Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä jos ei kestä elämän realiteetteja?
16.02.2019 |
En kestä esimerkiksi seuraavia asioita
- ihmiset, varsinkaan miehet eivät ole yksiavioisia
- kaikki pitävät toisistaan sen perusteella mitä toisella on tarjottavaa. Jos menee huonosti tarpeeksi pitkään, niin kukaan ei pysy rinnalla.
- kun nuoruus ja terveys menee, niitä ei saa pidettyä millään.
Tämä estää minulta seurustelun. En myöskään luota enää kehenkään.
Kommentit (62)
Samat asiat vaivaa minuakin. Ihmiset jotka hehkuttaa että heillä on ihania ystäviä ja puoliso, eivät ole yleensä kokeneet suuria vastoinkäymisiä (vakava fyysinen sairaus, vakava masennus tai psykoosi tai lasten vaikeidet) joten oikeiden ystävien määrä on yleensä max 50 % siitä mitä luulee sen olevan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samat asiat vaivaa minuakin. Ihmiset jotka hehkuttaa että heillä on ihania ystäviä ja puoliso, eivät ole yleensä kokeneet suuria vastoinkäymisiä (vakava fyysinen sairaus, vakava masennus tai psykoosi tai lasten vaikeidet) joten oikeiden ystävien määrä on yleensä max 50 % siitä mitä luulee sen olevan.
Nimenomaan - onnellisimmat ihmiset elävät vähän todellisuuden ulkopuolella, alueella, jossa optimismi on mahdollista.
Esimerkiksi moni petetty vaimo elää ihan tyytyväisenä, kunnes pettäminen paljastuu. Itse en voi hyvin uskollisenkaan kumppanin kanssa, koska tiedän, että luultavasti hän ainakin välillä haluaisi toisia ja hillitsee itsensä vain tekemämme sopimuksen takia ja pitääkseen parisuhteen.
Tavallaan se on hyvä ja vapauttava asia, että en täysin luota enää kehenkään. Olin kuitenkin onnellisempi silloin, kun uskoin ihmisistä enemmän hyvää. Vieläkin uskon kyllä vilpittömyyteen, mutta kriittinen asenne pysyy mukana. ap (4 myös aloittaja)
Vierailija kirjoitti:
En kestä esimerkiksi seuraavia asioita
- ihmiset, varsinkaan miehet eivät ole yksiavioisia
- kaikki pitävät toisistaan sen perusteella mitä toisella on tarjottavaa. Jos menee huonosti tarpeeksi pitkään, niin kukaan ei pysy rinnalla.
- kun nuoruus ja terveys menee, niitä ei saa pidettyä millään.Tämä estää minulta seurustelun. En myöskään luota enää kehenkään.
-Pettämisiä hillitsee hyvin hyvä avioliitto ja kunnollinen seksielämä. Myös iso asuntolaina ja lapset hillitsevät kummasti.
- Kukaan ei jaksa olla loputtomiin antavana osapuolena, jos toinen on vain saamapuolella ihmissuhteessa.
- Joo, nuoruutta ei saa takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se siitä kiinni ole kestääkö vai ei että jotaain sitä on tehtävä taai sitten kuolla kupsahtaa.
Vierailija kirjoitti:
Joku lääkitys vois olla hyvä.
Paha Markokin siellä kommentoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Idealisti pettyy aina. Elämä ei ole reilua, joten pitää ottaa henkisesti selkäänsä niin monta kertaa, että hyväksyy asian. Sitten helpottaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei se siitä kiinni ole kestääkö vai ei että jotaain sitä on tehtävä taai sitten kuolla kupsahtaa.
Mullle 50 proseenttia elämästä tärkeöä on ihmisten auttaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku lääkitys vois olla hyvä.
Paha Markokin siellä kommentoi.
Huti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kestä esimerkiksi seuraavia asioita
- ihmiset, varsinkaan miehet eivät ole yksiavioisia
- kaikki pitävät toisistaan sen perusteella mitä toisella on tarjottavaa. Jos menee huonosti tarpeeksi pitkään, niin kukaan ei pysy rinnalla.
- kun nuoruus ja terveys menee, niitä ei saa pidettyä millään.Tämä estää minulta seurustelun. En myöskään luota enää kehenkään.
-Pettämisiä hillitsee hyvin hyvä avioliitto ja kunnollinen seksielämä. Myös iso asuntolaina ja lapset hillitsevät kummasti.
- Kukaan ei jaksa olla loputtomiin antavana osapuolena, jos toinen on vain saamapuolella ihmissuhteessa.
- Joo, nuoruutta ei saa takaisin.
- Hillitsee joo. Kyse olikin nyt siitä, ettei kestä kumppanin ja omaa pettämisen taipumusta. Koko parisuhde tuntuu vähän valheellisesta järjestelyltä, kun pettämistä pitää oikein ehkäistä.
- tämähän tarkoittaa sitä, että huono-osaiset ja sairaat vaan putoaa pois pelistä. Tällä ajattelulla kannattaisi vaan laittaa kuula kalloon, kun paluuta normaaliin elämään ei ole
- joo sitä ei saa, mutta vanhana ja huonossa kunnossa eläminen ei ole yhtään hauskaa, joten mistä sitten jaksaa repiä elämänhalua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kestä esimerkiksi seuraavia asioita
- ihmiset, varsinkaan miehet eivät ole yksiavioisia
- kaikki pitävät toisistaan sen perusteella mitä toisella on tarjottavaa. Jos menee huonosti tarpeeksi pitkään, niin kukaan ei pysy rinnalla.
- kun nuoruus ja terveys menee, niitä ei saa pidettyä millään.Tämä estää minulta seurustelun. En myöskään luota enää kehenkään.
-Pettämisiä hillitsee hyvin hyvä avioliitto ja kunnollinen seksielämä. Myös iso asuntolaina ja lapset hillitsevät kummasti.
- Kukaan ei jaksa olla loputtomiin antavana osapuolena, jos toinen on vain saamapuolella ihmissuhteessa.
- Joo, nuoruutta ei saa takaisin.
- Hillitsee joo. Kyse olikin nyt siitä, ettei kestä kumppanin ja omaa pettämisen taipumusta. Koko parisuhde tuntuu vähän valheellisesta järjestelyltä, kun pettämistä pitää oikein ehkäistä.
- tämähän tarkoittaa sitä, että huono-osaiset ja sairaat vaan putoaa pois pelistä. Tällä ajattelulla kannattaisi vaan laittaa kuula kalloon, kun paluuta normaaliin elämään ei ole
- joo sitä ei saa, mutta vanhana ja huonossa kunnossa eläminen ei ole yhtään hauskaa, joten mistä sitten jaksaa repiä elämänhalua?
Taidat olla kovin nuori, kun ajattelusi ei ole realistista. Rakkaus on sellainen asia, jota kannattaa odottaa ennen kuin menee parisuhteeseen. Rakastunut ei tunne tarvetta pettää. Ja ihan itsellesi sanoisin, että jos haluaa vaikeuksia elämäänsä, niin sitten kannattaa harrastaa seksiä parisuhteen ulkopuolella. Ei oikein muuta.
Miksi jonkun ihmisen tulisi jatkuvasti antaa toiselle saamatta siitä ikinä mitään vastavuoroisuutta? Jaksaisitko itse sitä? Jos et, miksi oletat, että muut jaksavat. Suomalaisessa yhteiskunnassa syöpäsairaita ei makuuteta lumihangessa, joten siltä osin heikoista pidetään kyllä huolta, mutta yksityiselämässä kroonisesti saamapuolella olevia ei kukaan katsele.
Harva kasikymppinen toivoo jaksavansa zumbata, kyllä ne elämän onnen hetket löytyvät silloin ihan muualta.
Olen 54-v enkä millään pysty hyväksymään sitä etten saanut tai kyennyt parisuhteeseen tähänastisessa elämässäni. Toisin sanoen ajattelen niin, että elämä on ollut epäreilu minua kohtaan. Mutta kun järjellä ajattelee, sehän on ihan absurdi ajatus. Ei ole mitään instansdia, jonne voisi valittaa tai vaatia korvauksia. On vain pakko kestää. Se vaatii ihan v-tusti energiaa ja nimenomaan sitä v-tutus-energiaa. Ja siitä se seuraa se, että katkeroituu ja karkoittaa kaikki ihmiset elämästään, kun ne ei enää jaksa katsoa sun surkeutta.
On pakko teeskennellä elämänuskoa ja optimismia että olisi itselleenkin vähän siedettävämpi. Ja toivoa että se pikku hiljaa auttaisi ja vähentäisi katkeruuden ja pahan olon määrää.
Mutta jaksamistahan se vaatii. Muista, että toisista ihmisistä et loputtomiin voi kupata energiaa. Joku muu kanava täytyy olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kestä esimerkiksi seuraavia asioita
- ihmiset, varsinkaan miehet eivät ole yksiavioisia
- kaikki pitävät toisistaan sen perusteella mitä toisella on tarjottavaa. Jos menee huonosti tarpeeksi pitkään, niin kukaan ei pysy rinnalla.
- kun nuoruus ja terveys menee, niitä ei saa pidettyä millään.Tämä estää minulta seurustelun. En myöskään luota enää kehenkään.
-Pettämisiä hillitsee hyvin hyvä avioliitto ja kunnollinen seksielämä. Myös iso asuntolaina ja lapset hillitsevät kummasti.
- Kukaan ei jaksa olla loputtomiin antavana osapuolena, jos toinen on vain saamapuolella ihmissuhteessa.
- Joo, nuoruutta ei saa takaisin.
- Hillitsee joo. Kyse olikin nyt siitä, ettei kestä kumppanin ja omaa pettämisen taipumusta. Koko parisuhde tuntuu vähän valheellisesta järjestelyltä, kun pettämistä pitää oikein ehkäistä.
- tämähän tarkoittaa sitä, että huono-osaiset ja sairaat vaan putoaa pois pelistä. Tällä ajattelulla kannattaisi vaan laittaa kuula kalloon, kun paluuta normaaliin elämään ei ole
- joo sitä ei saa, mutta vanhana ja huonossa kunnossa eläminen ei ole yhtään hauskaa, joten mistä sitten jaksaa repiä elämänhalua?Taidat olla kovin nuori, kun ajattelusi ei ole realistista. Rakkaus on sellainen asia, jota kannattaa odottaa ennen kuin menee parisuhteeseen. Rakastunut ei tunne tarvetta pettää. Ja ihan itsellesi sanoisin, että jos haluaa vaikeuksia elämäänsä, niin sitten kannattaa harrastaa seksiä parisuhteen ulkopuolella. Ei oikein muuta.
Miksi jonkun ihmisen tulisi jatkuvasti antaa toiselle saamatta siitä ikinä mitään vastavuoroisuutta? Jaksaisitko itse sitä? Jos et, miksi oletat, että muut jaksavat. Suomalaisessa yhteiskunnassa syöpäsairaita ei makuuteta lumihangessa, joten siltä osin heikoista pidetään kyllä huolta, mutta yksityiselämässä kroonisesti saamapuolella olevia ei kukaan katsele.
Harva kasikymppinen toivoo jaksavansa zumbata, kyllä ne elämän onnen hetket löytyvät silloin ihan muualta.
Olen yli kolmekymmentä ja olen ollut rakastunut kahdesti ja pitkässä parisuhteessa kerran. Kaikki ihmiset, joita olen eniten rakastanut parisuhteessa ja muuten, ovat satuttaneet minua eri tavoin anteeksantamattoman pahasti lukuunottamatta äitiäni ja lastani.
Olen sairastanut syövän ja minusta ei ole pidetty hyvää huolta.
Jos saa elää melko hyvän elämän kasikymppiseksi asti niin tottakai viitsii luopua zumbasta (paitsi Aira Samulin), kaikki eivät kuitenkaan pysy kunnossa vanhaksi asti. ap
Pessimisti ei pety. Realisti hyväksyy ne kortit jotka kädessä on ja pelaa niillä.
Tärkeintä varmaan on löytää se onni ihan itsestä eikä muista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kestä esimerkiksi seuraavia asioita
- ihmiset, varsinkaan miehet eivät ole yksiavioisia
- kaikki pitävät toisistaan sen perusteella mitä toisella on tarjottavaa. Jos menee huonosti tarpeeksi pitkään, niin kukaan ei pysy rinnalla.
- kun nuoruus ja terveys menee, niitä ei saa pidettyä millään.Tämä estää minulta seurustelun. En myöskään luota enää kehenkään.
-Pettämisiä hillitsee hyvin hyvä avioliitto ja kunnollinen seksielämä. Myös iso asuntolaina ja lapset hillitsevät kummasti.
- Kukaan ei jaksa olla loputtomiin antavana osapuolena, jos toinen on vain saamapuolella ihmissuhteessa.
- Joo, nuoruutta ei saa takaisin.
- Hillitsee joo. Kyse olikin nyt siitä, ettei kestä kumppanin ja omaa pettämisen taipumusta. Koko parisuhde tuntuu vähän valheellisesta järjestelyltä, kun pettämistä pitää oikein ehkäistä.
- tämähän tarkoittaa sitä, että huono-osaiset ja sairaat vaan putoaa pois pelistä. Tällä ajattelulla kannattaisi vaan laittaa kuula kalloon, kun paluuta normaaliin elämään ei ole
- joo sitä ei saa, mutta vanhana ja huonossa kunnossa eläminen ei ole yhtään hauskaa, joten mistä sitten jaksaa repiä elämänhalua?Taidat olla kovin nuori, kun ajattelusi ei ole realistista. Rakkaus on sellainen asia, jota kannattaa odottaa ennen kuin menee parisuhteeseen. Rakastunut ei tunne tarvetta pettää. Ja ihan itsellesi sanoisin, että jos haluaa vaikeuksia elämäänsä, niin sitten kannattaa harrastaa seksiä parisuhteen ulkopuolella. Ei oikein muuta.
Miksi jonkun ihmisen tulisi jatkuvasti antaa toiselle saamatta siitä ikinä mitään vastavuoroisuutta? Jaksaisitko itse sitä? Jos et, miksi oletat, että muut jaksavat. Suomalaisessa yhteiskunnassa syöpäsairaita ei makuuteta lumihangessa, joten siltä osin heikoista pidetään kyllä huolta, mutta yksityiselämässä kroonisesti saamapuolella olevia ei kukaan katsele.
Harva kasikymppinen toivoo jaksavansa zumbata, kyllä ne elämän onnen hetket löytyvät silloin ihan muualta.
Tässä puhuu ihminen, jonka suurin vastoinkäyminen on ollut joku olkalaukun hihnan rikkoutuminen.
Vanhusten suurin murhe on se, ettei jaksa tehdä samoja asioita kuin nuorempana. Ei ihminen 70 ikävuoden jälkeen muutu eteeriseksi henkiolennoksi, jolle elämänsisällöksi riittää talitinttien katselu ja lastenlasten tapaaminen kerran kuussa! Siksihän joka päivä vanhukset tekee itsemurhia.
Vierailija kirjoitti:
Pessimisti ei pety. Realisti hyväksyy ne kortit jotka kädessä on ja pelaa niillä.
Tärkeintä varmaan on löytää se onni ihan itsestä eikä muista.
Mulla oli hyvät kortit, mutta ne vietiin kädestä ja vaihdettiin ja nyt en halua pelata enää. Näillä häviää. Tiesin olevani etuoikeutettu niillä hyvillä korteilla ja yritin ottaa kaiken irti, nyt se kaikki on kuitenkin ohi. ap
Vierailija kirjoitti:
Pessimisti ei pety. Realisti hyväksyy ne kortit jotka kädessä on ja pelaa niillä.
Tärkeintä varmaan on löytää se onni ihan itsestä eikä muista.
Ja sulla on tietty miljoona "muuta" asiaa onnea tuomassa, joten on helppo jaella hyviä neuvoja siitä kuinka yksinäisenä, köyhänä ja sairaanakin voi olla tosi onnellinen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kestä esimerkiksi seuraavia asioita
- ihmiset, varsinkaan miehet eivät ole yksiavioisia
- kaikki pitävät toisistaan sen perusteella mitä toisella on tarjottavaa. Jos menee huonosti tarpeeksi pitkään, niin kukaan ei pysy rinnalla...Ihmisiä välineenä pitäviä narsisteja on kumminkin vähemmän kuin muita.
Jos olet taipuvainen itse kohtelemaan läheisiä kuten esineitä, ja haalit näitä lähipiiriisi, et löydä niitä lojaaleja. Narsistisesti häiriintynyt kippaa vaikeuksissa olevan läheisen pois kuin rikki menneen telkkarin tai imurin.
Alue: Aihe vapaa
En minäkään kestä. Elämä tuntuu raadolliselta ja ahdistavalta.