Uskonnottoman lapsi – liittääkö kirkkoon vai ei?

Otsikon perusteella kuulostaa vähän liian ilmiselvältä, mitä pitäisi tehdä.

Kuitenkin, olen itse ollut käytännössä uskonnoton koko ikäni. Uskonto ei lapsuudenperheessäkään näkynyt oikeastaan mitenkään. Minut on kuitenkin kastettu ja kävin aikanani rippileirin kun kaikki muutkin kävivät, ja ehkä myös nyt jo kuolleiden isoäitien mieliksi. Isoäideille asia oli tärkeä ja he aina meitä lapsenlapsia siunailivat. Se tuntui lähinnä historian havinalta silloin.

Olin hilkulla erota kirkosta silloin homokohun aikaan, mutta kun viimeinen näistä uskonnollisista isoäideistä oli silloin juuri kuolinvuoteellaan, en tullut sitä tehneeksi. Myöhemmin olen alkanut käydä konserteissa, joita järjestetään kirkoissa, ja tiedostan että noita keskiaikaisia arvorakennuksia ylläpidetään nimenomaan kirkon varoilla. Toisaalta kypsemmässä iässä on alkanut tuntua siltä, että on ehkä ihan hyvä että maailmassa on joitakin toimijoita, joiden peruslähtökohta ei ole voiton tuottaminen vaan hiljaisuus ja humaanit arvot, vaikka en ydinviestejä (kuten esimerkiksi käännyttämiseen tähtäävää lähetystoimintaa) allekirjoitakaan.
Meille syntyy kuitenkin pian lapsi. Ja koska itse nyt kuulun edelleen kirkkoon, vauvakin sinne tulisi liitetyksi. Tuntuu tällä hetkellä todella vastenmieliseltä ajatukselta, että taas uusi ihminen joutuisi ilman omaa päätöstään kirkon jäseneksi. Anoppi on hyvin uskonnollinen, varmaan ilahtuisi jos lapsi olisi kirkossa, mutta en suoraan sanoen ole valmis siihen, että vielä yksi sukupolvi joutuisi kasvamaan esittäen tapauskovaista jonkun toisen mielipiteen takia.

Toisaalta sitten tunnen yllättävän monta itseni ikäistä aikuista, jotka kasvoivat ilman uskontoa, ja kokevat jääneensä jostain paitsi (tietty siihen aikaan et:n tunneilla oli aina vain pari oppilasta ja siellä ei useinkaan ollut mitään kunnon opetusta). Yllättävän moni heistä on aikuisena liittynyt kirkkoon. Sitten taas he ovat melkein ainoita uskonnollisia ihmisiä, jotka tunnen – ne lapsena kirkkoon ”pakotetut” eivät paljon vaivaa päätään asialla. Olisiko siis sittenkin parempi, että lapsi liitetään kirkkoon niin kuin ”kaikki muutkin” ja saa sitten erota heti kun haluaa?

Maailma on kuitenkin omista lapsuusajoista muuttunut paljon. Ihan varmaan uskonnottomuus on nykyään paljon suositumpi valinta. Onko muita, jotka ovat joutuneet tekemään päätöksen tästä aiheesta? Mitä päätitte, mikä ratkaisi asian?