Mitä tekisi vanhoille perityille koruille
Lapsia ei ole eikä tule. En ole yhtään korunkäyttäjäihmisiä. Minulla on vanhoja suvulta perittyjä koruja joita en ole ikinä käyttänyt. Mm. mummon ja vaarin vihkisormukset, vanhoja kultaisia rannekoruja ja kaulaketjuja, sormuksia... kävin pyytämässä kultasepällä arvion hinnaksi jos myisin ne ja summa oli ihan hyvä, yllättävän iso mielestäni. Kuitenkin tuntuu jotenkin väärältä myydä pois suvun historiaa. Jemmaisinko siis edelleen niitä kaapissa kunnes keksin kenelle ne luovuttaisin vai laitanko rahat remonttikassaan. Siinäpä pulma.
Kommentit (13)
Vierailija kirjoitti:
Laitat rahat remonttikassaan vaan. Jos ei ole lapsia mitä suotta säilyttelet. Tai voitahan teetättää kullasta jonkun kivan erikoisen korun.
No kun en osaa käyttää niitä koruja 😅 ja toiselle kommentoijalle, eivät ole mitenkään niin erikoisia koruja että museoon kelpaisivat
ap
Jos suvussa ei ole ketään, joka arvostaisi koruja, niin myy pois.
Onko sisaren lapsia tai serkun lapsia, joita asia jotenkin koskee, jos näin niin jotkut antaisin eteenpäin suvussa jatkamaan
Jos ei ole niitä omia lapsia, niin olet täysin vapaa myymään korut. Jos oletat, että lähisuvussa on joku, jolle niillä olisi tunnearvoa, voit halutessasi tietysti antaa heille etuosto-oikeuden, mutta ei se mikään pakko ole. Ilmaiseksi ei ole mitään velvollisuutta luovuttaa niitä kenellekään, koska olet ne jossain osituksessa saanut ja varmasti toiset ovat sitten saaneet oman osuutensa. Tietysti jos on joku sukulaistenava, jolle niitä haluat antaa, niin sitten sinne.
Eikö mummollasi ja vaarillasi ole muita lapsenlapsia kuin sinä? Eikö ole ketään muita sukulaisia elossa enää?
Jos ei, niin myy pois vaan.
Kultaseppä maksaa romukullan mukaan, joku muu voi maksaa korujen arvon mukaan.
Älä myy romukullaksi, jos joukossa on sellaisenaan arvokkaita koruja.
Kaikkein tärkeintä on pyrkiä pitämään korut suvussa. Eli kysyt haluaako joku suvun jäsen ostaa ne.
Serkku myi romukultana (sai 300 e) koruja, jotka ostaja myi eteenpäin noin 2000 euron hintaan. Joskus se rintakoru on arvokkaampi kuin pelkkä "raakakulta".
Sinuna pitäisin koruja kuolemaan asti ja sitten antaisin perinnöksi sellaisille, jotka ovat sukua alkuperäisille omistajille (jos heitä on)
Tämä siksi, että fiiliksesi voi muuttua. Ehkä haluatkin käyttää niitä vanhempana.
Lisäksi minut esim vihkisormukset ovat arvokkaista jo sinänsä. Niitä on henkilö käyttänyt yleensä vuosikymmenet.
Meille ei tullut yhtään isovanhempieni vihkisormuksia. Toisen puolen sormukset varastettiin ja toisen puolen sormukset kahmi isäni isoveli itselleen, kuten kahmi kaiken muunkin, millä on tunnearvoa.
Laitat rahat remonttikassaan vaan. Jos ei ole lapsia mitä suotta säilyttelet. Tai voitahan teetättää kullasta jonkun kivan erikoisen korun.