Mies on katkera helposta vauvasta
En edes tiedä mitä ajatella miehen käytöksestä. Meillä on 4 vuotias esikoinen joka on aina ollut haastava, syntyi liian aikaisin ja oli koliikkilapsi. Sairasti ja huusi yöt ja päivät ensimmäiset 2 vuotta. Mies oli ihan loppu (ja itsekkin toki) ja vannoi ettei ikinä halua toista lasta, jos tästä selvitään.
Oli onnellinen kun pääsi töihin karkuun ja minä hoidin pääasiassa lapsen, kunnes palasin töihin lapsen ollessa 2,5v.
Lapsi kasvoi ja aloin puhua toisesta lapsesta. Mies suostui sillä ehdolla, että minä pääasiassa taas hoidan vauvan ja jos hänellä ei hermo kestä, minä ymmärrän ja haetaan apua jostain ulkopuolelta, hän ei jaksa enää vuosia sitä huutamista, eikä välttämättä halua pitää edes isyyslomaa jos silloin on hoidettava koliikkivauvaa yötäpäivää.
Suostuin tähän ja tehtiin toinen lapsi.
Toinen lapsi on nyt 4kk ja maailman helpoin vauva! Nukkuu ja syö, viihtyy yksin ja seurustelee paljon hereillä ollessaan, mahavaivoista ei tietoakaan. Seuraa helposti tuntitolkulla esikoisen leikkejä lattialla.. ja nyt mies on alkanut puhua miten hän voisi jäädä vauvan kanssa kotiin kun esikoinen on kerran päiväkodissa.
Hän voisi kuulemma aloittaa kuntoilun kotona ja lepäillä kun vauva on niin helppo. Minulle kettuilee töihin lähtiessään että nauti tästä lomasta, toiset täällä tekee töitä..
Onko miehellä nyt ”oikeus” patistaa minut töihin ja jäädä itse lomailemaan kotiin vaikka toisin sovittiin?! Miehen mielestä on, koska esikoisen aikana ei ollut kotona, kun ei itse kerran halunnut! Nyt tilanne on kuulemma ihan eri.
Kommentit (209)
Miehesi ei vaikuta oikein kivalta ihmiseltä. Mutta voisiko hän jäädä vaikka sitten, kun sinä olet muutenkin ajatellut mennä töihin, esim kun lapsi on 2v?
Huh mikä mies. On kateellinen sulle kun sait helpon vauvan. En kyllä tajua yhtään tuollaista käytöstä. Miehesihän haluaa sulle pahaa ja vaikeuksia kun halusi että saisitte taas koliikkilapsen ja saisit kärsiä. Hänenhän pitäisi olla iloinen puolestasi.
Ei kuitenkaan kannata, hän vaikuttaa vetelykseltä, joka laiminlöisi lapsia.
Kuulostaa niin tyypilliseltä. Jos tilanne olisi toinen, hän lähtisi hymy huulilla töihin ja huikkaisi jaksamisia sinulle. :'D
Ihmisluonto on itsekäs.
Jos sovitte sinun hoitavan vauvan, niin sitten asia on todella sovittu ja sinulla on pelivaraa sen suhteen, että suostutko antamaan miehelle mahdollisuuden "lomailuun". Itse tekisin niin, mutta vasta kun vauva on taaperoikäinen. Omapahan oli itsekkään miehesi valinta.
Siis mitä ihmettä mä just luin? Teitte sitten toisen lapsen miehen asettamilla ehdoilla? Mitäpä jos lapsillenne tulee vieläkin vaikeampia ongelmia joita ensimmäisen koliikkiaikana koitte? Ehkäpä miehesi sitten nostaa luvan kanssa kytkintä. Aika lapsellista touhua.
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä ihmettä mä just luin? Teitte sitten toisen lapsen miehen asettamilla ehdoilla? Mitäpä jos lapsillenne tulee vieläkin vaikeampia ongelmia joita ensimmäisen koliikkiaikana koitte? Ehkäpä miehesi sitten nostaa luvan kanssa kytkintä. Aika lapsellista touhua.
Niin, minä kylmähermoisempana suostuin ottamaan päävastuun tästäkin lapsesta. Miehen heikkous on se ettei hermot kestä ja minulla kestää. Miksei puolisoa saisi tukea hänelle vaikeissa asioissa? ”Nostaa luvan kanssa kytkintä.” Jos haluaa lähteä niin ei minulta siihen lupaa tarvita, aikuinen ihminen tekee omat päätöksensä elämässä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Huh mikä mies. On kateellinen sulle kun sait helpon vauvan. En kyllä tajua yhtään tuollaista käytöstä. Miehesihän haluaa sulle pahaa ja vaikeuksia kun halusi että saisitte taas koliikkilapsen ja saisit kärsiä. Hänenhän pitäisi olla iloinen puolestasi.
Tämä minuakin ihmetyttää ja surettaa. Nyt ehdin kotona tehdä kaikki kotityöt ja ruuat, olen iloinen ja laittautunut kun hän tulee kotiin. Jaksan ja hoidan yöheräilyt kokonaan, annan miehen mennä ja harrastaa. Ja hän ei ole onnellinen...?
Ap
Voi v*ttu mitä juttua taas... En oikeasti vaan pysty ymmärtämään. Lapset hankitaan vaan toisen ehdoilla, toinen on katkera ja v*ttuilee... Oikein upeaa lapsiperhe-elämää etten sanoisi...
No siis et missään nimessä suostu nyt vauva-aikana vaihtamaan hoitajaa. Sano miehellesi vaikka nuo asiat mitä sanoit aloitusviestissä. Ja sitten käske lopettaa tuo passiivis-aggressiivisuus. Jos hän oikeasti haluaa jäädä lapsen kanssa kotiin, niin ehkä myöhemmin?
Käykööt isä töissä jos ei muuta tekisi kuin kuntoilisi kotona ollessa.
Vierailija kirjoitti:
Miehesi ei vaikuta oikein kivalta ihmiseltä. Mutta voisiko hän jäädä vaikka sitten, kun sinä olet muutenkin ajatellut mennä töihin, esim kun lapsi on 2v?
Mies haluaa jäädä nyt kun vauva on vauva, taaperon kanssa on nähnyt mitä se on, eikä se ole enää hauskaa, niinkuin kaikki tiedämme ettei aina olekaan.. pitää juosta perässä ja viihdyttää.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä ihmettä mä just luin? Teitte sitten toisen lapsen miehen asettamilla ehdoilla? Mitäpä jos lapsillenne tulee vieläkin vaikeampia ongelmia joita ensimmäisen koliikkiaikana koitte? Ehkäpä miehesi sitten nostaa luvan kanssa kytkintä. Aika lapsellista touhua.
Niin, minä kylmähermoisempana suostuin ottamaan päävastuun tästäkin lapsesta. Miehen heikkous on se ettei hermot kestä ja minulla kestää. Miksei puolisoa saisi tukea hänelle vaikeissa asioissa? ”Nostaa luvan kanssa kytkintä.” Jos haluaa lähteä niin ei minulta siihen lupaa tarvita, aikuinen ihminen tekee omat päätöksensä elämässä.
Ap
Vau mikä kylmähermoinen sankari olet! Kai olet muistanut hehkuttaa paremmuuttasi miehelle oikein kunnolla.
Vierailija kirjoitti:
Voi v*ttu mitä juttua taas... En oikeasti vaan pysty ymmärtämään. Lapset hankitaan vaan toisen ehdoilla, toinen on katkera ja v*ttuilee... Oikein upeaa lapsiperhe-elämää etten sanoisi...
No, hienoa että sinä olet täydellinen ihminen eikä sinulla ole mitään luonteen heikkouksia joissa tarvitset ehkä enemmän tukea kuin puolisosi. Minusta on hyvä että mies tunnistaa itsessään tuon ettei kestä henkisesti yhtä paljon kuin minä ja minä tuen häntä tässä ja otan ohjat jos on menossa kuppi nurin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi ei vaikuta oikein kivalta ihmiseltä. Mutta voisiko hän jäädä vaikka sitten, kun sinä olet muutenkin ajatellut mennä töihin, esim kun lapsi on 2v?
Mies haluaa jäädä nyt kun vauva on vauva, taaperon kanssa on nähnyt mitä se on, eikä se ole enää hauskaa, niinkuin kaikki tiedämme ettei aina olekaan.. pitää juosta perässä ja viihdyttää.
Ap
Aivan, no ei tietenkään sitten. Sopimus on sopimus. Ja käske lopettamaan tuo kettuilu. Ääliö mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä ihmettä mä just luin? Teitte sitten toisen lapsen miehen asettamilla ehdoilla? Mitäpä jos lapsillenne tulee vieläkin vaikeampia ongelmia joita ensimmäisen koliikkiaikana koitte? Ehkäpä miehesi sitten nostaa luvan kanssa kytkintä. Aika lapsellista touhua.
Niin, minä kylmähermoisempana suostuin ottamaan päävastuun tästäkin lapsesta. Miehen heikkous on se ettei hermot kestä ja minulla kestää. Miksei puolisoa saisi tukea hänelle vaikeissa asioissa? ”Nostaa luvan kanssa kytkintä.” Jos haluaa lähteä niin ei minulta siihen lupaa tarvita, aikuinen ihminen tekee omat päätöksensä elämässä.
Ap
Vau mikä kylmähermoinen sankari olet! Kai olet muistanut hehkuttaa paremmuuttasi miehelle oikein kunnolla.
Kyllä me sanomattakin tiedetään etten hermostu yhtä helposti kuin hän, ei tarvitse hehkuttaa. Oliko itse asiaan jotain kommenttia?
Ap
Sun mies vaikuttaa aika ikävältä tyypiltä. Onko tuollainen itsekkyys ollut läsnä aina, vai voisiko käytös johtua siitä, että hänellä on jotenkin huono olla ja kaipaa breikkiä? Onko terveys kunnossa, viihtyykö työssään, nukkuuko hyvin?
En suostuisi kuitenkaan miehen pyyntöön, jos hänellä ei meinaa hermo kestää. Ei se helponkaan vauvan kanssa pelkkää loikoilua ole. Äitinä varmaan tiedät nämä kaikki perinteiset, hampomiset, yöhulinat, uusien ruokien maistelut, kävelyä ja kiipeilyä opettelevan lapsen vahtiminen jne jne. Jos mies haluaa vain päästä mahdollisimman helpolla, niin ei se jaksa olla vauvan kanssa kotona.
Saa olla kiitollinen, että lasteni isäksi olen saanut sellaisen miehen, joka välittää ja haluaa olla lasten kanssa ja antaa 100 % kaikkensa. Ei ikinä ole v*ttuillut mistään tai ollut katkera. Lapset on yhdessä haluttu ja yhdessä myös hoidettu. Ei ole ollut mitään valtataistelua kumpi on parempi vanhempi... Ap taitaa olla hyvinkin ylpeä paremmuudestaan, kun on niiiiin kylmähermoinen? Olet oikein uhrautunut ottamaan päävastuun ja nyt ihmettelet, kun miehesi käyttäytyy, kuin yksi kakaroista.
Samaa mieltä kuin muut, jos miehesi haluaa koti-isäksi niin sitten kun vauva-aika on ohi. Sovitusta pidetään kiinni.
Ehdottaisin myös että sanoisit miehellesi, että kasvaa aikuiseksi. Tuollainen kettuilu on todella matalamielistä ja lapsellista. Ehkä hänen olisi hyvä käydä terapeutilla, jos ei itse kykene käsittelemään sitä, että halusi vaimolleen vaikeuksia vauvan hoitoaikana ja on nyt kiukkuinen ja kateellinen kun niitä ei tullutkaan.
Toivottavasti miehelläsi on joitain hyviä puolia kompensoimassa tuota sairasta kilpailuhenkisyyttä ja oman arvon mittaamista suhteessa miten kurjaa muilla on.
Kyllä ero olis tilanteessa ehdottomasti paras ratkaisu. Kuvittele mielessäsi millainen tilanteesi olisi jos vaikka joutuisit psykoosiin ja miehesi on tuommoinen keskenkasvuinen nuolikka. Kenen vastuulla olisi pyörittää kotia?
En jaksanut lukea aloitusta, mutta miehesi on oikeassa.