G: Oletko saanut lääkityksestä avun ahdistukseen tai masennukseen?

Lääkitys ja terapia molemmat ovat auttaneet.

Lääkitys on parantanut toimintakykyä. Terapiassa olen löytänyt käsittelykeinoja.

Vierailija kirjoitti:

Lääkitys on parantanut toimintakykyä. Terapiassa olen löytänyt käsittelykeinoja.

Juuri näin.

Lievän ja keskivaikean uusiutuvan masennuksen, "persoonallisuuden ahdistumistaipumuksen" sekä psyykkisesti raskaiden PMS- oireiden (itkin aiemmin sohvannurkassa koko viikon ennen menkkoja) hoidossa ollut vain lääkitys.

10mg Cipralex, myöhemmin 10mg Citalopram per päivä.

Kyseinen lääkitys on pelastanut ihan koko aikuisen elämäni. Psyykkisesti, fyysisen jaksamisen kannalta, sekä seksuaalisesti. Olen onnekas että kyseinen lääkitys sopii minulle  niin hyvin. 

En ole saanut. Nytkin istun pskalla kun pitäisi lähteä ruuhkabussiin ja jännitän niin paljon. Noh ens viikolla taas muutetaan lääkitystä...

Lääkitys auttaa tosi hyvin. Nostaa serotoniinipitoisuutta, joka on geneettisesti alhainen. Terapia ei vaikuta siihen mutta on auttanut jättämään asioita taakse. Fyysisiin oireisiin auttaa lääkitys.

Lääkitys auttaa pitämään perusvoinnin riittävän hyvänä. Ilman lääkitystä ahdistukseni on niin voimakasta, että lamaannun ja menetän työkykyni. Terapia taas lisää itsetuntemusta ja auttaa pärjäämään sen lievemmän ahdistuksen kanssa, jota lääkityksestä huolimatta on (täysin sitä ei pois saa eikä ole tarkoituskaan).

On auttanut todella paljon ahdistukseen ja jonkin verran masennukseen. Venlafaxin 225mg. Pahamaineinen lääke, mutta käytännössä pelasti elämäni. Itsemurhayrityksen jälkeen otettiin sairaalassa käyttöön, en todellakaan odottanut yhtään mitään koska aiemmat lääkkeet eivät ole tehonneet (joukossa kaikenlaista mm. Ketipinorista Voxraan) mutta jo ekalla viikolla oloni alkoi helpottua. Ahdistus ennen lääkitystä oli niin pahaa että kiikuin psykoosin rajamailla (psykiatrin sanoin), nykyään ahdistus on kuin pientä taustahälyä jokapäiväisessä arjessa- kuin radio, joka on unohtunut hiljaisella päälle. Siihen ei kiinnitä juuri huomiota jossei rupea tarkoituksella kuuntelemaan...

Masennus on nyt todella pahana ja ehkä olisi lääkkeennoston paikka. Yritän kuitenkin pärjätä näin, koska Venlafaxinia voi nostaa enää kahdesti, ja sitten mennään maksimiannostuksella. En missään nimessä tahdo luopua tästä lääkkeestä kuitenkaan, ja lääkärit helposti lopettavat nämä "tehottomina" jos maksimiannostus alkaa näkymään tulevaisuuden vaihtoehtona. Masennuksen kanssa voi vielä elää; omaan tahtiinsa ja usein alitehoilla, mutta voi kuitenkin. Kunhan nyt pari kertaa viikossa käy suihkussa, syö päivittäin säännöllisesti edes jotain eikä asunnossa rupea vilisemään ötököitä, riittää minulle. Olen vastuussa vain itselleni.

Terapia oli omalla kohdallani lähinnä sitä, että puhuin ääneen samat jutut kuin miljoonia kertoja aiemminkin jollekin hoitsulle, mutta tällä kertaa alitajunta teki rajusti töitä samalla (miksi, en tiedä). Terapeutti ei ohjaillut minua ja hänen ns. näkyvä työnsä oli hyvin vähäistä, mutta jotain hän ohjasi tapahtumaan, koska koko terapian ajan sain uusia oivalluksia itseeni liittyen. 

Lisää