Lue keskustelun säännöt.
Uusi rakkaus aiheuttaa ristiriitaisia tunteita
24.02.2019 |
Olen tapaillut vajaan vuoden mukavaa miestä. Ollaan plus 40v ja viihdymme todella hyvin yhdessä. Viime aikoina mies on käyttänyt minusta ”elämäni rakkaus”-termiä ja olemme oikeasti todella ihastuneita ja kiintyneitä toisiimme.
Miehellä on todella vastuullinen työ ja työstressi näkyy hänessä aika ajoin. Välillä mietin olenko hänelle ”pelastusrengas” hektisestä työstä ja hänen riitaisasta avioerosta, joka oli juuri takana kun tapasimme.
Juttelimme tänä viikonloppuna yhdessä leppoisassa ja kiireettömässä ilmapiirissä. Tuli puhe eläkeiästä ja minkälaista sen toivoisi olevan. Itse puhuin toiveista tulla mummoksi ja elää tervettä elämää.
Mies meni jotenkin oudon näköiseksi ja totesi rauhallisesti: ”itse oon niin vittuuntunut tähän työelämään ja tiedän että minun ikäpolvelle ei eläkeikää enää tule. Olenkin päättänyt että päätän vaan itse päiväni ennen vanhuutta ja olen tässä tosissani”.
Pitkä hiljaisuus. Menin ihan lukkoon ja jotain siinä sitten änkytin. Tänään on ollut todella kurja olo, en ymmärrä yhtään miksi hän noin ajattelee ja toteuttaako joskus suunnitelmansa. En osaa tätä oikein päässäni käsitellä enkä ottaa puheeksikaan. Tilanne on minulle ihan uusi ja outo.
Onko antaa neuvoja?
Kommentit (19)
Ihan samalla tavalla ajattelen kuin miesystäväsi.
t. Mies 49-v, ase ostettuna valmiiksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan samalla tavalla ajattelen kuin miesystäväsi.
t. Mies 49-v, ase ostettuna valmiiksi
Ihan uteliaisuudesta..... onko sulla lapsia, sisaruksia?
Jos mun isä/veli tekisi itsarin niin se jättäisi kyllä loppuelämän tuskan itselleni.
Ei oo kyllä ihan kaikki kohdallaan, vaikka oli ittuuntunut työelämään. Stressaa varmaan kaikesta turhasta TAI sitten hänellä on elämässään jotain, mistä et tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Ei oo kyllä ihan kaikki kohdallaan, vaikka oli ittuuntunut työelämään. Stressaa varmaan kaikesta turhasta TAI sitten hänellä on elämässään jotain, mistä et tiedä.
:( jotain tämänsuuntaista aloin myös itse miettiä. Voi että kun ehdin jo uskoa että tässä olisi jotain pysyvää.
Alkup. kirjoittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan samalla tavalla ajattelen kuin miesystäväsi.
t. Mies 49-v, ase ostettuna valmiiksi
Ihan uteliaisuudesta..... onko sulla lapsia, sisaruksia?
Jos mun isä/veli tekisi itsarin niin se jättäisi kyllä loppuelämän tuskan itselleni.
On molempia. Sitä suuremmalla syyllä en jää tänne kenenkään riesaksi kun se aika koittaa.
No mitä jos kertoisit miehelle, että sun toiveissasi olisi löytää henkilö, jonka kanssa voi sitten yhdessä käydä vanhana kreetalla ja sienestämässä ja savonlinnan oopperajuhlilla jne. Jos äijä meinaa itsensä tappaa 20v sisään, niin sit sun tarvii aloittaa 60v:na deittailu uudestaan. Onko toi äijä niin hyvä, että sen 20v takia kannattaa jäädä siihen hengaamaan? Kuulostaa kyllä aika ankealta tyypiltä. Olisikohan masentunut elämän vastoinkäymisistä ja negistely jäänyt päälle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tuostavoi ajatella muuta, että että olet löytänyt rehellisen miehen? Sehän ei ole pahasta.
Sääli tietty, että tuntee noin. Mutta mitäs sille mahtaa?
En oikein ymmärrä mitä tarkoittaa: siis jos hän vihaa työelämää, miksi hän tappaisi itsensä kun pääsee eläkkeelle? Silloinhan hän pääsee pois siitä hirveästä työstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä tuostavoi ajatella muuta, että että olet löytänyt rehellisen miehen? Sehän ei ole pahasta.
Sääli tietty, että tuntee noin. Mutta mitäs sille mahtaa?
Niin.. rehellinen on. Itseäni tuo vaan järkytti. Hänellä on myös neljä lasta, kaikki alle 10-vuotiaita. En ymmärrä miten pystyy puhumaan tuollaista. Enkä haluisi lyödä hanskojakaan tiskiin koska muuten on niin hyvä olla hänen kanssaan. Ehkä yritän vielä avata tuota asiaa enemmän kun vähän tasaannun tästä.
Vierailija kirjoitti:
En oikein ymmärrä mitä tarkoittaa: siis jos hän vihaa työelämää, miksi hän tappaisi itsensä kun pääsee eläkkeelle? Silloinhan hän pääsee pois siitä hirveästä työstä.
Siis hän on sitä mieltä että eläkeikää ei enää parinkymmenen vuoden päästä ole olemassakaan, vaan töitä pitää tehdä kuolemaan saakka ellei sitten ole sairas- tai työkyvyttömyyseläkkeellä. Siksi puhaltaa pelin poikki itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten ihmiset on niin onnettomia puhumaan keskenään? Tämän lisäksi joku valittaa ettei hänen liitossaan puhuta seksistä. Täällä on myös jatkuvasti ketjuja, jossa pähkäillään muiden ajatuksia. Mikä meille suomalaisille tuottaa vaikeuksia ihan normaalissa kommunikoinnissa?
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmiset on niin onnettomia puhumaan keskenään? Tämän lisäksi joku valittaa ettei hänen liitossaan puhuta seksistä. Täällä on myös jatkuvasti ketjuja, jossa pähkäillään muiden ajatuksia. Mikä meille suomalaisille tuottaa vaikeuksia ihan normaalissa kommunikoinnissa?
Nimenomaan tässä suhteessa ON puhuttu. On puhuttu kaikesta mahdollisesta, usein liikutukseen saakka. On kerrottu elämän kipeät asiat ja uskouduttu aroistakin asioista. Ehkä juuri siksi tämä aloituksessa kerrottu tapahtuma sai minut niin äimistyneeksi ja siinä tilanteessa sanattomaksikin. Tuli jotenkin niin puskista.
En halunnut sitä asiaa alkaa siinä tilanteessa enempää penkomaan, koska oltiin juotu viiniä. Tottakai palaan tuohon vielä, pitää miettiä mikä minun sanoma siinä vaiheessa on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella outoa. Tuntuiko siltä, että tuo kommentti oli reaktio johonkin tiettyyn, mitä sanoit? Ehkä voisit ihan kysyä häneltä, että "hei mä jäin miettimään kun sanoit näin...ootko sä ihan tosissasi sen kanssa? Onko sulla oikeasti noin toivoton olo tulevaisuuden suhteen?" Tms.
No, ehkä hän vaan käytti vähän ronskia kieltä, sinuna en tuohon nyt takertuisi. Tai ainakaan alkaisi sitä märehtimään. Voithan läpällä heittää, että ”turha kai tässä on mitään suunnitella tulevaisuudelle kun sulla on jo se suunnitelma” tai vaihtoehtoisesti kysyä ihan suoraan että mitä sinä sillä tarkoitit?
Ehkäpä ero jäi kuitenkin käsittelemättä eikä osaa ihan oikeasti haaveilla enää tulevaisuudesta. Olen aiheesta puhunut muutamankin eronneen kanssa, ole itsekin eronnut, ja yhteistä uudessa suhteessa on kaikilla se, ettei ole enää samanlaisia haaveita: naimisiin meno, perhe ja yhdessä vanheneminen. Täytyy oikeasti oikein miettiä, että mitä MINÄ nyt toivon tulevaisuudelta, kun entinen kuvitelma romuttui. Juuri luin, kai Me Naiset tms., artikkelin siitä, että ne ihmiset selviävät nopeiten erosta, jotka hyväksyvät muutokset helposti ja näkevät tulevaisuuden uudet mahdollisuudet. Täällähän se linkki taisi jonkun keskustelun yhteydessä vilahtaa :D Kovin hyvältä ei miehesi ajatusmaailma kuulosta ja saattaa tuo negatiivisuus tulla esille vielä muissakin tilanteissa. Ehkä alkuhuumassa on sen onnistunut piilottamaan tai se on hetkellisesti unohtunut. Voihan se olla yksi hänen ominaisuuksistaan, joka nyt vasta tuli ilmi. En ainakaan itse sitoutuisi sellaiseen ihmiseen, joka näkee elämän noin synkkänä.
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä ero jäi kuitenkin käsittelemättä eikä osaa ihan oikeasti haaveilla enää tulevaisuudesta. Olen aiheesta puhunut muutamankin eronneen kanssa, ole itsekin eronnut, ja yhteistä uudessa suhteessa on kaikilla se, ettei ole enää samanlaisia haaveita: naimisiin meno, perhe ja yhdessä vanheneminen. Täytyy oikeasti oikein miettiä, että mitä MINÄ nyt toivon tulevaisuudelta, kun entinen kuvitelma romuttui. Juuri luin, kai Me Naiset tms., artikkelin siitä, että ne ihmiset selviävät nopeiten erosta, jotka hyväksyvät muutokset helposti ja näkevät tulevaisuuden uudet mahdollisuudet. Täällähän se linkki taisi jonkun keskustelun yhteydessä vilahtaa :D Kovin hyvältä ei miehesi ajatusmaailma kuulosta ja saattaa tuo negatiivisuus tulla esille vielä muissakin tilanteissa. Ehkä alkuhuumassa on sen onnistunut piilottamaan tai se on hetkellisesti unohtunut. Voihan se olla yksi hänen ominaisuuksistaan, joka nyt vasta tuli ilmi. En ainakaan itse sitoutuisi sellaiseen ihmiseen, joka näkee elämän noin synkkänä.
Osasit hyvin kiteyttää tämän. Tosiaan tämä on ollut vielä alkuhuumaa. Jotenkin oon luullut päässeeni kiinni miehen luonteeseen mutta ehkä hän tosiaan on vaan peitellyt nämä pimeät puolet.
Harmittaa. Mutta hyvä että tulee nyt tämäkin esiin eikä myöhemmin! Huh, oltiin jo leikitelty ajatuksella että vielä voisimme mennä vihille.
Osasit hyvin kiteyttää tämän. Tosiaan tämä on ollut vielä alkuhuumaa. Jotenkin oon luullut päässeeni kiinni miehen luonteeseen mutta ehkä hän tosiaan on vaan peitellyt nämä pimeät puolet.
Harmittaa. Mutta hyvä että tulee nyt tämäkin esiin eikä myöhemmin! Huh, oltiin jo leikitelty ajatuksella että vielä voisimme mennä vihille.[/quote]
Täytyy vielä lisätä, että eihän se toki tarkoita sitä, ettei hän ihan aidosti sinusta välittäisi tai, että haikailisi entiseen. Toivottavasti kyse on vain siitä, että joku asia itsensä kanssa on työstämättä eikä negatiivisuus ole perusominaisuus. :) Ehkei siis vielä kannata itse lakata unelmoimasta..
Up