Mitä mieltä YHDISTELMÄSUKUNIMISTÄ?
Luin tuota toista ketjua, jossa ap harmittelee kun saa niin paljon ihmettelyä ja kettuilua yhdistelmäsukunimestään. Hänellä on kaksi -nen -loppuista nimeä yhdistettynä.
Tuossa ketjussa on tosi paljon kommentteja, joissa torpataan yhdistelmäsukunimet. Kuulemma "useimmiten hölmön kuuloisia" ja "yhdistelmäsukunimi harvoin kuulostaa paremmalta kuin jompikumpi nimistä yksin".
Saataisiinko aikaan keskustelua tästä? Mitä ajattelet yhdistelmäsukunimistä ja miksi?
Ja erityisesti minua kiinnostaa, millaisessa tilanteessa yhdistelmänimi sitten toimii ja on parempi kuin vain jompikumpi nimi yksin?
Olen nimittäin miettinyt, että itse voisin ihan hyvin ottaa yhdistelmä nimen jos naimisiin mennään.
Kommentit (14)
Mieheni on amerikkalainen ja hänellä on tyypillinen amerikkalainen sukunimi. Halusin ehdottomasti, että koko perheellä on sama sukunimi, joten siksi omien nimien pitäminen ei tullut kyseeseen. Päätin ottaa yhdistelmänimen mieluummin kuin pelkän mieheni nimen, sillä haluan nimestäni kuuluvan, että olen suomalainen. Minulla on kansainvälinen etunimi (Anna), joten jos olisin vain ottanut mieheni nimen, olisin kuulostanut aivan jenkiltä itsekin. Juuret ovat tärkeä asia minulle. Nyt sukunimeni on siis tyyliä "Lahti-Williams".
Tietysti voi kyseenalaistaa sitä, miksi mieheni ei voinut ottaa minun nimeäni. No, hänen (konservatiivisessa) perhekulttuurissaan ja kasvatuksessaan se ei oikeastaan ole vaihtoehto. Emme alkaneet edes vääntämään asiasta, yhdistelmänimi ei ole minulle mikään ongelma.
Minusta esim. omassa tapauksessani yhdistelmänimi on ihan perusteltu valinta.
Mulla on kaksoisnimi osittain siksi että mies ulkomaalainen. Oman nimen ei tarvitse mun mielestä olla joku alku/loppusoinnun tai runouden kaltainen ”eheä kokonaisuus”, vaan se voi olla ihan nimi vaan.
Minua kutsutaan etunimellä, ei sukunimellä. Arkeen ei vaikuta.
Minusta nuo nimijutut ovat ihmisen oma asia. Okei, niin kauan kuin ei tule koomisia yhdistelmiä (kerroin toisessa keskustelussa, kuinka neiti Kivi avioitui herra Pallon kanssa - nimet tyyliteltyjä) ja ehkä helpointa, jos edes toinen sukunimi on lyhyt.
Mutta periaatteessa ei kuulu muille!
Virtanen-Nieminen tyylisiä nimiä ei vain voi ymmärtää. Ei kertakaikkiaan. Tulee mieleen että olisiko se Virtasesta luopuminen ollut nyt niin suuri nimellinen menetys. Joissain tapauksissa ymmärrän yhdistelmänimen, jos oma sukunimi on vaikka kuolemassa, tai on vaikka jokin perheyritys jota haluaa edustaa. Mutta että täytyy pitää kiinni jostain Virtasesta tai Mäkisestä tai Korhosesta? Miksi?
Minä olen Minttu-Marjaana Liirumlaarum-Pilipalinen.
Anteeksi ap mutta mitä tarkoitat?
t: Brooke Ala-Tuuhonen-von Töttersten-Kuikka
Käykääpäs lukemassa se 1.1.2019 voimaanastunut etu- ja sukunimilaki. Antaa aika vapaat kädet sukunimiyhdistelmille. Myös molemmat aviopuolisot voivat ottaa saman sukunimiyhdistelmän.
Jotkut yhdistelmänimet ovat kivoja. Sellaiset, joissa ei ole -nen -päätteitä ja joissa molemmat nimet ovat lyhyitä.
Esimerkiksi Mäki-Laine olisi minusta ihan kiva yhdistelmänimi, ja oikeastaan kivempi kuin kumpikaan noista yksinään (tai ainakin vähän uniikimpi). En tiedä onko tuon nimisiä, heitin tuon yhdistelmän vain päästäni.
Minusta on hienoa, että säilytetään avioituessa myös oma sukunimi. Esim. itse olin naimisiin mennessäni 35v. ja identiteettiini kuului "oma vanha" nimeni niin vahvasti, että en edes harkinnut ottavani pelkästään mieheni sukunimeä.
Eräällä opiskelukaverillani on todella kivan kuuloinen ja nätti yhdistelmänimi. Yhdistänyt kahdesta tavallisesta nimestä hyvin sointuvan ja uniikin nimen. En tiedä voiko sitä sanoa, hän on varmasti ainoa sen niminen henkilö joten tunnistettaisiin heti... joka tapauksessa jotkut yhdistelmänimet kyllä toimivat. Tuossa kaverinikin nimessä tosiaan toteutuu se että kummatkin nimet ovat lyhyitä ja kummassakaan ei ole -nen päätettä.
Kaksiosaiset yhdistelmänimet on kamalia. Kuka muistaa oliko se sihteeri Peltomäki-Myllymaa vai Myllymäki-Peltomaa?
Sitä mieltä, että yhdistelmänimet voisi kieltää lailla.