Mies on katkera helposta vauvasta

Ja nyt jos suostut ja sitten vauvale tuleekin vaikka hampaiden puhkeamisesta aiheutuvaa ärtymystä tai uusien taitojen oppimisesta huonoja yöunia, niin mitäs sitten? Taas miehellä mieli muuttuu ja vaihdetaan hoitajaa?

C'moon...

Vierailija kirjoitti:

Saa olla kiitollinen, että lasteni isäksi olen saanut sellaisen miehen, joka välittää ja haluaa olla lasten kanssa ja antaa 100 % kaikkensa. Ei ikinä ole v*ttuillut mistään tai ollut katkera. Lapset on yhdessä haluttu ja yhdessä myös hoidettu. Ei ole ollut mitään valtataistelua kumpi on parempi vanhempi... Ap taitaa olla hyvinkin ylpeä paremmuudestaan, kun on niiiiin kylmähermoinen? Olet oikein uhrautunut ottamaan päävastuun ja nyt ihmettelet, kun miehesi käyttäytyy, kuin yksi kakaroista.

En ole”uhrautunut” vaan punninnut faktat ja niiden perusteella tehnyt päätöksen että haluan toisen lapsen niin paljon, että olen valmis ottamaan siitä päävastuun vaikka sitten tulisikin toinen koliikkilapsi. En ole mitenkään parempi ihminen kuin mieheni vaikka hermot kestävätkin paremmin, enkä vittuile miehelle asiasta, ohjaan vain lapset kanssani muualle jos hän alkaa hermostua. Miksi tämä teitä harmittaa niin paljon? Ihan normaalia käytöstä perheessä, yksi ei jaksa niin toinen auttaa.

Ap

Ei vauvalle tee hyvää vaihtaa ykskaks sitä ensisijaista hoitajaa. Teette niin kuin sovitte etukäteen. Mitenhän luulette, että mies pärjää kun vauva itkee sinun perään? Tai tarkemmin, miten luulet että vauva pärjää tuon ajan, kun isältään ei saa tukea?

Kuka menee tekemään lapsia jonkun hermoheikon kanssa!? Kuppi menee nurin ja raivostutaan ja käyttäydytään v*ttumaisesti. En katselisi tuollaista "miestä".

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ero olis tilanteessa ehdottomasti paras ratkaisu. Kuvittele mielessäsi millainen tilanteesi olisi jos vaikka joutuisit psykoosiin ja miehesi on tuommoinen keskenkasvuinen nuolikka. Kenen vastuulla olisi pyörittää kotia?

No en kyllä aio erota vain siksi että mies ehdotti että hän jäisi vauvan kanssa kotiin :,D

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kotonamakaajaaja taas itkemässä 

Tässä jutussa työssäkäyvä on se itkevä.

Teidän tilanteeseen en ehkä suoranaisesti osaa ottaa kantaa. Totean kuitenkin että vaikea koliikki (tai muu vaikea vauvavaihe) on ihan oikeasti vaikeasti traumatisoivaa molemmille vanhemmille. Usein vielä isälle traumatisoivampaa kuin äidille, koska äidillä on enemmän keinoja pyrkiä rauhoittamaan huutavaa lasta (imettäminen). Mies on jumissa näiden kokemustensa kanssa ja nyt tuntuu epäreilulta hänen näkökulmastaan että vauva onkin helppo ja äidillä on mukavaa hänen kanssaan. Ajatus tuntuu sinänsä järjettömältä mutta ei ihminen aina voi tunteilleen mitään. Varsinkin jos miehellä on työstressiä ja lapsiperhearki leikki-ikäisen kanssa on ollut rankkaa ennen vauvan syntymää, äidin kotona olo ”helpon” vauvan kanssa voi tuntua kohtuuttomalta.

Onko miehellä vielä käyttämättömiä isyyslomia? Tai mahdollisuus pitää pidempi loma? Jotain joka toisi hänelle hengähdyshetken töistä ja mahdollisuuden olla teidän kaikkien kanssa?

Jos taas mies haluaa ajaa sinut töihin ”kostaakseen” edellisen vauva-ajan rankkuuden, olisi varmaan syytä hakeutua perheterapiaan puimaan niitä tuntemuksia joita hänessä/teissä molemmissa on herännyt. Esim. se että vaikeassa tilanteessa omat hermot menee ja puolison pinna pitää, niin hyvä asia kuin se onkin, on omiaan herättämään huonommuuden tunteita. Lasten syntyessä aktivoituvat myös omaan lapsuuteen liittyvät tunteet esim. sivulliseksi jäämisestä ja sisarkateudesta. Syyt voivat oikeasti olla paljon syvemmällä kuin siinä sen hetkisessä tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saa olla kiitollinen, että lasteni isäksi olen saanut sellaisen miehen, joka välittää ja haluaa olla lasten kanssa ja antaa 100 % kaikkensa. Ei ikinä ole v*ttuillut mistään tai ollut katkera. Lapset on yhdessä haluttu ja yhdessä myös hoidettu. Ei ole ollut mitään valtataistelua kumpi on parempi vanhempi... Ap taitaa olla hyvinkin ylpeä paremmuudestaan, kun on niiiiin kylmähermoinen? Olet oikein uhrautunut ottamaan päävastuun ja nyt ihmettelet, kun miehesi käyttäytyy, kuin yksi kakaroista.

En ole”uhrautunut” vaan punninnut faktat ja niiden perusteella tehnyt päätöksen että haluan toisen lapsen niin paljon, että olen valmis ottamaan siitä päävastuun vaikka sitten tulisikin toinen koliikkilapsi. En ole mitenkään parempi ihminen kuin mieheni vaikka hermot kestävätkin paremmin, enkä vittuile miehelle asiasta, ohjaan vain lapset kanssani muualle jos hän alkaa hermostua. Miksi tämä teitä harmittaa niin paljon? Ihan normaalia käytöstä perheessä, yksi ei jaksa niin toinen auttaa.

Ap

Siis elättekö jossain pelossa kotona? Onko väkivallan uhka mahdollinen? Millaisia raivareita mies oikein saa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotonamakaajaaja taas itkemässä 

Tässä jutussa työssäkäyvä on se itkevä.

Juu ei minua itketä, ihmetyttää ja surettaa lähinnä, enkä tiedä mitä edes sanoa miehelle. Minusta hänellä ei ole nyt oikeutta poimia näitä rusinoita tästä pullasta tässä vaiheessa.

Ap

Imetätkö? Miten se hoituisi?

Ymmärtäisin jos mies keskittyisi perusteluissaan haluun luoda suhde vauvaan jne. Mutta jos perustelu on sitä että haluaa levätä, kuntoilla jne niin en suostuisi vaihtamaan. Eihän mies ajattele lainkaan asiaa vauvan tai sinun kannaltasi. Miksi sinä et saisi kokea yhtä helppoa vauvan kanssa kotona jaksoa vaan sinun tulee hoitaa jos vauva tai lapsi hankalassa vaiheessa ja mies vain jos vauva/lapsi helppo.

Oletko kysynyt että sitoutuisiko mies tekemään kaikki kotityöt kun sinä töissä ja hän kotona? Vai kävisikö siinä niin että mies kokisi olevansa "lomalla" ja siksi hänen ei tarvitse siivota, pyykätä, kokata jne. Kunhan ihan pakollisimmat hoitaa vauvalle.

Miten tuo käytännössä onnistuisi sinun työsinkannalta että äkkiä nyt töihin (olisiko sinulle mahdollista millä aikataululla) ja mies kotiin. Sitten kun vauva taapero niin hoitoon vai jäisitkö sinä sitten kotiin hoitamaan taaperoa? Miten tymantajasi suhtautuisi tähän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saa olla kiitollinen, että lasteni isäksi olen saanut sellaisen miehen, joka välittää ja haluaa olla lasten kanssa ja antaa 100 % kaikkensa. Ei ikinä ole v*ttuillut mistään tai ollut katkera. Lapset on yhdessä haluttu ja yhdessä myös hoidettu. Ei ole ollut mitään valtataistelua kumpi on parempi vanhempi... Ap taitaa olla hyvinkin ylpeä paremmuudestaan, kun on niiiiin kylmähermoinen? Olet oikein uhrautunut ottamaan päävastuun ja nyt ihmettelet, kun miehesi käyttäytyy, kuin yksi kakaroista.

En ole”uhrautunut” vaan punninnut faktat ja niiden perusteella tehnyt päätöksen että haluan toisen lapsen niin paljon, että olen valmis ottamaan siitä päävastuun vaikka sitten tulisikin toinen koliikkilapsi. En ole mitenkään parempi ihminen kuin mieheni vaikka hermot kestävätkin paremmin, enkä vittuile miehelle asiasta, ohjaan vain lapset kanssani muualle jos hän alkaa hermostua. Miksi tämä teitä harmittaa niin paljon? Ihan normaalia käytöstä perheessä, yksi ei jaksa niin toinen auttaa.

Ap

Siis elättekö jossain pelossa kotona? Onko väkivallan uhka mahdollinen? Millaisia raivareita mies oikein saa?

Ei eletä pelossa, eikä ole väkivaltainen, mutta saattaa huutaa ja kirota esikoiselle jos tämä tolloilee tai ei tottele, mitä nyt uhmaikäiset tekevät. Itse en huuda enkä pidä siitä että lapsille huudetaan, sitten esikoinen huutaa takaisin eikä ainakaan rauhoitu, ihan turhaa meteliä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

En edes tiedä mitä ajatella miehen käytöksestä. Meillä on 4 vuotias esikoinen joka on aina ollut haastava, syntyi liian aikaisin ja oli koliikkilapsi. Sairasti ja huusi yöt ja päivät ensimmäiset 2 vuotta. Mies oli ihan loppu (ja itsekkin toki) ja vannoi ettei ikinä halua toista lasta, jos tästä selvitään.

Oli onnellinen kun pääsi töihin karkuun ja minä hoidin pääasiassa lapsen, kunnes palasin töihin lapsen ollessa 2,5v.

Lapsi kasvoi ja aloin puhua toisesta lapsesta. Mies suostui sillä ehdolla, että minä pääasiassa taas hoidan vauvan ja jos hänellä ei hermo kestä, minä ymmärrän ja haetaan apua jostain ulkopuolelta, hän ei jaksa enää vuosia sitä huutamista, eikä välttämättä halua pitää edes isyyslomaa jos silloin on hoidettava koliikkivauvaa yötäpäivää.

Suostuin tähän ja tehtiin toinen lapsi.

Toinen lapsi on nyt 4kk ja maailman helpoin vauva! Nukkuu ja syö, viihtyy yksin ja seurustelee paljon hereillä ollessaan, mahavaivoista ei tietoakaan. Seuraa helposti tuntitolkulla esikoisen leikkejä lattialla.. ja nyt mies on alkanut puhua miten hän voisi jäädä vauvan kanssa kotiin kun esikoinen on kerran päiväkodissa.

Hän voisi kuulemma aloittaa kuntoilun kotona ja lepäillä kun vauva on niin helppo. Minulle kettuilee töihin lähtiessään että nauti tästä lomasta, toiset täällä tekee töitä..

Onko miehellä nyt ”oikeus” patistaa minut töihin ja jäädä itse lomailemaan kotiin vaikka toisin sovittiin?! Miehen mielestä on, koska esikoisen aikana ei ollut kotona, kun ei itse kerran halunnut! Nyt tilanne on kuulemma ihan eri.

No ei missään nimessä. Ajatus isästä hoitamassa pientä lastaan kotona on melkein jumalan pilkkaa. Vaurioittaa vielä äidin ja lapsen kiintymyssuhdetta!

Mikäli mies oikeasti myös hoitaa lasta hyvin eikä ainoastaan odota saavansa pelkkää vapaa-aikaa, miksi hänelle ei voisi suoda positiivista kokemusta lastenhoidosta ja mahdollisuutta luoda tiivis suhde omaan lapseen?

Mikäli ap vielä haluaa lisää lapsia on mieskin varmasti myötämielisempi jatkossa, jos tämän lapsen vauva-aika on hänestä mukavaa ensimmäisen lapsen saannista poiketen.

Miten imetys?

Vierailija kirjoitti:

Mikäli mies oikeasti myös hoitaa lasta hyvin eikä ainoastaan odota saavansa pelkkää vapaa-aikaa, miksi hänelle ei voisi suoda positiivista kokemusta lastenhoidosta ja mahdollisuutta luoda tiivis suhde omaan lapseen?

Mikäli ap vielä haluaa lisää lapsia on mieskin varmasti myötämielisempi jatkossa, jos tämän lapsen vauva-aika on hänestä mukavaa ensimmäisen lapsen saannista poiketen.

Et näe mitään epäreilua siinä, että minä hoidan aina ne vaikeat asiat ja vaikka mitä on sovittu niin luovin niin että miehellä on mahdollisimman mukavaa ja helppoa?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Miten imetys?

En imetä lääkityksen takia.

Ap

Oletko kysynyt mieheltä kuinka kauan hän olisi vauvan kanssa kotona? Siihen 2,5 v ikään ja sitten lapsi hoitoon? Vai siihen että vauva 9kk ja sitten hoitoon? Vai haluaisiko mies "avoimen kotikortin" nä haluisin olla niin kauan kun musta tuntuu hyvältä ja sitten menisin takas töihin ja vaimo kotiin. Jos näin niin miten ajatteli että sinä, vauva ja molempien työnantajat sopeutuvat siihen että miehen navan mukaan kaikkien elämä menisi?

Vai olisikohan miehellä vain haave omasta pitkästä lomasta, kuntoilusta ym ilman että on ajatellut oikeasti pätkääkään miten se käytännössä menisi (veikkaan ettei vauvan yöherättelyt sairastaessa tai kotityöt kuulu miehen haaveisiin vaan ne hoitaisi vaimo edelleen).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikäli mies oikeasti myös hoitaa lasta hyvin eikä ainoastaan odota saavansa pelkkää vapaa-aikaa, miksi hänelle ei voisi suoda positiivista kokemusta lastenhoidosta ja mahdollisuutta luoda tiivis suhde omaan lapseen?

Mikäli ap vielä haluaa lisää lapsia on mieskin varmasti myötämielisempi jatkossa, jos tämän lapsen vauva-aika on hänestä mukavaa ensimmäisen lapsen saannista poiketen.

Et näe mitään epäreilua siinä, että minä hoidan aina ne vaikeat asiat ja vaikka mitä on sovittu niin luovin niin että miehellä on mahdollisimman mukavaa ja helppoa?

Ap

Mitäs läksit? Miksi suostut kaikkeen? Oletko joku kynnysmatto, johon hermoheikko miehesi saa talloa ärsytystään ja katkeruuttaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikäli mies oikeasti myös hoitaa lasta hyvin eikä ainoastaan odota saavansa pelkkää vapaa-aikaa, miksi hänelle ei voisi suoda positiivista kokemusta lastenhoidosta ja mahdollisuutta luoda tiivis suhde omaan lapseen?

Mikäli ap vielä haluaa lisää lapsia on mieskin varmasti myötämielisempi jatkossa, jos tämän lapsen vauva-aika on hänestä mukavaa ensimmäisen lapsen saannista poiketen.

Et näe mitään epäreilua siinä, että minä hoidan aina ne vaikeat asiat ja vaikka mitä on sovittu niin luovin niin että miehellä on mahdollisimman mukavaa ja helppoa?

Ap

Mitäs läksit? Miksi suostut kaikkeen? Oletko joku kynnysmatto, johon hermoheikko miehesi saa talloa ärsytystään ja katkeruuttaan?

Huoh. Juurihan olen sanonut, etten ole myötämielinen tähän miehen ehdotukseen hoitajan vaihdosta. Kyselen täällä mielipiteitä ja kokemuksia, jotta voin aloittaa rakentavan keskustelun miehen kanssa ja perustella huolella kantaani, niin että hänkin ehkä ymmärtää.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikäli mies oikeasti myös hoitaa lasta hyvin eikä ainoastaan odota saavansa pelkkää vapaa-aikaa, miksi hänelle ei voisi suoda positiivista kokemusta lastenhoidosta ja mahdollisuutta luoda tiivis suhde omaan lapseen?

Mikäli ap vielä haluaa lisää lapsia on mieskin varmasti myötämielisempi jatkossa, jos tämän lapsen vauva-aika on hänestä mukavaa ensimmäisen lapsen saannista poiketen.

Et näe mitään epäreilua siinä, että minä hoidan aina ne vaikeat asiat ja vaikka mitä on sovittu niin luovin niin että miehellä on mahdollisimman mukavaa ja helppoa?

Ap

Mitäs läksit? Miksi suostut kaikkeen? Oletko joku kynnysmatto, johon hermoheikko miehesi saa talloa ärsytystään ja katkeruuttaan?

No nythän ap EI ole suostumassa siihen, että mies jääkin vauvan kanssa kotiin. Onko sekin väärin?