Lue keskustelun säännöt.
HS: pettämisen syyt on selvitetty väitöskirjassa - myös onnellisissa suhteissa petetään
20.02.2019 |
”Usein pettämistä kuulee selitettävän sillä, että ihminen on kokenut itsensä aliarvostetuksi ja ollut altis ihailulle, joka tulee muualta. Tai että oman kumppanin kanssa ei ole ollut seksiä. Mutta ei pettämisessä läheskään aina ole kyse rakkauden tai seksin puutteesta. Myös onnellisissa suhteissa petetään”
Jännityspettämisen lisäksi Kaikkonen on kohdannut kostopettämistä, traumaa toistavaa pettämistä, vihapettämistä. Joillekin ulkopuolinen suhde on kuin suojakilpi omaa, symbioottiseksi koettua liittoa vastaan. Joku välttelee liian läheisiä ihmissuhteita pitämällä yhtä aikaa montaa suhdetta. Yksi kostaa kumppanilleen vanhempiensa kanssa kokemaansa ulkopuolisuutta. Toinen etsii uutta onnea ennen kuin uskaltaa erota.
Pari asiaa kuitenkin toistuu pettämistarinoissa usein. Kaikkosen mukaan pettäminen ajoittuu monesti elämän taitekohtiin: kun lapsia syntyy, kun lapset muuttavat pois kotoa tai kun oma vanhempi kuolee.
”Taitekohtiin tuntuu liittyvän riski vilkuilla suhteesta ulospäin.”
Toinen asia, joka uskottomuustarinoissa toistuu, on pettämisen alkusysäys. Tutkimushaastatteluissa Kaikkonen huomasi, että ihmiset, jotka olivat pettäneet kumppaniaan kuvailivat tilaisuuden tehneen varkaan: tuli lähdettyä, kun pikkujouluissa tarjoutui tilaisuus.
Kun Kaikkonen kyseli tarkemmin, ilmeni, ettei päätös ollutkaan niin spontaani.
”Ennen kuin syrjähyppy oikeasti tapahtuu, ihminen on mielikuvissaan voinut alustaa pettämistä pitkäänkin. Pettäminen on prosessi, ei hetken mielijohde.”
”Pettäminen liittyy usein omaksi itseksi tulemisen kriisiin. Kyse ei ole siitä, minkälainen kumppani on tai ei ole vaan siitä, että pettäjällä on käynnissä mielensisäinen muutos. Puoliso joutuu sijaiskärsijäksi”, Kaikkonen sanoo.
Tänään hesarissa, maksullinen juttu.
Kommentit (81)
Tuo jälkimmäinen seikka on kiinnostava ja itse olen aina uskonut siihen. Toki varmasti on myös niitä, joilla oikeesti on todella harkinta pettänyt todella rajusti tietyssä hetkessä, mutta tämän täytyy olla poikkeuksellista.
armaan suurin osa tilanteeseen "ajautuneista" on sellaisia, jotka on mielessään oikeuttaneet asian.
Sen näkee täälläkin, kun varatut ihastuneet muka tiedustelevat vinkkejä miten päästä eroon tunteistaan, mutta toisaalta eivät ole valmiita toimimaan asian eteen. Se on sellasta itsepetosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeasti onnellisessa suhteessa ei tule mieleenkään pettäminen.
Pettäminen on itsekäs teko ja loukkaa asian selvitessä toista joka on kuvitellut kumppanin olevan uskollinen hänelle.
Jos uusi k*rpä tai p*llu kiinnostaa, ota ero ja sit touhua kenen kans haluat!
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti onnellisessa suhteessa ei tule mieleenkään pettäminen.
Pettäminen on itsekäs teko ja loukkaa asian selvitessä toista joka on kuvitellut kumppanin olevan uskollinen hänelle.
Jos uusi k*rpä tai p*llu kiinnostaa, ota ero ja sit touhua kenen kans haluat!
Mikä on ”oikeasti” onnellinen suhde?
Jos se on vaaleanpunaisia ruusuja ja perhosia mahan pohjassa, toista ikävöivä ja syvästi rakastunut - niin Joo, ei varmasti silloin petetä.
Pointti on vain siinä, että 10 tai 20 vuoden jälkeen ei sellaista enää ole. Tiedät erittäin tarkkaan toisen ihmisen puutteet ja parisuhteen puutteet. On erimielisyyksiä aika ajoin. Eikö se ole ”oikeasti” onnellista enää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti onnellisessa suhteessa ei tule mieleenkään pettäminen.
Pettäminen on itsekäs teko ja loukkaa asian selvitessä toista joka on kuvitellut kumppanin olevan uskollinen hänelle.
Jos uusi k*rpä tai p*llu kiinnostaa, ota ero ja sit touhua kenen kans haluat!Mikä on ”oikeasti” onnellinen suhde?
Jos se on vaaleanpunaisia ruusuja ja perhosia mahan pohjassa, toista ikävöivä ja syvästi rakastunut - niin Joo, ei varmasti silloin petetä.
Pointti on vain siinä, että 10 tai 20 vuoden jälkeen ei sellaista enää ole. Tiedät erittäin tarkkaan toisen ihmisen puutteet ja parisuhteen puutteet. On erimielisyyksiä aika ajoin. Eikö se ole ”oikeasti” onnellista enää?
Kaikilla tulee erimielisyyksiä parisuhteessa, mutta ei silti sännätä n*ssimaan toista heti kun silmä vaan välttää.
Oikeasti onnellisella suhteella tarkoitan sellaista suhdetta, jossa molempien on hyvä olla, on vuosien saatossa muodostunut syvä luottamus, rakkaus syventynyt jne...
Siinä jos selviää pettäminen, se on valtava shokki toiselle.
Mihin perustuu väittämäsi ettei 10 / 20 vuoden jälkeen ole enää syvää rakkautta? Et ilmeisesti itse ole sellaista nähnyt. Minä olen ja monilla se rakkaus vaan syvenee vuosien kuluessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti onnellisessa suhteessa ei tule mieleenkään pettäminen.
Pettäminen on itsekäs teko ja loukkaa asian selvitessä toista joka on kuvitellut kumppanin olevan uskollinen hänelle.
Jos uusi k*rpä tai p*llu kiinnostaa, ota ero ja sit touhua kenen kans haluat!Mikä on ”oikeasti” onnellinen suhde?
Jos se on vaaleanpunaisia ruusuja ja perhosia mahan pohjassa, toista ikävöivä ja syvästi rakastunut - niin Joo, ei varmasti silloin petetä.
Pointti on vain siinä, että 10 tai 20 vuoden jälkeen ei sellaista enää ole. Tiedät erittäin tarkkaan toisen ihmisen puutteet ja parisuhteen puutteet. On erimielisyyksiä aika ajoin. Eikö se ole ”oikeasti” onnellista enää?Kaikilla tulee erimielisyyksiä parisuhteessa, mutta ei silti sännätä n*ssimaan toista heti kun silmä vaan välttää.
Oikeasti onnellisella suhteella tarkoitan sellaista suhdetta, jossa molempien on hyvä olla, on vuosien saatossa muodostunut syvä luottamus, rakkaus syventynyt jne...
Siinä jos selviää pettäminen, se on valtava shokki toiselle.Mihin perustuu väittämäsi ettei 10 / 20 vuoden jälkeen ole enää syvää rakkautta? Et ilmeisesti itse ole sellaista nähnyt. Minä olen ja monilla se rakkaus vaan syvenee vuosien kuluessa.
Kyllä 20 vuoden jälkeen on syvää rakkautta, mutta ei rakastumista, johon esimerkkini liittyvät.
ensimmäisessä 20-vuotisessa avioliitossa tulin petetyksi ja avioliitto loppui siihen. Olimme hyvä tiimi, olimme paljon yhdessä, oli aamupusut ja iltapusut, oli keskustelua, oli seksiä viikottain, luotimme toisiimme, suhde ei missään nimessä kolissut tyhjyyttään, miehellä ei ollut mitään toiveita elämän muuttamiseksi.... mutta ilmeisesti vain minulla oli siinä hyvä olla.
Siksi kyseenalaistan tuon ”oikeasti” onnellisen suhteen. Minulla ei ollut silloin mitään keinoa eikä kykyä tietää, ettei suhde ollutkaan ”oikeasti onnellinen”. Mistä voin tietää, onko nykyinen avioliittoni oikeasti vai vain leikisti onnellinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä se "onnellisuus" sitten kellekin tarkoittaa. Kaikki haluaa vaihtelua, ei se sama naama jaksa innostaa kauaa, oli kuinka kaunis tahansa. Aina kiinnostaa kurkistaa ruohoa aidan toisella puolella, aina!! Ainoa että kiinni ei saa jäädä, muuta väliä ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Mitä se "onnellisuus" sitten kellekin tarkoittaa. Kaikki haluaa vaihtelua, ei se sama naama jaksa innostaa kauaa, oli kuinka kaunis tahansa. Aina kiinnostaa kurkistaa ruohoa aidan toisella puolella, aina!! Ainoa että kiinni ei saa jäädä, muuta väliä ei ole.
Eiköhän yksi onnellisuuteen liittyvä kriteeri kaikille ihmisillä ole kuitenkin luottamus. Jokainen ihminen haluaa, että elämä on ennakoitavaa, ettei asioita tapahdu randomisti.
Siis näin kaikkien muiden kohdalla, paitsi ei sinun kohdallasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen nykyistä miestäni päädyin toisinaan yhdenillanjuttuihin lähinnä siksi että miellyttämisenhaluni on aivan sairas. En sanonut ei, vaan menin vain mukana kun se tuntui sillä hetkellä helpolta. Olen miettinyt että tuo voi olla osalla myös syy päätyä pettämään. Koen torjumisen todella vaikeana edelleen, mutta koska tiedostan tämän nykyään, en sentään päädy vieraisiin sänkyihin.
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti onnellisessa suhteessa ei tule mieleenkään pettäminen.
Totta kai tulee. Siementen kylväminen on miesten geeneissä eikä naisetkaan näyttäisi juttujen mukaan ihan toimettomia tuolla saralla olevan. Kyseessä on siis selvästi ihan lajityypillinen käytös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti onnellisessa suhteessa ei tule mieleenkään pettäminen.
Pettäminen on itsekäs teko ja loukkaa asian selvitessä toista joka on kuvitellut kumppanin olevan uskollinen hänelle.
Jos uusi k*rpä tai p*llu kiinnostaa, ota ero ja sit touhua kenen kans haluat!
Kyllä oikeasti onnellisissakin parisuhteissa olevat voivat joutua painimaan tällaisten asioiden kanssa. Aika suoraviivaista tuomita suhde suoralta käsin tuolla perusteella. Onnellisissakin parisuhteissa on erilaisia vaiheita ja ihmismieli on hyvin heikko. Siinä vaiheessa vaaditaan ihmiseltä kykyä toimia oikein.
Tuomitsen siis kuitenkin jyrkästi pettämisen ja olen lopusta kommentistasi samaa mieltä.
Tuo on totta, että pettäminen voi olla suoja omaa, liian symbioottista suhdetta vastaan. Jos toinen pyrkii omistamaan...
Toki aina väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se "onnellisuus" sitten kellekin tarkoittaa. Kaikki haluaa vaihtelua, ei se sama naama jaksa innostaa kauaa, oli kuinka kaunis tahansa. Aina kiinnostaa kurkistaa ruohoa aidan toisella puolella, aina!! Ainoa että kiinni ei saa jäädä, muuta väliä ei ole.
Eiköhän yksi onnellisuuteen liittyvä kriteeri kaikille ihmisillä ole kuitenkin luottamus. Jokainen ihminen haluaa, että elämä on ennakoitavaa, ettei asioita tapahdu randomisti.
Siis näin kaikkien muiden kohdalla, paitsi ei sinun kohdallasi.
Miksi ihmiset sitten pyristelevät niin kovasti siitä tylsää ennakoitavaa arkea vastaan?
Parisuhteissa eletään myös arjessa. Mitä se onnellisuus sitten onkaan. Eri ihmisille eri asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ennen nykyistä miestäni päädyin toisinaan yhdenillanjuttuihin lähinnä siksi että miellyttämisenhaluni on aivan sairas. En sanonut ei, vaan menin vain mukana kun se tuntui sillä hetkellä helpolta. Olen miettinyt että tuo voi olla osalla myös syy päätyä pettämään. Koen torjumisen todella vaikeana edelleen, mutta koska tiedostan tämän nykyään, en sentään päädy vieraisiin sänkyihin.
Vain nainen voi keksiä näin vastuuttoman selityksen. Miehiltä vastaavaa ei koskaan kuunneltaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se "onnellisuus" sitten kellekin tarkoittaa. Kaikki haluaa vaihtelua, ei se sama naama jaksa innostaa kauaa, oli kuinka kaunis tahansa. Aina kiinnostaa kurkistaa ruohoa aidan toisella puolella, aina!! Ainoa että kiinni ei saa jäädä, muuta väliä ei ole.
Eiköhän yksi onnellisuuteen liittyvä kriteeri kaikille ihmisillä ole kuitenkin luottamus. Jokainen ihminen haluaa, että elämä on ennakoitavaa, ettei asioita tapahdu randomisti.
Siis näin kaikkien muiden kohdalla, paitsi ei sinun kohdallasi.
Miksi ihmiset sitten pyristelevät niin kovasti siitä tylsää ennakoitavaa arkea vastaan?
Miten niin ”ihmiset”? Toiset persoonallisuudenpiirteet pyristelevät, mutta se on vain pieni osa ihmisistä.
Toisekseen, esimerkiksi esimiestyössä kaikista tärkein johtajan ominaisuus, kaikkien tutkimusten mukaan, on luottamus ja oikeudenmukaisuus. Mikään ei ole tärkeämpää
Vanhempana yksi tärkeimmistä on ennakoitavuus. Mielivaltaisesti toimiva vanhempi tekee syvää tuhoa, kun ei tiedä, mistä tänään tulee.
Miksi puolison ennakoitavuudella ei olisi sitten merkitystä?
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti onnellisessa suhteessa ei tule mieleenkään pettäminen.
Pettäminen on itsekäs teko ja loukkaa asian selvitessä toista joka on kuvitellut kumppanin olevan uskollinen hänelle.
Jos uusi k*rpä tai p*llu kiinnostaa, ota ero ja sit touhua kenen kans haluat!
"Mutta ei pettämisessä läheskään aina ole kyse rakkauden tai seksin puutteesta. Myös onnellisissa suhteissa petetään", sanoo haastateltu ja uskon kyllä hänen tietävän mistä puhuu kun on parien tukityötä kerran jo vuosia tehnyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se "onnellisuus" sitten kellekin tarkoittaa. Kaikki haluaa vaihtelua, ei se sama naama jaksa innostaa kauaa, oli kuinka kaunis tahansa. Aina kiinnostaa kurkistaa ruohoa aidan toisella puolella, aina!! Ainoa että kiinni ei saa jäädä, muuta väliä ei ole.
Eiköhän yksi onnellisuuteen liittyvä kriteeri kaikille ihmisillä ole kuitenkin luottamus. Jokainen ihminen haluaa, että elämä on ennakoitavaa, ettei asioita tapahdu randomisti.
Siis näin kaikkien muiden kohdalla, paitsi ei sinun kohdallasi.
Miksi ihmiset sitten pyristelevät niin kovasti siitä tylsää ennakoitavaa arkea vastaan?
Miten niin ”ihmiset”? Toiset persoonallisuudenpiirteet pyristelevät, mutta se on vain pieni osa ihmisistä.
Toisekseen, esimerkiksi esimiestyössä kaikista tärkein johtajan ominaisuus, kaikkien tutkimusten mukaan, on luottamus ja oikeudenmukaisuus. Mikään ei ole tärkeämpää
Vanhempana yksi tärkeimmistä on ennakoitavuus. Mielivaltaisesti toimiva vanhempi tekee syvää tuhoa, kun ei tiedä, mistä tänään tulee.
Miksi puolison ennakoitavuudella ei olisi sitten merkitystä?
Todista tuo väitteesi, että koskee vain pientä osaa ihmisistä se, että kaivataan piristystä ja poikkeavaa arkea. Minä taas uskon, että ihmiset ovat pohjimmiltaan itsekkäitä, hedonistisia, nautinnon- ja vaihtelunhaluisia.... Tästä kertoo sekin, että länsimaissa, joissa elämä on hyvinkin ennakoitavissa verrattuna muuhun maailmaan (ei ole kamppailua elämästä ja kuolemasta), niitä ongelmia aletaan luomaan itse ns. tyhjästä.
Koska kuitenkin se on paskempi homma, että tulee itse petetyksi, moni sopii vastavuoroisen sopimuksen toisen kanssa siitä, että ei olla kumpikaan. Osa (huomattavan suuri osa) ihmisistä kuitenkin pettää jossain vaiheessa.
Oikeuspsykologi Helinä Häkkänen-Nyholm kertoi luennollaan, että tavallinen ihminen valehtelee keskimäärin n. 3 kertaa päivässä. (Luonnehäiriöiset vielä enemmän ja niitähän riittää)
Niin rehellisiä ja luotettavia me ollaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti onnellisessa suhteessa ei tule mieleenkään pettäminen.
Pettäminen on itsekäs teko ja loukkaa asian selvitessä toista joka on kuvitellut kumppanin olevan uskollinen hänelle.
Jos uusi k*rpä tai p*llu kiinnostaa, ota ero ja sit touhua kenen kans haluat!"Mutta ei pettämisessä läheskään aina ole kyse rakkauden tai seksin puutteesta. Myös onnellisissa suhteissa petetään", sanoo haastateltu ja uskon kyllä hänen tietävän mistä puhuu kun on parien tukityötä kerran jo vuosia tehnyt.
Joo, toinen on tehnyt asiasta vuosia kestäneen väitöstutkimuksen, mutta kyllä av-mamma tietää paremmin! :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se "onnellisuus" sitten kellekin tarkoittaa. Kaikki haluaa vaihtelua, ei se sama naama jaksa innostaa kauaa, oli kuinka kaunis tahansa. Aina kiinnostaa kurkistaa ruohoa aidan toisella puolella, aina!! Ainoa että kiinni ei saa jäädä, muuta väliä ei ole.
Eiköhän yksi onnellisuuteen liittyvä kriteeri kaikille ihmisillä ole kuitenkin luottamus. Jokainen ihminen haluaa, että elämä on ennakoitavaa, ettei asioita tapahdu randomisti.
Siis näin kaikkien muiden kohdalla, paitsi ei sinun kohdallasi.
Miksi ihmiset sitten pyristelevät niin kovasti siitä tylsää ennakoitavaa arkea vastaan?
Miten niin ”ihmiset”? Toiset persoonallisuudenpiirteet pyristelevät, mutta se on vain pieni osa ihmisistä.
Toisekseen, esimerkiksi esimiestyössä kaikista tärkein johtajan ominaisuus, kaikkien tutkimusten mukaan, on luottamus ja oikeudenmukaisuus. Mikään ei ole tärkeämpää
Vanhempana yksi tärkeimmistä on ennakoitavuus. Mielivaltaisesti toimiva vanhempi tekee syvää tuhoa, kun ei tiedä, mistä tänään tulee.
Miksi puolison ennakoitavuudella ei olisi sitten merkitystä?Todista tuo väitteesi, että koskee vain pientä osaa ihmisistä se, että kaivataan piristystä ja poikkeavaa arkea. Minä taas uskon, että ihmiset ovat pohjimmiltaan itsekkäitä, hedonistisia, nautinnon- ja vaihtelunhaluisia.... Tästä kertoo sekin, että länsimaissa, joissa elämä on hyvinkin ennakoitavissa verrattuna muuhun maailmaan (ei ole kamppailua elämästä ja kuolemasta), niitä ongelmia aletaan luomaan itse ns. tyhjästä.
Koska kuitenkin se on paskempi homma, että tulee itse petetyksi, moni sopii vastavuoroisen sopimuksen toisen kanssa siitä, että ei olla kumpikaan. Osa (huomattavan suuri osa) ihmisistä kuitenkin pettää jossain vaiheessa.
Oikeuspsykologi Helinä Häkkänen-Nyholm kertoi luennollaan, että tavallinen ihminen valehtelee keskimäärin n. 3 kertaa päivässä. (Luonnehäiriöiset vielä enemmän ja niitähän riittää)
Niin rehellisiä ja luotettavia me ollaan.
Olen käyttäytymistieteilijä, enkä ole vuosikymmeniin joutunut ”todistamaan” väitteitäni... en ala käyttämään aikaani tutkimustulosten etsimiseen, töitäkin kun tässä on tehtävänä, mutta yksi synnynnäinen te peramenttipiirre on vaihtelevuuden halu. Olemme kaikki janalla, jossa olemme isolla otoksella Gaussin käyrällä.
Hyvä esimekki matalasta vaihtelevuuden halusta oli Olli Lindholm. Hän teki joka päivä kaiken samalla tavalla, itsekin naureskeli sille.
Hedonistisia kyllä olemme, ja kulttuurimme on muuttunut tämän mukaan. Mutta osa saa hedonisminsa tutusta ja turvallisesta.
Draamaqueenit luovat ongelmia tyhjästä, mutta ei ainakaan minun elämänympäristössäni sellaisia ihmisiä ole.
Yksi synnynnäinen temperamenttipiirre on ns. Sosiaalisuus. Se ei liity arkikielen sosiaalisuuteen, vaan siihen, miten riippuvaisia me olemme toisista ihmisitä. Korkeasti sosiaalinen ihminen saa toisten ihmisten hyväksynnästä suurennpalkintoarvon, matalasti sosiaalinen ei välitä, mitä muut ajattelevat. Tämä voi olla yksi selittävä tekijä.
Nuo valehtelut ovat suurimmaksi osaksi valkoisia valheita. Elämä on raadollista, jos kuulisimme kaikesta aina totuuden.
Sääli, että sinulla on tuollainen kuva ihmisistä.
Mielenkiintoista! Kiitos kun jaoit.