Äiti haluaa antaa vammaisen lapsensa pois
Luitteko FB ryhmästä? 'Äiti' haluaa antaa vain toisen lapsensa pois koska se on kehitysvammainen ja käyttää tästä sanaa' tämä' eikä 'hän' tuollaiset eivät ansaitse lapsia.
Kommentit (53)
Toiset antaa jopa terveet lapsensa pois. Eiköhän tuohon liity paljon muutakin, vaikka en ole lukenutkaan. Oletan näin.
Ymmärrän tuota äitiä. En taitaisi minäkään jaksaa kehitysvammaista.
En minäkään haluaisi kehitysvammaista lasta mutta jos tämä kys.henkilö on jo raskauden alkuvaiheessa tiennyt ettei lasta halua, miksei ehkäisy ole ollut käytössä ja tehnyt aborttia. Haluaa antaa lapsen vasta nyt pois,kun lapsi on jo yli vuoden.
Näen työni puolesta perheitä, joissa on vammaisia lapsia. Se arki on oikeasti aivan käsittämättömän rankkaa, sitä ei voi ulkopuoliset edes ymmärtää. Ymmärrän hyvin, että jotkut päätyy ratkaisuun sijoittaa vammainen laitokseen tms. Se ei tarkoita sitä, etteikö lapsi olisi rakas, mutta joskus vain tulee raja vastaan. Se on raskasta.
Vierailija kirjoitti:
En minäkään haluaisi kehitysvammaista lasta mutta jos tämä kys.henkilö on jo raskauden alkuvaiheessa tiennyt ettei lasta halua, miksei ehkäisy ole ollut käytössä ja tehnyt aborttia. Haluaa antaa lapsen vasta nyt pois,kun lapsi on jo yli vuoden.
Erittäin harvoin kehitysvamma tiedetään alkuraskaudessa ja harvoin yleensä koko raskauden aikana.
Vierailija kirjoitti:
En minäkään haluaisi kehitysvammaista lasta mutta jos tämä kys.henkilö on jo raskauden alkuvaiheessa tiennyt ettei lasta halua, miksei ehkäisy ole ollut käytössä ja tehnyt aborttia. Haluaa antaa lapsen vasta nyt pois,kun lapsi on jo yli vuoden.
No jos on ollut ilman ehkäisyä koska on halunnut lapsen, mutta ei pystynytkään kasvattamaan kehitysvammaista lasta. Rakenneultrakaan ei aina kehitysvammaa paljasta, joten ei ole ehkä voinut sen tiedon perusteella aborttia tehdä.
Tuosta vuoden iästä taas tulee mieleen, että on halunnut yrittää pitää lapsensa kehitysvammasta huolimatta. Ehkä on jo tuossa vaiheessa ymmärtänyt, että ei ole oikea ratkaisu.
Julmalta voi kuulostaa, mutta vammaisen lapsen kasvattamiseen ei kaikista ole.
Serkkuni on kehitysvammainen, asuu edelleen yli 30-vuotiaana vanhempiensa luona. Äitinsä on ollut omaishoitajana lapsen syntymästä lähtien. Kyllähän se aika uhraus on ns luopua koko loppuelämästään sen lapsen hoitoon.
Mä oon varmaan pahempi. Abortoin sikiön, kun varmistui, että hänellä on trisomia.
Usein tuntuu, että kehitysvammaperheiden päätöksiä ihmettelee ihmiset joilla on normaalisti kehittyviä lapsia.
Sellaiset ihmiset eivät voi ymmärtää, millaista se elämä on kun oma lapsi ei alakaan kävelemään, ei puhumaan, ei kykene olemaan omatoiminen vaan on riippuvainen toisesta ihmisestä lopun elämää. Normaalisti kehittyvien lasten vanhemmat näkevät elämässään miten lapsi aloittaa koulun, alkaa saada ystäviä, kenties rakastuu ja alkaa seurustelemaan, valmistuu ammattiin, saa ajokortin, menee naimisiin jne jne! Kehitysvammaisten vanhemmat eivät näitä näe, ellei ole äärimmäisen lievä kehitysvamma.
Ymmärrän että se on todella raskasta, ja kaikki eivät voi huolehtia vammaisesta lapsesta, taloudellisista tai muista syistä.
Mutta tiesin joskus cp-vammaisen joka ei päässyt juuri koskaan edes lomilla kotiinsa, eikä hänellä ollut kotonaan edes sänkyä Kuulemma hieno iso ok-talo ja useampia sisaruksia, se kosketti.
Kaikki tuntemani kehitysvammaisten lasten vanhemmat ovat olleet vahvoja.
Voiko kehitysvammaisen lapsen antaa ns. yhteiskunnan huomaan? Tämä siis, jos joku/jotkut ei halua adoptoida ja itse ei halua lasta pitää.
Vierailija kirjoitti:
Vammaisille pitäisi antaa eutanasia. Pelkkiä riippakiviä.
Yhteiskunnan arvo on, kuinka se pitää omistaan huolta.
Vierailija kirjoitti:
Vammaisille pitäisi antaa eutanasia. Pelkkiä riippakiviä.
Ja vammainenko pystyisi sanomaan mitä mieltä on eutanasiasta ja pyytämään sitä itse? "Eutanasia" ilman ihmisen omaa tahtoa on murha.
Laitossijoitus ei muuten vaadi huoltajuuden siirtämistä. Lasta ei siis tarvitse, eikä yleensä voi ”antaa pois”.
Olen miettinyt joskus, että kuinka käy, jos perheeseen, jossa on jo ennestään terveitä lapsia, syntyykin kehitysvammainen lapsi, josta vanhemmat haluavat luopua? Voiko siitä tulla jotain ongelmia esimerkiksi sosiaaliviranomaisten kanssa? Jos lastensuojelussa katsovat, etteivät vanhemmat sovellu tuollaisella asenteella niiden terveiden lastenkaan huoltajiksi.
Ennen riehumista olisi syytä selvittää, onko tämä edes totta. Ilmeisesti ei ole, joten se siitä.
Vierailija kirjoitti:
Näen työni puolesta perheitä, joissa on vammaisia lapsia. Se arki on oikeasti aivan käsittämättömän rankkaa, sitä ei voi ulkopuoliset edes ymmärtää. Ymmärrän hyvin, että jotkut päätyy ratkaisuun sijoittaa vammainen laitokseen tms. Se ei tarkoita sitä, etteikö lapsi olisi rakas, mutta joskus vain tulee raja vastaan. Se on raskasta.
Laitokseen, jossa eivät käy, tai hyvin harvoin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näen työni puolesta perheitä, joissa on vammaisia lapsia. Se arki on oikeasti aivan käsittämättömän rankkaa, sitä ei voi ulkopuoliset edes ymmärtää. Ymmärrän hyvin, että jotkut päätyy ratkaisuun sijoittaa vammainen laitokseen tms. Se ei tarkoita sitä, etteikö lapsi olisi rakas, mutta joskus vain tulee raja vastaan. Se on raskasta.
Laitokseen, jossa eivät käy, tai hyvin harvoin...
Et ilmeisesti kykene käsittämään miten raskasta se elämä voikaan olla. On myös perheitä, joissa on normaaleja lapsia kehitysvammaisen lisäksi, jolloin elämä on hektistä. Kun tulee uusi elämäntilanne sen myötä kun kehitysvammainen on laitoshoitoon siirtynyt, siinä on aika totutteleminen vanhemmilla.
Ja usko pois, kyllä he käyvät katsomassa lapsiaan siellä laitoksessa, kykyjensä mukaan. Ja rakas se lapsi on silti heille, se on oma lapsi.
Missä ryhmässä tällainen on ollut?