rakastuminen

On tässä tullut saman naisen kanssa pidettyä yhtä 14v. En rakasta häntä. Aina on ollut fiilis, että "se jokin" puuttuu. Suhteen alkuvuosina yritin saada eroa aikaan kolme kertaa. Joka kerta hän sai taivuteltua, että "yritettään vielä". Nyt 14 vuotta myöhemmin alan olemaan katkera, surullinen ja arka äijä.

Käyn psykologin juttusilla kerran kuussa puhumassa esimerkiksi vanhoista traumoista, joista vaimo ei edes tiedä. Eikä tiedä, että käyn psykologilla. Hiukkasen tuntuu, että pitäis tästä parisuhde tilanteestakin kait avautua psykologille.

Hirveä kaipuu itsellä, että saisin oikeasti rakastaa jotain ihanaa ihmistä. Ja olisihan se seksikin ihan mukava bonari... en siis halua seksiä nykyisen kanssa. Ennen syy oli se, että seksi meidän välillä oli/on niin huonoa, että ei kiinnosta. Nykyään lisäksi, en halua koskea vaimooni oikeen millään.

Noh, psykologi sattuu olemaan suurinpiirtein samanikäinen kuin minä sekä kaunis ja aivan ihana. Ymmärrän kyllä tämän potilas-psykologi suhteen. Ei voi tulla mitään ja siksi olen ihastunut koska hän kuuntelee ja ymmärtää. Siitä huolimatta... ei voi mitään. Treffeille haluaisin viedä hänet valtavan paljon. Suudella, halata ja ottaa kainaloon. Sick?? Aivan sama.