Mitä jos ei kestä elämän realiteetteja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kestä esimerkiksi seuraavia asioita

- ihmiset, varsinkaan miehet eivät ole yksiavioisia

- kaikki pitävät toisistaan sen perusteella mitä toisella on tarjottavaa. Jos menee huonosti tarpeeksi pitkään, niin kukaan ei pysy rinnalla.

- kun nuoruus ja terveys menee, niitä ei saa pidettyä millään.

Tämä estää minulta seurustelun. En myöskään luota enää kehenkään.

-Pettämisiä hillitsee hyvin hyvä avioliitto ja kunnollinen seksielämä. Myös iso asuntolaina ja lapset hillitsevät kummasti.

- Kukaan ei jaksa olla loputtomiin antavana osapuolena, jos toinen on vain saamapuolella ihmissuhteessa.

- Joo, nuoruutta ei saa takaisin.

- Hillitsee joo. Kyse olikin nyt siitä, ettei kestä kumppanin ja omaa pettämisen taipumusta. Koko parisuhde tuntuu vähän valheellisesta järjestelyltä, kun pettämistä pitää oikein ehkäistä.

- tämähän tarkoittaa sitä, että huono-osaiset ja sairaat vaan putoaa pois pelistä. Tällä ajattelulla kannattaisi vaan laittaa kuula kalloon, kun paluuta normaaliin elämään ei ole

- joo sitä ei saa, mutta vanhana ja huonossa kunnossa eläminen ei ole yhtään hauskaa, joten mistä sitten jaksaa repiä elämänhalua?

Taidat olla kovin nuori, kun ajattelusi ei ole realistista. Rakkaus on sellainen asia, jota kannattaa odottaa ennen kuin menee parisuhteeseen. Rakastunut ei tunne tarvetta pettää. Ja ihan itsellesi sanoisin, että jos haluaa vaikeuksia elämäänsä, niin sitten kannattaa harrastaa seksiä parisuhteen ulkopuolella. Ei oikein muuta.

Miksi jonkun ihmisen tulisi jatkuvasti antaa toiselle saamatta siitä ikinä mitään vastavuoroisuutta? Jaksaisitko itse sitä? Jos et, miksi oletat, että muut jaksavat. Suomalaisessa yhteiskunnassa syöpäsairaita ei makuuteta lumihangessa, joten siltä osin heikoista pidetään kyllä huolta, mutta yksityiselämässä kroonisesti saamapuolella olevia ei kukaan katsele.

Harva kasikymppinen toivoo jaksavansa zumbata, kyllä ne elämän onnen hetket löytyvät silloin ihan muualta.

Tässä puhuu ihminen, jonka suurin vastoinkäyminen on ollut joku olkalaukun hihnan rikkoutuminen.

Vanhusten suurin murhe on se, ettei jaksa tehdä samoja asioita kuin nuorempana. Ei ihminen 70 ikävuoden jälkeen muutu eteeriseksi henkiolennoksi, jolle elämänsisällöksi riittää talitinttien katselu ja lastenlasten tapaaminen kerran kuussa! Siksihän joka päivä vanhukset tekee itsemurhia.

Vanhus, joka kadehtiin nuorempiensa terveyttä on säälittävä. Vanheneminen, sairastaminen ja kuolevaisuus on asioita, jotka pitää hyväksyä mielenrauhan saadakseen.

Mitä tulee omiin vastoinkäymisiin, niin olen ollut vakavasti sairas. Lisäksi jouduin hautaamaan aviomieheni nuorena.

Mutta oletko enää sairas? Jos on ollut vakavasti sairas mutta selvinnyt hyvin, niin se ei loppujen lopuksi ole kuin paha ajanjakso elämässä. Oikeastaan vain siinä tapauksessa sillä on pysyvämpi vaikutus elämänlaatuun, jos sairaus on vienyt elämästä monta vuotta tai elämänlaatu on huonontunut pysyvästi sairauden takia.

Siitä olen samaa mieltä, ettei vanhana kuulu enää kadehtia nuoria. Tuo tässä puhuu ihminen... Ei ollut muuten aloittajan kommentti.

Mitä tarkoitit sillä, että ajatteluni ei ole mielestäsi realistista?

Ajattelusi ei ole realististista, koska sinua kiusaavat esim. kumppanisi uskottomat ajatukset. Ei näillä ole merkitystä. Ajatella saa kukin mitä haluaa. Ongelma pitäisi olla vasta, jos niiden mukaan alkaa toimia. Et ikinä tule olemaan siinä asemassa, että voisit kontrolloida kumppanisi ajatuksia.

Toisekseen ajattelusi on kovin lapsellista mitä tulee saamapuolen ihmisten tukemiseen ja auttamiseen. Kerrot, että koet ettet saanut apua syöpääsi. Paranit kuitenkin, sait hoitoa, joka myös maksettiin sinulle ettet joutunut velkaantumaan? Eikö se ole tärkeintä?Mitä muuta olisi halunnut?

En kertonut, että en saanut mitään apua syöpään. Kerroin, että minusta ei pidetty hyvää huolta.

Paranin syövästä, mutta hoidot olivat vammauttivat minut.

Olisin halunnut elämän hyvällä elämänlaadulla, sekä toiveissa olisi ollut myös vielä lapsi, koska ikäni puolesta olin hedelmällinen.

Olisin halunnut, että minut olisi otettu terveydenhuollossa vakavasti, sillä siten syöpä olisi huomattu aiemmin ja hoidosta vammautumiseni olisi myös ehkä voitu välttää. Sosiaalityöstä olisin toivonut enemmän apua, sillä vaikeita aikoja oli esimerkiksi silloin, kun vointi ja kyky toimia arjessa oli huono, mutta tutkimukset kesken ja diagnoosit ei valmiit. Olisin toivonut, että minua olisi uskottu myös silloin ja pärjäämistä tuettu.

Olen joutunut maksamaan suuren osan hoidosta itse ja olen myös velkaantunut sen seurauksena. Koska olen nyt pysyvästi sairas, juurikaan helpotusta tilanteeseen ei ole luvassa. Ap

On monia asioita elämässä, joita jokainen toivoo, että olisi mennyt toisin. Itsekin toivon, että mieheni olisi saanut elää. Näin ei käynyt ja asia on hyväksyttävä sellaisena ja etsittävä onnea muualta. Sinunkaan ei kannata ajatella mitä et saanutkaan sairautesi takia vaan mitä voit vielä saavuttaa. Olet elossa, sinulla on elämässä paljon mahdollisuuksia. Menneisyyteen takertuminen on taakka itse kullekin.

Aikuisten ihmisten auttaminen sosiaalityössä ei ole mitenkään helppoa. Konkreettisia apuja ovat sosiaalietuudet, ehkä tuettu asuminen. Sinä kuullostat enemmän ihmiseltä, joka tarvitsee terapeuttia.

Kuulostat itse ihmiseltä, joka haluaa vähätellä kokemustani ja kiusata. Kyllä minua olisi ollut helppo auttaa, kerroin itse ongelmani ja olin avoin avulle. Sopivia avun menetelmiä olisi ollut perhetyö ja lapsiperheiden kotipalvelu. Et itse taida tietää paljonkaan aihealueesta, kun sinulle tulee mieleen vain etuudet ja tuettu asuminen. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[Itse en voi hyvin uskollisenkaan kumppanin kanssa, koska tiedän, että luultavasti hän ainakin välillä haluaisi toisia ja hillitsee itsensä vain tekemämme sopimuksen takia ja pitääkseen parisuhteen.

Miksi tuo ajatus häiritsee sinua?

Olen kai itse niin sitoutuva ja rakastun niin totaalisesti, että en todella halua muita. Olen käsittänyt, että tämä on naisille tyypillisempää. Se satuttaa, jos kumppani haluaa muita, jotka on vielä varmaan kauniimpia ja parempia kuin minä. Tuntuu, että miksi sitten olen tässä sen paremman puutteessa jotain sijaisen virkaa toimittamassa. Ap

Ok. Itsekin olen nainen. Masturboin välillä miettimällä entisiä ihastuksia, joten ajatuksena minua ei haittaa, jos puolisokin joskus miettii muita. Uskottomuus toimintana toki haittaisi, mutta esimerkiksi pornon katsominen ei.

Joo. Ilmeisesti olen harvinaisen herkkä juuri siinä, että en oikein kestä edes kumppanin haaveilua muista ja pornon kulutusta. Varmaan ei kannata parisuhdetta mulle ajatella, kun en osaa oikein muuttua enkä ehkä löydä kumppania, joka olisi sopiva ja samanlainen tältä osin. En tiedä, jos terapialla pystyisin muuttumaan edes vähän. Ap

Et sinä ole herkkä, sinä olet kontrolloiva.

En tiedä, mutta siinä mielessä en ole, että en ole edes ryhtynyt parisuhteeseen, eli en yritä ottaa ketään kontrolloitavakseni. Jos erehtyisin suhteeseen, niin todennäköisesti siinäkin ymmärtäisin kumppania mutta itkeskelisin ja painisin mustasukkaisuudessa kunnes eroaisin. Kun osaan nähdä tämän etukäteen, niin en yritä seurustella tällaisena. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kestä esimerkiksi seuraavia asioita

- ihmiset, varsinkaan miehet eivät ole yksiavioisia

- kaikki pitävät toisistaan sen perusteella mitä toisella on tarjottavaa. Jos menee huonosti tarpeeksi pitkään, niin kukaan ei pysy rinnalla.

- kun nuoruus ja terveys menee, niitä ei saa pidettyä millään.

Tämä estää minulta seurustelun. En myöskään luota enää kehenkään.

-Pettämisiä hillitsee hyvin hyvä avioliitto ja kunnollinen seksielämä. Myös iso asuntolaina ja lapset hillitsevät kummasti.

- Kukaan ei jaksa olla loputtomiin antavana osapuolena, jos toinen on vain saamapuolella ihmissuhteessa.

- Joo, nuoruutta ei saa takaisin.

- Hillitsee joo. Kyse olikin nyt siitä, ettei kestä kumppanin ja omaa pettämisen taipumusta. Koko parisuhde tuntuu vähän valheellisesta järjestelyltä, kun pettämistä pitää oikein ehkäistä.

- tämähän tarkoittaa sitä, että huono-osaiset ja sairaat vaan putoaa pois pelistä. Tällä ajattelulla kannattaisi vaan laittaa kuula kalloon, kun paluuta normaaliin elämään ei ole

- joo sitä ei saa, mutta vanhana ja huonossa kunnossa eläminen ei ole yhtään hauskaa, joten mistä sitten jaksaa repiä elämänhalua?

Taidat olla kovin nuori, kun ajattelusi ei ole realistista. Rakkaus on sellainen asia, jota kannattaa odottaa ennen kuin menee parisuhteeseen. Rakastunut ei tunne tarvetta pettää. Ja ihan itsellesi sanoisin, että jos haluaa vaikeuksia elämäänsä, niin sitten kannattaa harrastaa seksiä parisuhteen ulkopuolella. Ei oikein muuta.

Miksi jonkun ihmisen tulisi jatkuvasti antaa toiselle saamatta siitä ikinä mitään vastavuoroisuutta? Jaksaisitko itse sitä? Jos et, miksi oletat, että muut jaksavat. Suomalaisessa yhteiskunnassa syöpäsairaita ei makuuteta lumihangessa, joten siltä osin heikoista pidetään kyllä huolta, mutta yksityiselämässä kroonisesti saamapuolella olevia ei kukaan katsele.

Harva kasikymppinen toivoo jaksavansa zumbata, kyllä ne elämän onnen hetket löytyvät silloin ihan muualta.

Tässä puhuu ihminen, jonka suurin vastoinkäyminen on ollut joku olkalaukun hihnan rikkoutuminen.

Vanhusten suurin murhe on se, ettei jaksa tehdä samoja asioita kuin nuorempana. Ei ihminen 70 ikävuoden jälkeen muutu eteeriseksi henkiolennoksi, jolle elämänsisällöksi riittää talitinttien katselu ja lastenlasten tapaaminen kerran kuussa! Siksihän joka päivä vanhukset tekee itsemurhia.

Vanhus, joka kadehtiin nuorempiensa terveyttä on säälittävä. Vanheneminen, sairastaminen ja kuolevaisuus on asioita, jotka pitää hyväksyä mielenrauhan saadakseen.

Mitä tulee omiin vastoinkäymisiin, niin olen ollut vakavasti sairas. Lisäksi jouduin hautaamaan aviomieheni nuorena.

Mutta oletko enää sairas? Jos on ollut vakavasti sairas mutta selvinnyt hyvin, niin se ei loppujen lopuksi ole kuin paha ajanjakso elämässä. Oikeastaan vain siinä tapauksessa sillä on pysyvämpi vaikutus elämänlaatuun, jos sairaus on vienyt elämästä monta vuotta tai elämänlaatu on huonontunut pysyvästi sairauden takia.

Siitä olen samaa mieltä, ettei vanhana kuulu enää kadehtia nuoria. Tuo tässä puhuu ihminen... Ei ollut muuten aloittajan kommentti.

Mitä tarkoitit sillä, että ajatteluni ei ole mielestäsi realistista?

Ajattelusi ei ole realististista, koska sinua kiusaavat esim. kumppanisi uskottomat ajatukset. Ei näillä ole merkitystä. Ajatella saa kukin mitä haluaa. Ongelma pitäisi olla vasta, jos niiden mukaan alkaa toimia. Et ikinä tule olemaan siinä asemassa, että voisit kontrolloida kumppanisi ajatuksia.

Toisekseen ajattelusi on kovin lapsellista mitä tulee saamapuolen ihmisten tukemiseen ja auttamiseen. Kerrot, että koet ettet saanut apua syöpääsi. Paranit kuitenkin, sait hoitoa, joka myös maksettiin sinulle ettet joutunut velkaantumaan? Eikö se ole tärkeintä?Mitä muuta olisi halunnut?

En kertonut, että en saanut mitään apua syöpään. Kerroin, että minusta ei pidetty hyvää huolta.

Paranin syövästä, mutta hoidot olivat vammauttivat minut.

Olisin halunnut elämän hyvällä elämänlaadulla, sekä toiveissa olisi ollut myös vielä lapsi, koska ikäni puolesta olin hedelmällinen.

Olisin halunnut, että minut olisi otettu terveydenhuollossa vakavasti, sillä siten syöpä olisi huomattu aiemmin ja hoidosta vammautumiseni olisi myös ehkä voitu välttää. Sosiaalityöstä olisin toivonut enemmän apua, sillä vaikeita aikoja oli esimerkiksi silloin, kun vointi ja kyky toimia arjessa oli huono, mutta tutkimukset kesken ja diagnoosit ei valmiit. Olisin toivonut, että minua olisi uskottu myös silloin ja pärjäämistä tuettu.

Olen joutunut maksamaan suuren osan hoidosta itse ja olen myös velkaantunut sen seurauksena. Koska olen nyt pysyvästi sairas, juurikaan helpotusta tilanteeseen ei ole luvassa. Ap

On monia asioita elämässä, joita jokainen toivoo, että olisi mennyt toisin. Itsekin toivon, että mieheni olisi saanut elää. Näin ei käynyt ja asia on hyväksyttävä sellaisena ja etsittävä onnea muualta. Sinunkaan ei kannata ajatella mitä et saanutkaan sairautesi takia vaan mitä voit vielä saavuttaa. Olet elossa, sinulla on elämässä paljon mahdollisuuksia. Menneisyyteen takertuminen on taakka itse kullekin.

Aikuisten ihmisten auttaminen sosiaalityössä ei ole mitenkään helppoa. Konkreettisia apuja ovat sosiaalietuudet, ehkä tuettu asuminen. Sinä kuullostat enemmän ihmiseltä, joka tarvitsee terapeuttia.

Kuulostat itse ihmiseltä, joka haluaa vähätellä kokemustani ja kiusata. Kyllä minua olisi ollut helppo auttaa, kerroin itse ongelmani ja olin avoin avulle. Sopivia avun menetelmiä olisi ollut perhetyö ja lapsiperheiden kotipalvelu. Et itse taida tietää paljonkaan aihealueesta, kun sinulle tulee mieleen vain etuudet ja tuettu asuminen. Ap

Kerroit ettei sinulla ole lapsia. Miten perhetyö voisi sinua auttaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kestä esimerkiksi seuraavia asioita

- ihmiset, varsinkaan miehet eivät ole yksiavioisia

- kaikki pitävät toisistaan sen perusteella mitä toisella on tarjottavaa. Jos menee huonosti tarpeeksi pitkään, niin kukaan ei pysy rinnalla.

- kun nuoruus ja terveys menee, niitä ei saa pidettyä millään.

Tämä estää minulta seurustelun. En myöskään luota enää kehenkään.

-Pettämisiä hillitsee hyvin hyvä avioliitto ja kunnollinen seksielämä. Myös iso asuntolaina ja lapset hillitsevät kummasti.

- Kukaan ei jaksa olla loputtomiin antavana osapuolena, jos toinen on vain saamapuolella ihmissuhteessa.

- Joo, nuoruutta ei saa takaisin.

- Hillitsee joo. Kyse olikin nyt siitä, ettei kestä kumppanin ja omaa pettämisen taipumusta. Koko parisuhde tuntuu vähän valheellisesta järjestelyltä, kun pettämistä pitää oikein ehkäistä.

- tämähän tarkoittaa sitä, että huono-osaiset ja sairaat vaan putoaa pois pelistä. Tällä ajattelulla kannattaisi vaan laittaa kuula kalloon, kun paluuta normaaliin elämään ei ole

- joo sitä ei saa, mutta vanhana ja huonossa kunnossa eläminen ei ole yhtään hauskaa, joten mistä sitten jaksaa repiä elämänhalua?

Taidat olla kovin nuori, kun ajattelusi ei ole realistista. Rakkaus on sellainen asia, jota kannattaa odottaa ennen kuin menee parisuhteeseen. Rakastunut ei tunne tarvetta pettää. Ja ihan itsellesi sanoisin, että jos haluaa vaikeuksia elämäänsä, niin sitten kannattaa harrastaa seksiä parisuhteen ulkopuolella. Ei oikein muuta.

Miksi jonkun ihmisen tulisi jatkuvasti antaa toiselle saamatta siitä ikinä mitään vastavuoroisuutta? Jaksaisitko itse sitä? Jos et, miksi oletat, että muut jaksavat. Suomalaisessa yhteiskunnassa syöpäsairaita ei makuuteta lumihangessa, joten siltä osin heikoista pidetään kyllä huolta, mutta yksityiselämässä kroonisesti saamapuolella olevia ei kukaan katsele.

Harva kasikymppinen toivoo jaksavansa zumbata, kyllä ne elämän onnen hetket löytyvät silloin ihan muualta.

Tässä puhuu ihminen, jonka suurin vastoinkäyminen on ollut joku olkalaukun hihnan rikkoutuminen.

Vanhusten suurin murhe on se, ettei jaksa tehdä samoja asioita kuin nuorempana. Ei ihminen 70 ikävuoden jälkeen muutu eteeriseksi henkiolennoksi, jolle elämänsisällöksi riittää talitinttien katselu ja lastenlasten tapaaminen kerran kuussa! Siksihän joka päivä vanhukset tekee itsemurhia.

Vanhus, joka kadehtiin nuorempiensa terveyttä on säälittävä. Vanheneminen, sairastaminen ja kuolevaisuus on asioita, jotka pitää hyväksyä mielenrauhan saadakseen.

Mitä tulee omiin vastoinkäymisiin, niin olen ollut vakavasti sairas. Lisäksi jouduin hautaamaan aviomieheni nuorena.

Mutta oletko enää sairas? Jos on ollut vakavasti sairas mutta selvinnyt hyvin, niin se ei loppujen lopuksi ole kuin paha ajanjakso elämässä. Oikeastaan vain siinä tapauksessa sillä on pysyvämpi vaikutus elämänlaatuun, jos sairaus on vienyt elämästä monta vuotta tai elämänlaatu on huonontunut pysyvästi sairauden takia.

Siitä olen samaa mieltä, ettei vanhana kuulu enää kadehtia nuoria. Tuo tässä puhuu ihminen... Ei ollut muuten aloittajan kommentti.

Mitä tarkoitit sillä, että ajatteluni ei ole mielestäsi realistista?

Ajattelusi ei ole realististista, koska sinua kiusaavat esim. kumppanisi uskottomat ajatukset. Ei näillä ole merkitystä. Ajatella saa kukin mitä haluaa. Ongelma pitäisi olla vasta, jos niiden mukaan alkaa toimia. Et ikinä tule olemaan siinä asemassa, että voisit kontrolloida kumppanisi ajatuksia.

Toisekseen ajattelusi on kovin lapsellista mitä tulee saamapuolen ihmisten tukemiseen ja auttamiseen. Kerrot, että koet ettet saanut apua syöpääsi. Paranit kuitenkin, sait hoitoa, joka myös maksettiin sinulle ettet joutunut velkaantumaan? Eikö se ole tärkeintä?Mitä muuta olisi halunnut?

En kertonut, että en saanut mitään apua syöpään. Kerroin, että minusta ei pidetty hyvää huolta.

Paranin syövästä, mutta hoidot olivat vammauttivat minut.

Olisin halunnut elämän hyvällä elämänlaadulla, sekä toiveissa olisi ollut myös vielä lapsi, koska ikäni puolesta olin hedelmällinen.

Olisin halunnut, että minut olisi otettu terveydenhuollossa vakavasti, sillä siten syöpä olisi huomattu aiemmin ja hoidosta vammautumiseni olisi myös ehkä voitu välttää. Sosiaalityöstä olisin toivonut enemmän apua, sillä vaikeita aikoja oli esimerkiksi silloin, kun vointi ja kyky toimia arjessa oli huono, mutta tutkimukset kesken ja diagnoosit ei valmiit. Olisin toivonut, että minua olisi uskottu myös silloin ja pärjäämistä tuettu.

Olen joutunut maksamaan suuren osan hoidosta itse ja olen myös velkaantunut sen seurauksena. Koska olen nyt pysyvästi sairas, juurikaan helpotusta tilanteeseen ei ole luvassa. Ap

On monia asioita elämässä, joita jokainen toivoo, että olisi mennyt toisin. Itsekin toivon, että mieheni olisi saanut elää. Näin ei käynyt ja asia on hyväksyttävä sellaisena ja etsittävä onnea muualta. Sinunkaan ei kannata ajatella mitä et saanutkaan sairautesi takia vaan mitä voit vielä saavuttaa. Olet elossa, sinulla on elämässä paljon mahdollisuuksia. Menneisyyteen takertuminen on taakka itse kullekin.

Aikuisten ihmisten auttaminen sosiaalityössä ei ole mitenkään helppoa. Konkreettisia apuja ovat sosiaalietuudet, ehkä tuettu asuminen. Sinä kuullostat enemmän ihmiseltä, joka tarvitsee terapeuttia.

Kuulostat itse ihmiseltä, joka haluaa vähätellä kokemustani ja kiusata. Kyllä minua olisi ollut helppo auttaa, kerroin itse ongelmani ja olin avoin avulle. Sopivia avun menetelmiä olisi ollut perhetyö ja lapsiperheiden kotipalvelu. Et itse taida tietää paljonkaan aihealueesta, kun sinulle tulee mieleen vain etuudet ja tuettu asuminen. Ap

Kerroit ettei sinulla ole lapsia. Miten perhetyö voisi sinua auttaa?

En ole kertonut, että ei olisi lapsia. Kerroin vastauksena kysymykseen, mitä olisin (elämältä) halunnut, että olisin halunnut lapsen, joka olisi ollut siis toinen. Joo joo, kaikilla ei ole edes yhtä lasta. Voisin kai minäkin sanoa, että kaikilla ei ole koskaan edes ollut puolisoa jota menettää, joten sinä olet saanut enemmän kuin moni. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kestä esimerkiksi seuraavia asioita

- ihmiset, varsinkaan miehet eivät ole yksiavioisia

- kaikki pitävät toisistaan sen perusteella mitä toisella on tarjottavaa. Jos menee huonosti tarpeeksi pitkään, niin kukaan ei pysy rinnalla.

- kun nuoruus ja terveys menee, niitä ei saa pidettyä millään.

Tämä estää minulta seurustelun. En myöskään luota enää kehenkään.

-Pettämisiä hillitsee hyvin hyvä avioliitto ja kunnollinen seksielämä. Myös iso asuntolaina ja lapset hillitsevät kummasti.

- Kukaan ei jaksa olla loputtomiin antavana osapuolena, jos toinen on vain saamapuolella ihmissuhteessa.

- Joo, nuoruutta ei saa takaisin.

- Hillitsee joo. Kyse olikin nyt siitä, ettei kestä kumppanin ja omaa pettämisen taipumusta. Koko parisuhde tuntuu vähän valheellisesta järjestelyltä, kun pettämistä pitää oikein ehkäistä.

- tämähän tarkoittaa sitä, että huono-osaiset ja sairaat vaan putoaa pois pelistä. Tällä ajattelulla kannattaisi vaan laittaa kuula kalloon, kun paluuta normaaliin elämään ei ole

- joo sitä ei saa, mutta vanhana ja huonossa kunnossa eläminen ei ole yhtään hauskaa, joten mistä sitten jaksaa repiä elämänhalua?

Taidat olla kovin nuori, kun ajattelusi ei ole realistista. Rakkaus on sellainen asia, jota kannattaa odottaa ennen kuin menee parisuhteeseen. Rakastunut ei tunne tarvetta pettää. Ja ihan itsellesi sanoisin, että jos haluaa vaikeuksia elämäänsä, niin sitten kannattaa harrastaa seksiä parisuhteen ulkopuolella. Ei oikein muuta.

Miksi jonkun ihmisen tulisi jatkuvasti antaa toiselle saamatta siitä ikinä mitään vastavuoroisuutta? Jaksaisitko itse sitä? Jos et, miksi oletat, että muut jaksavat. Suomalaisessa yhteiskunnassa syöpäsairaita ei makuuteta lumihangessa, joten siltä osin heikoista pidetään kyllä huolta, mutta yksityiselämässä kroonisesti saamapuolella olevia ei kukaan katsele.

Harva kasikymppinen toivoo jaksavansa zumbata, kyllä ne elämän onnen hetket löytyvät silloin ihan muualta.

Tässä puhuu ihminen, jonka suurin vastoinkäyminen on ollut joku olkalaukun hihnan rikkoutuminen.

Vanhusten suurin murhe on se, ettei jaksa tehdä samoja asioita kuin nuorempana. Ei ihminen 70 ikävuoden jälkeen muutu eteeriseksi henkiolennoksi, jolle elämänsisällöksi riittää talitinttien katselu ja lastenlasten tapaaminen kerran kuussa! Siksihän joka päivä vanhukset tekee itsemurhia.

Vanhus, joka kadehtiin nuorempiensa terveyttä on säälittävä. Vanheneminen, sairastaminen ja kuolevaisuus on asioita, jotka pitää hyväksyä mielenrauhan saadakseen.

Mitä tulee omiin vastoinkäymisiin, niin olen ollut vakavasti sairas. Lisäksi jouduin hautaamaan aviomieheni nuorena.

Mutta oletko enää sairas? Jos on ollut vakavasti sairas mutta selvinnyt hyvin, niin se ei loppujen lopuksi ole kuin paha ajanjakso elämässä. Oikeastaan vain siinä tapauksessa sillä on pysyvämpi vaikutus elämänlaatuun, jos sairaus on vienyt elämästä monta vuotta tai elämänlaatu on huonontunut pysyvästi sairauden takia.

Siitä olen samaa mieltä, ettei vanhana kuulu enää kadehtia nuoria. Tuo tässä puhuu ihminen... Ei ollut muuten aloittajan kommentti.

Mitä tarkoitit sillä, että ajatteluni ei ole mielestäsi realistista?

Ajattelusi ei ole realististista, koska sinua kiusaavat esim. kumppanisi uskottomat ajatukset. Ei näillä ole merkitystä. Ajatella saa kukin mitä haluaa. Ongelma pitäisi olla vasta, jos niiden mukaan alkaa toimia. Et ikinä tule olemaan siinä asemassa, että voisit kontrolloida kumppanisi ajatuksia.

Toisekseen ajattelusi on kovin lapsellista mitä tulee saamapuolen ihmisten tukemiseen ja auttamiseen. Kerrot, että koet ettet saanut apua syöpääsi. Paranit kuitenkin, sait hoitoa, joka myös maksettiin sinulle ettet joutunut velkaantumaan? Eikö se ole tärkeintä?Mitä muuta olisi halunnut?

En kertonut, että en saanut mitään apua syöpään. Kerroin, että minusta ei pidetty hyvää huolta.

Paranin syövästä, mutta hoidot olivat vammauttivat minut.

Olisin halunnut elämän hyvällä elämänlaadulla, sekä toiveissa olisi ollut myös vielä lapsi, koska ikäni puolesta olin hedelmällinen.

Olisin halunnut, että minut olisi otettu terveydenhuollossa vakavasti, sillä siten syöpä olisi huomattu aiemmin ja hoidosta vammautumiseni olisi myös ehkä voitu välttää. Sosiaalityöstä olisin toivonut enemmän apua, sillä vaikeita aikoja oli esimerkiksi silloin, kun vointi ja kyky toimia arjessa oli huono, mutta tutkimukset kesken ja diagnoosit ei valmiit. Olisin toivonut, että minua olisi uskottu myös silloin ja pärjäämistä tuettu.

Olen joutunut maksamaan suuren osan hoidosta itse ja olen myös velkaantunut sen seurauksena. Koska olen nyt pysyvästi sairas, juurikaan helpotusta tilanteeseen ei ole luvassa. Ap

On monia asioita elämässä, joita jokainen toivoo, että olisi mennyt toisin. Itsekin toivon, että mieheni olisi saanut elää. Näin ei käynyt ja asia on hyväksyttävä sellaisena ja etsittävä onnea muualta. Sinunkaan ei kannata ajatella mitä et saanutkaan sairautesi takia vaan mitä voit vielä saavuttaa. Olet elossa, sinulla on elämässä paljon mahdollisuuksia. Menneisyyteen takertuminen on taakka itse kullekin.

Aikuisten ihmisten auttaminen sosiaalityössä ei ole mitenkään helppoa. Konkreettisia apuja ovat sosiaalietuudet, ehkä tuettu asuminen. Sinä kuullostat enemmän ihmiseltä, joka tarvitsee terapeuttia.

Kuulostat itse ihmiseltä, joka haluaa vähätellä kokemustani ja kiusata. Kyllä minua olisi ollut helppo auttaa, kerroin itse ongelmani ja olin avoin avulle. Sopivia avun menetelmiä olisi ollut perhetyö ja lapsiperheiden kotipalvelu. Et itse taida tietää paljonkaan aihealueesta, kun sinulle tulee mieleen vain etuudet ja tuettu asuminen. Ap

Kerroit ettei sinulla ole lapsia. Miten perhetyö voisi sinua auttaa?

En ole kertonut, että ei olisi lapsia. Kerroin vastauksena kysymykseen, mitä olisin (elämältä) halunnut, että olisin halunnut lapsen, joka olisi ollut siis toinen. Joo joo, kaikilla ei ole edes yhtä lasta. Voisin kai minäkin sanoa, että kaikilla ei ole koskaan edes ollut puolisoa jota menettää, joten sinä olet saanut enemmän kuin moni. Ap

Kotipalvelun voi joka tapauksessa tilata ihan itse. Sen kun soittaa ja kertoo tarpeensa. Ei siihen tarvita lähetteitä.

Vierailija kirjoitti:

En kestä esimerkiksi seuraavia asioita

- ihmiset, varsinkaan miehet eivät ole yksiavioisia

- kaikki pitävät toisistaan sen perusteella mitä toisella on tarjottavaa. Jos menee huonosti tarpeeksi pitkään, niin kukaan ei pysy rinnalla.

- kun nuoruus ja terveys menee, niitä ei saa pidettyä millään.

Tämä estää minulta seurustelun. En myöskään luota enää kehenkään.

Se on aikuiseksi kasvamisen paikka. Tässä muutamia vinkkejä siihen:

- et tarvitse 'miehiä' ryhmänä, tarvitset vain yhden hyvän miehen

- terveyteesi vaikutat paljon omilla valinnoillasi; tämä märehtiminen on yksi erittäin huono sellainen

- vedät puoleesi sitä, mitä olet: jos näet ihmisissä vain hyväksikäyttäjiä, vedät juuri niitä puoleesi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kestä esimerkiksi seuraavia asioita

- ihmiset, varsinkaan miehet eivät ole yksiavioisia

- kaikki pitävät toisistaan sen perusteella mitä toisella on tarjottavaa. Jos menee huonosti tarpeeksi pitkään, niin kukaan ei pysy rinnalla.

- kun nuoruus ja terveys menee, niitä ei saa pidettyä millään.

Tämä estää minulta seurustelun. En myöskään luota enää kehenkään.

Se on aikuiseksi kasvamisen paikka. Tässä muutamia vinkkejä siihen:

- et tarvitse 'miehiä' ryhmänä, tarvitset vain yhden hyvän miehen

- terveyteesi vaikutat paljon omilla valinnoillasi; tämä märehtiminen on yksi erittäin huono sellainen

- vedät puoleesi sitä, mitä olet: jos näet ihmisissä vain hyväksikäyttäjiä, vedät juuri niitä puoleesi

Tässäpä vastaus joltakulta, jolla ei vaikuta olevan juurikaan käsitystä niistä elämän realiteeteista ja joka ei myöskään lukenut keskustelua. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kestä esimerkiksi seuraavia asioita

- ihmiset, varsinkaan miehet eivät ole yksiavioisia

- kaikki pitävät toisistaan sen perusteella mitä toisella on tarjottavaa. Jos menee huonosti tarpeeksi pitkään, niin kukaan ei pysy rinnalla.

- kun nuoruus ja terveys menee, niitä ei saa pidettyä millään.

Tämä estää minulta seurustelun. En myöskään luota enää kehenkään.

Se on aikuiseksi kasvamisen paikka. Tässä muutamia vinkkejä siihen:

- et tarvitse 'miehiä' ryhmänä, tarvitset vain yhden hyvän miehen

- terveyteesi vaikutat paljon omilla valinnoillasi; tämä märehtiminen on yksi erittäin huono sellainen

- vedät puoleesi sitä, mitä olet: jos näet ihmisissä vain hyväksikäyttäjiä, vedät juuri niitä puoleesi

Tässäpä vastaus joltakulta, jolla ei vaikuta olevan juurikaan käsitystä niistä elämän realiteeteista ja joka ei myöskään lukenut keskustelua. Ap

Päinvastoin, olen saanu tuta elämän realiteetit. Nimittäin ne syntyvät omien korvien välistä ja määräävät pitkälti sen, mitä sinulle tapahtuu. Siksi yritin tarjota sinulle hyödyllisiä neuvoja, mutta sinä olet noinkin nuoressa iässä jo pelkkä luovuttaja, joka ei ole viitsinyt työstää itseään vaan syyttää kaikesta maailmaa. Jonkun pitää sanoa se sinulle suoraan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kestä esimerkiksi seuraavia asioita

- ihmiset, varsinkaan miehet eivät ole yksiavioisia

- kaikki pitävät toisistaan sen perusteella mitä toisella on tarjottavaa. Jos menee huonosti tarpeeksi pitkään, niin kukaan ei pysy rinnalla.

- kun nuoruus ja terveys menee, niitä ei saa pidettyä millään.

Tämä estää minulta seurustelun. En myöskään luota enää kehenkään.

Se on aikuiseksi kasvamisen paikka. Tässä muutamia vinkkejä siihen:

- et tarvitse 'miehiä' ryhmänä, tarvitset vain yhden hyvän miehen

- terveyteesi vaikutat paljon omilla valinnoillasi; tämä märehtiminen on yksi erittäin huono sellainen

- vedät puoleesi sitä, mitä olet: jos näet ihmisissä vain hyväksikäyttäjiä, vedät juuri niitä puoleesi

Hirveää, loukkaavaa scheissea joltakin todella naiivilta yksilöltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kestä esimerkiksi seuraavia asioita

- ihmiset, varsinkaan miehet eivät ole yksiavioisia

- kaikki pitävät toisistaan sen perusteella mitä toisella on tarjottavaa. Jos menee huonosti tarpeeksi pitkään, niin kukaan ei pysy rinnalla.

- kun nuoruus ja terveys menee, niitä ei saa pidettyä millään.

Tämä estää minulta seurustelun. En myöskään luota enää kehenkään.

Se on aikuiseksi kasvamisen paikka. Tässä muutamia vinkkejä siihen:

- et tarvitse 'miehiä' ryhmänä, tarvitset vain yhden hyvän miehen

- terveyteesi vaikutat paljon omilla valinnoillasi; tämä märehtiminen on yksi erittäin huono sellainen

- vedät puoleesi sitä, mitä olet: jos näet ihmisissä vain hyväksikäyttäjiä, vedät juuri niitä puoleesi

Hirveää, loukkaavaa scheissea joltakin todella naiivilta yksilöltä.

Sanoo ihminen, joka luultavasti ei ole edes kokeillut näitä. Suu sulla käy mutta action ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kestä esimerkiksi seuraavia asioita

- ihmiset, varsinkaan miehet eivät ole yksiavioisia

- kaikki pitävät toisistaan sen perusteella mitä toisella on tarjottavaa. Jos menee huonosti tarpeeksi pitkään, niin kukaan ei pysy rinnalla.

- kun nuoruus ja terveys menee, niitä ei saa pidettyä millään.

Tämä estää minulta seurustelun. En myöskään luota enää kehenkään.

Se on aikuiseksi kasvamisen paikka. Tässä muutamia vinkkejä siihen:

- et tarvitse 'miehiä' ryhmänä, tarvitset vain yhden hyvän miehen

- terveyteesi vaikutat paljon omilla valinnoillasi; tämä märehtiminen on yksi erittäin huono sellainen

- vedät puoleesi sitä, mitä olet: jos näet ihmisissä vain hyväksikäyttäjiä, vedät juuri niitä puoleesi

Hirveää, loukkaavaa scheissea joltakin todella naiivilta yksilöltä.

Sanoo ihminen, joka luultavasti ei ole edes kokeillut näitä. Suu sulla käy mutta action ei.

Kaikilla ei ole kultalusikka perseessä pystyssä kuten sinulla - ja siksi sinulta puuttuu ymmärrys ja empatia. Mutta näin se menee, osa ihmisyyttä on aina varjossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kestä esimerkiksi seuraavia asioita

- ihmiset, varsinkaan miehet eivät ole yksiavioisia

- kaikki pitävät toisistaan sen perusteella mitä toisella on tarjottavaa. Jos menee huonosti tarpeeksi pitkään, niin kukaan ei pysy rinnalla.

- kun nuoruus ja terveys menee, niitä ei saa pidettyä millään.

Tämä estää minulta seurustelun. En myöskään luota enää kehenkään.

Se on aikuiseksi kasvamisen paikka. Tässä muutamia vinkkejä siihen:

- et tarvitse 'miehiä' ryhmänä, tarvitset vain yhden hyvän miehen

- terveyteesi vaikutat paljon omilla valinnoillasi; tämä märehtiminen on yksi erittäin huono sellainen

- vedät puoleesi sitä, mitä olet: jos näet ihmisissä vain hyväksikäyttäjiä, vedät juuri niitä puoleesi

Hirveää, loukkaavaa scheissea joltakin todella naiivilta yksilöltä.

Sanoo ihminen, joka luultavasti ei ole edes kokeillut näitä. Suu sulla käy mutta action ei.

Kaikilla ei ole kultalusikka perseessä pystyssä kuten sinulla - ja siksi sinulta puuttuu ymmärrys ja empatia. Mutta näin se menee, osa ihmisyyttä on aina varjossa.

Tämä! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kestä esimerkiksi seuraavia asioita

- ihmiset, varsinkaan miehet eivät ole yksiavioisia

- kaikki pitävät toisistaan sen perusteella mitä toisella on tarjottavaa. Jos menee huonosti tarpeeksi pitkään, niin kukaan ei pysy rinnalla.

- kun nuoruus ja terveys menee, niitä ei saa pidettyä millään.

Tämä estää minulta seurustelun. En myöskään luota enää kehenkään.

Se on aikuiseksi kasvamisen paikka. Tässä muutamia vinkkejä siihen:

- et tarvitse 'miehiä' ryhmänä, tarvitset vain yhden hyvän miehen

- terveyteesi vaikutat paljon omilla valinnoillasi; tämä märehtiminen on yksi erittäin huono sellainen

- vedät puoleesi sitä, mitä olet: jos näet ihmisissä vain hyväksikäyttäjiä, vedät juuri niitä puoleesi

Hirveää, loukkaavaa scheissea joltakin todella naiivilta yksilöltä.

Sanoo ihminen, joka luultavasti ei ole edes kokeillut näitä. Suu sulla käy mutta action ei.

Kaikilla ei ole kultalusikka perseessä pystyssä kuten sinulla - ja siksi sinulta puuttuu ymmärrys ja empatia. Mutta näin se menee, osa ihmisyyttä on aina varjossa.

Mistähän kaikki tämä olettaminen? Kultalusikka? Mitä hittoa? Olen saanut tosi pahasti turpaan miehiltä ja ottanut opikseni, kasvanut ihmisenä. Sinulla on se ongelma, että et halua ottaa omaa vastuuta yhtään mistään tekemisistäsi. Tai sitten kuljet silmät kiinni miesten kanssa. Hyviä miehiä on, mutta sinä ja kaikki ruikuttajat lähtee aina niiden huonojen matkaan. Sitten tullaan tänne ulisemaan, että maailma en epäreilu ja minä vain kaltoin kohdeltu neito. Ei pidä paikkaansa. On paljon helpompaa valittaa ongelmista kuin tutkia omaa osallisuutta niihin. Et tykkää siitä, että sanon tämän ääneen, mutta vähääkö minä siitä välitän.

Ihme ulinaa heti aamusta, itsesäälin ykköspalkinto on taattu.

Vai ei luota ihmisiin....no miksi ihmeessä pitäisi luottaa jokaiseen satunnaiseen vastaantulijaan? Tyhmä niin tekee. Fiksu tutustuu ihmisiin ihan rauhassa, ja sitten aika näyttää ketkä ovat luotettavia, ja ketkä eivät.

Ja toi empatia-kortti....miksi ihmeessä jollekin itsesääliselle vänisijälle kuuluisi empatia? Ketä kohtaan hän tuntee empatia, ketä hän tukee ja auttaa? No ei ketään, hän vaan vaatii ja vänisee, että ei mennyt kuten Strömsössä, yhyy.

Vierailija kirjoitti:

Ihme ulinaa heti aamusta, itsesäälin ykköspalkinto on taattu.

Vai ei luota ihmisiin....no miksi ihmeessä pitäisi luottaa jokaiseen satunnaiseen vastaantulijaan? Tyhmä niin tekee. Fiksu tutustuu ihmisiin ihan rauhassa, ja sitten aika näyttää ketkä ovat luotettavia, ja ketkä eivät.

Ja toi empatia-kortti....miksi ihmeessä jollekin itsesääliselle vänisijälle kuuluisi empatia? Ketä kohtaan hän tuntee empatia, ketä hän tukee ja auttaa? No ei ketään, hän vaan vaatii ja vänisee, että ei mennyt kuten Strömsössä, yhyy.

Sinä taidat olla sieltä Strömsöstä päin?

Arvasin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kestä esimerkiksi seuraavia asioita

- ihmiset, varsinkaan miehet eivät ole yksiavioisia

- kaikki pitävät toisistaan sen perusteella mitä toisella on tarjottavaa. Jos menee huonosti tarpeeksi pitkään, niin kukaan ei pysy rinnalla.

- kun nuoruus ja terveys menee, niitä ei saa pidettyä millään.

Tämä estää minulta seurustelun. En myöskään luota enää kehenkään.

Se on aikuiseksi kasvamisen paikka. Tässä muutamia vinkkejä siihen:

- et tarvitse 'miehiä' ryhmänä, tarvitset vain yhden hyvän miehen

- terveyteesi vaikutat paljon omilla valinnoillasi; tämä märehtiminen on yksi erittäin huono sellainen

- vedät puoleesi sitä, mitä olet: jos näet ihmisissä vain hyväksikäyttäjiä, vedät juuri niitä puoleesi

Hirveää, loukkaavaa scheissea joltakin todella naiivilta yksilöltä.

Sanoo ihminen, joka luultavasti ei ole edes kokeillut näitä. Suu sulla käy mutta action ei.

Kaikilla ei ole kultalusikka perseessä pystyssä kuten sinulla - ja siksi sinulta puuttuu ymmärrys ja empatia. Mutta näin se menee, osa ihmisyyttä on aina varjossa.

Mistähän kaikki tämä olettaminen? Kultalusikka? Mitä hittoa? Olen saanut tosi pahasti turpaan miehiltä ja ottanut opikseni, kasvanut ihmisenä. Sinulla on se ongelma, että et halua ottaa omaa vastuuta yhtään mistään tekemisistäsi. Tai sitten kuljet silmät kiinni miesten kanssa. Hyviä miehiä on, mutta sinä ja kaikki ruikuttajat lähtee aina niiden huonojen matkaan. Sitten tullaan tänne ulisemaan, että maailma en epäreilu ja minä vain kaltoin kohdeltu neito. Ei pidä paikkaansa. On paljon helpompaa valittaa ongelmista kuin tutkia omaa osallisuutta niihin. Et tykkää siitä, että sanon tämän ääneen, mutta vähääkö minä siitä välitän.

Sinä olet pullea, naisia vihaava, taikinanaamainen setämies. Teidät tiedetään tällä palstalla.

Pieniä on ongelmat! Terveys on tärkeintä mutta siihen ei voi aina täysin vaikuttaa. Parisuhde on täysin oma valinta. Pitää valita kumppani harkitusti ja järjellä. Sitten ajatus pitää olla niin, että jos kumppani häipyy niin pärjään hyvin yksinkin. Silloin ei ahdista. Taloudellinen riippumattomuus on tärkeää.

Vain rakkaus on tärkeää ja merkitsee. Se tuo aitona mukanaan kaiken. Kaiken.

Vierailija kirjoitti:

Samat asiat vaivaa minuakin. Ihmiset jotka hehkuttaa että heillä on ihania ystäviä ja puoliso, eivät ole yleensä kokeneet suuria vastoinkäymisiä (vakava fyysinen sairaus, vakava masennus tai psykoosi tai lasten vaikeidet) joten oikeiden ystävien määrä on yleensä max 50 % siitä mitä luulee sen olevan.

Onpa ihmeellinen kommentti. En ensinnäkään ymmärrä tuota ”hehkuttamista” - vaikea uskoa kenenkään aikuisen ihmisen hehkuttavan hyvällä avioliitollaan tai ystävillään. Ettet olisi itse vain kateellinen ja pahansuopa ympärilläsi oleville, jotka näyttävät olevan tyytyväisiä omassa elämässään?

En myöskään käsitä ajatusta, että kärsimys ja vastoinkäymiset laittaisivat ihmisen ns. ruotuun ja suun soukemmalle - aivan omituinen ajattelutapa.

Niin omassa perheessäni, kuin ihanilla ystävillänikin, on vastoinkäymisiä riittänyt, mutta osaamme edelleen nauttia elämästä, ystävyydestä ja rakkaudesta ja uskallamme näyttääkin sen.

Aina löytyy heitä, joille lasi on puoliksi tyhjä, kuin myös meitä, joille se on puoliksi täysi.

Vierailija kirjoitti:

Ihme ulinaa heti aamusta, itsesäälin ykköspalkinto on taattu.

Vai ei luota ihmisiin....no miksi ihmeessä pitäisi luottaa jokaiseen satunnaiseen vastaantulijaan? Tyhmä niin tekee. Fiksu tutustuu ihmisiin ihan rauhassa, ja sitten aika näyttää ketkä ovat luotettavia, ja ketkä eivät.

Ja toi empatia-kortti....miksi ihmeessä jollekin itsesääliselle vänisijälle kuuluisi empatia? Ketä kohtaan hän tuntee empatia, ketä hän tukee ja auttaa? No ei ketään, hän vaan vaatii ja vänisee, että ei mennyt kuten Strömsössä, yhyy.

Sinähän täällä väniset.