humalassa. Persoona ei juuri muutu, korkeintaan iloisemmaksi. Jos on kovaa kännissä, lakkaa puhumasta ja hymyilee vaan kuin tolvana. Eikä koskaan ole ollut väkivaltainen.
Mutta kun muut ajat on ahdistunut, vihainen, väsynyt ja tyytymätön elämäänsä, eikä ole millaanlailla kiinnostunut minusta läheisessä mielessä, ainoastaan niin päin, että häntä pidetään hyvästä. Juomisesta on tullut hänelle pakoreitti, kun arki painaa liian kovaa päälle. On alkanut syyttää minua kaikesta mitä hänelle tapahtuu. Väittää, että minä olen kieltänyt häneltä kaiken. Itse on katkaissut välejään ystäviinsä, enää on pari läheisintä mukana matkassa, nekin yleensä ärsyttäviä kusipäitä hänen mielestään. Nyt on alkanut riideltäessä heitellä minua esineillä ja viimeksi tuli nyrkit pystyssä minua kohti, kun heitin hänen heittämän tavaran takaisin päälleen. Tänään viimeksi sanoi, että ei voi.luvata ettei tee minulle pian jotain peruuttamatonta, jos ei pian saa ryypätä. Käskin hakeutua hoitoon, jos asiat todella on sillä mallilla.
Minä hoidan kaiken laskunmaksuista kauppareissuihin ja luonnollisesti lasten asiat. Olen niin sanotusti organisoija ja mies on taivaanrannan maalari. Yritetään kartuttaa säästötiliä, että on puskurirahasto ja saataisiin tehtyä remonttia joskus. Mies mäkättää, kun hänellä ei ole rahaa, kun minä käytän kaiken eli maksan laskut puoliksi ja omilla loppurahoilla ostan ruoan ja hän maksaa omat lainanlyhennykset.
Käyttää kaiken aikansa istuen kännykkä kourassa tai omissa harrastuksissa, kun minä hoidan pääasiassa kotia. Jaksaa valittaa aina, jos en ole jaksanutkaan tehdä kaikkia kotiaskareita tai ruoka ei ole ajoissa valmis (itse olen nyt kotona sairastuttuani pitkäaikaissairauteen sairauteen, joka vei työt ja ajoittain voimat tyystin).
Olo on siis ehkä kotona muutenkin alkanut vaikuttaa yhtä ahdistavalta, kuin aiemmassa suhteessa ja juominen on käynyt minulle sietämättömäksi.
Olen jo pitkään pyytänyt miestä hakemaan apua, kun on selvästi masentunut. Mutta kaikki johtuu kuulemma minusta. Olen todellakin harkinnut eroa, mutta tiedän, että mies ei ole tuollainen todelliselta luonteeltaan. Tuntuu, että olemme pattitilanteessa, mistä kumpikaan ei osaa peruuttaa pois.
Anteeksi sekava selostus. Johonkin pitää saada asioista avautua, kun turvaverkkoa ei täällä miehen paikkakunnalla ole liiemmin.
-Ap
Tällaiset asiat olis tietty ihan hyvä kertoa jo aloituksessa. Jutustasi sai sen käsityksen, että mies juo todella harvoin, mutta haluaa silloin tällöin juoda ja sinä et siedä sitä.
Tossa kokonaisuudessahan se alkoholi tuntuu nyt olevan aika pienessä roolissa, ongelmat on ihan muualla.
Vaikea sanoa oletko sinä "kieltänyt häneltä kaiken" kuten hän ajattelee ja tämä koskee ilmeisesti paljon muutakin kuin alkoholia. Vaikutat kieltämättä aika kontrolloivalta tyypiltä, mutta mahdoton sanoa oikeasti lyhyiden tekstien perusteella.
En kyllä näkisi tässä mitään yhteistä. Sulla on traumaattinen menneisyys ja niskakarvat pystyssä kaikesta, mies taas ei ilmeisesti saa elämältän sellaisia asioita mitä haluaa. Hinta on teille molemmille liian kova yhdessä elämisestä.
Alue: Aihe vapaa
Miehelle ovea.