Minulla on aivokasvain, johon tulen kuolemaan
Toivoa ei enää ole, ennenaikainen kuolema on varma. Tällä hetkellä pystyn elämään suhteellisen normaalisti lääkkeillä, mutta vointi alkaa pikkuhiljaa huononemaan. Olen 29-vuotias, lapsia eikä miestä ole. Olen miettinyt jos lähtisin oman käden kautta. En halua maata sairaalassa kivuissa ja odottaa sitä varmaa kuolemaa.
Kommentit (19)
Pelottavaa, varmasti.
Muista tehdä nyt kaikkea sitä, mistä nautit.
En osaa sanoa mitään viisasta, mutta tuntuu kurjalta. Jaksamista sinulle. Tuleva varmasti pelottaa.
Voi ei, olen pahoillani puolestasi. En osaa oikein sanoa mitään. Kommentoija 2 on oikeassa. Tee jaksamisen ja resurssien rajoissa kaikkea kiinnostavaa. Mitään ei kannata jäädä katumaan. Voimia!
Koskaan et tiedä, miten sairautesi etenee ja onko kuitenkin hyvää aikaa paljonkin edessä. Se, mitä ei voida parantaa nyt - ehkä tulevaisuudessa voidaan uusilla lääkkeillä pitää edes kurissa.
Äitini sai kuolemantuomion 13 vuotta sitten. Sen aikaisen tiedon mukaan ennuste oli puoli vuotta, korkeintaan pari. Tässä välissä lääkkeet ovat kehittyneet, eikä tällä hetkellä näytä, että äitini tulisi tuohon syöpään kuolemaan. Jos jotain hyvää on seurannut, niin äitini on entistä enemmän alkanut arvostaa elämää. Jokaista ihan arkista päivää.
Olet varmasti sairaudestasi masentunut. Voisitko saada siihen apua? Älä vielä kuolemaa ajattele, vaan elä täysillä niin pitkään kun voit. Mitä jos 15 vuoden päästä olet elossa, ja huomaat hukanneesi ne vuodet?
Ymmärrän halun lähteä oman käden kautta, jos sairaus on kestämätön. Kaikesta päätellen sen aika ei vielä ole.
Ja kenenkään elämä ei varmaa ole. Niilläkään, jotka nyt ovat terveitä. Voimia!
Suosittelen lukemaan kirjan nimeltä biology of belief - ihan lääkärin kirjoittama.
Älä tee itse.murhaa, vaan hae apua ja kerro ajatuksistasi ja peloistasi lääkärille tai sille joka on hoitotiimin yhteyshenkilö sinulla. He voivat kertoa tarkemmin esim. tehokkaasta kivunhoidosta sekä ohjata psykologille.
Ehkä on parasta asennoitua siten, että elää päivän kerrallaan eikä ajattele tulevia mahdollisia kärsimyksiä. Ne eivät välttämättä edes toteudu tai eivät toteudu niin pahoina kuin on pelännyt.
Ajan mittaan käy usein niin, että orientoituu muuttuneeseen tilanteeseen, löytyy uudenlainen suhtautuminen. Se on melkein ihmeellistä. Olen itsekin kokenut sen.
Olen itsekin neurologisesti sairas, vaikken kuolemanvakavasti. Minua auttaa uskonsuhde Jumalaan. Jos olet avoin hengellisille asioille, esim. psalmien lukeminen Raamatusta voi auttaa. Voimia.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Senecan sanoin: Päivä jota luulet viimeiseksi on iäisyytesi syntymäpäivä.
Itse asiassa otamme ensiaskeleen kohti kuolemaa jo syntyessämme, ja tämän polun päässä on jokaisella sama elämän täyttymys: abiit ad plures. Ehkä Dostojevski oli oikeassa toteamuksellaan, että me kaikki olemme ikuisuuden kansalaisia.
Kaveri kuoli aivokasvaimeen, mutta oli ihan järjissä loppuun asti.
Kuoli kahdessa päivässä siitä, kun hänelle sanottiin ettei enää toivoa ole. Loppu tuli todella nopeasti eikä hänen tarvinnut kärsiä juurikaan kärsiä, vain ne kaksi viimeistä päivää
Aiheuttaako tuo aivokasvain sinulle esim: lähimuisti- ja muita kognitiivisia ongelmia ? Onko sinulla huomattavia, hattaavia, neuropsykologisia oireita?
Ei kuolemaa voi koskaan ennustaa täysin absoluuttisesti: poikkeamia on kumpaankin suuntaan.
Me kaikki odotamme varmaa kuolemaa, eikä sitä tiedä kukaan milloin se lähtö on kuten olemme viimeaikoina saaneet huomata.
Vierailija kirjoitti:
Me kaikki odotamme varmaa kuolemaa, eikä sitä tiedä kukaan milloin se lähtö on kuten olemme viimeaikoina saaneet huomata.
Ehkä vähän eri asia. Tämän mukaan kenenkään ei kannattaisi lisääntyä.
Harmin paikka! No kerran se vaan kirpasee.
Hei, ystävä. Eräällä tutullani todettiin laajasti levinnyt syöpä noin 3 vuotta sitten, ennuste huono. Edelleen elää ja alkujärkytyksen jälkeen toteuttaa unelmiaan.
Voit kirjoittaa Kanta. fi:hin hoitotahdon, jossa kerrot, miten haluat sinua hoidettavan lopussa.
Voisitko etsiä kuuntelijan esim. seurakunnan työntekijät ovat ilmaisia ja vaitiolovelvollisia eivätkä tuputa uskoa.
Tuntuu kurjalta puolestasi ja sanat tyhjiltä, mutta toivon, että elät loppuelämäsi hyvin. Aikaa ei voi tietää.
Vierailija kirjoitti:
Harmin paikka! No kerran se vaan kirpasee.
Typerys!
Syöpään sairastuneille henkilöille annetaan sairaalasta yhteystiedot samaa syöpää sairastaville/sairastaneille tukihenkilöille, joiden kanssa voi tavata, puhua tunteistaan. Tämä palsta ei ole sitä.
Kaikki aivosyövät eivät ole kuolemaan johtavia.
Aloitus vaikuttaa trollilta.
Vierailija kirjoitti:
Syöpään sairastuneille henkilöille annetaan sairaalasta yhteystiedot samaa syöpää sairastaville/sairastaneille tukihenkilöille, joiden kanssa voi tavata, puhua tunteistaan. Tämä palsta ei ole sitä.
Kaikki aivosyövät eivät ole kuolemaan johtavia.
Aloitus vaikuttaa trollilta.
Itselläni on hyvin vaikea näihin aloituksiin nykyään edes vastata, koska täällä palstalla pyörii muutama ihminen, jotka ovat aikaisemmin aloittaneet samankaltaisia aloituksia, jossa he enemmänkin hakevat sääliä kuin mitään muuta. Nämä samat kirjoittajat sepittävät aina uudenlaisen tarinan, on se sitten rahahuolet, sairaukset tai pieleen menneet leikkaukset. Kun ihmiset yrittävät heiltä kysyä enemmän tietoa, he lopettavat joko vastaamisen tai vastaavat vain tiettyihin kysymyksiin, ei kuitenkaan niihin jotka avaisivat vähän heidän tilannettaan enemmän.
Hei. Tämä jotenkin pysäytti. En löydä sanoja, mutta uskon, että toivoa on.
Jeesus on kanssasi. Aamen.
Kaikki täällä odottaa varmaa kuolemaa.