Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä jos ei kestä elämän realiteetteja?
16.02.2019 |
En kestä esimerkiksi seuraavia asioita
- ihmiset, varsinkaan miehet eivät ole yksiavioisia
- kaikki pitävät toisistaan sen perusteella mitä toisella on tarjottavaa. Jos menee huonosti tarpeeksi pitkään, niin kukaan ei pysy rinnalla.
- kun nuoruus ja terveys menee, niitä ei saa pidettyä millään.
Tämä estää minulta seurustelun. En myöskään luota enää kehenkään.
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kestä esimerkiksi seuraavia asioita
- ihmiset, varsinkaan miehet eivät ole yksiavioisia
- kaikki pitävät toisistaan sen perusteella mitä toisella on tarjottavaa. Jos menee huonosti tarpeeksi pitkään, niin kukaan ei pysy rinnalla.
- kun nuoruus ja terveys menee, niitä ei saa pidettyä millään.Tämä estää minulta seurustelun. En myöskään luota enää kehenkään.
-Pettämisiä hillitsee hyvin hyvä avioliitto ja kunnollinen seksielämä. Myös iso asuntolaina ja lapset hillitsevät kummasti.
- Kukaan ei jaksa olla loputtomiin antavana osapuolena, jos toinen on vain saamapuolella ihmissuhteessa.
- Joo, nuoruutta ei saa takaisin.
- Hillitsee joo. Kyse olikin nyt siitä, ettei kestä kumppanin ja omaa pettämisen taipumusta. Koko parisuhde tuntuu vähän valheellisesta järjestelyltä, kun pettämistä pitää oikein ehkäistä.
- tämähän tarkoittaa sitä, että huono-osaiset ja sairaat vaan putoaa pois pelistä. Tällä ajattelulla kannattaisi vaan laittaa kuula kalloon, kun paluuta normaaliin elämään ei ole
- joo sitä ei saa, mutta vanhana ja huonossa kunnossa eläminen ei ole yhtään hauskaa, joten mistä sitten jaksaa repiä elämänhalua?Taidat olla kovin nuori, kun ajattelusi ei ole realistista. Rakkaus on sellainen asia, jota kannattaa odottaa ennen kuin menee parisuhteeseen. Rakastunut ei tunne tarvetta pettää. Ja ihan itsellesi sanoisin, että jos haluaa vaikeuksia elämäänsä, niin sitten kannattaa harrastaa seksiä parisuhteen ulkopuolella. Ei oikein muuta.
Miksi jonkun ihmisen tulisi jatkuvasti antaa toiselle saamatta siitä ikinä mitään vastavuoroisuutta? Jaksaisitko itse sitä? Jos et, miksi oletat, että muut jaksavat. Suomalaisessa yhteiskunnassa syöpäsairaita ei makuuteta lumihangessa, joten siltä osin heikoista pidetään kyllä huolta, mutta yksityiselämässä kroonisesti saamapuolella olevia ei kukaan katsele.
Harva kasikymppinen toivoo jaksavansa zumbata, kyllä ne elämän onnen hetket löytyvät silloin ihan muualta.
Tässä puhuu ihminen, jonka suurin vastoinkäyminen on ollut joku olkalaukun hihnan rikkoutuminen.
Vanhusten suurin murhe on se, ettei jaksa tehdä samoja asioita kuin nuorempana. Ei ihminen 70 ikävuoden jälkeen muutu eteeriseksi henkiolennoksi, jolle elämänsisällöksi riittää talitinttien katselu ja lastenlasten tapaaminen kerran kuussa! Siksihän joka päivä vanhukset tekee itsemurhia.
Vanhus, joka kadehtiin nuorempiensa terveyttä on säälittävä. Vanheneminen, sairastaminen ja kuolevaisuus on asioita, jotka pitää hyväksyä mielenrauhan saadakseen.
Mitä tulee omiin vastoinkäymisiin, niin olen ollut vakavasti sairas. Lisäksi jouduin hautaamaan aviomieheni nuorena.
Olet siis kovettanut itsesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku lääkitys vois olla hyvä.
Paha Markokin siellä kommentoi.
Huti
Älä selitä saasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kestä esimerkiksi seuraavia asioita
- ihmiset, varsinkaan miehet eivät ole yksiavioisia
- kaikki pitävät toisistaan sen perusteella mitä toisella on tarjottavaa. Jos menee huonosti tarpeeksi pitkään, niin kukaan ei pysy rinnalla.
- kun nuoruus ja terveys menee, niitä ei saa pidettyä millään.Tämä estää minulta seurustelun. En myöskään luota enää kehenkään.
-Pettämisiä hillitsee hyvin hyvä avioliitto ja kunnollinen seksielämä. Myös iso asuntolaina ja lapset hillitsevät kummasti.
- Kukaan ei jaksa olla loputtomiin antavana osapuolena, jos toinen on vain saamapuolella ihmissuhteessa.
- Joo, nuoruutta ei saa takaisin.
- Hillitsee joo. Kyse olikin nyt siitä, ettei kestä kumppanin ja omaa pettämisen taipumusta. Koko parisuhde tuntuu vähän valheellisesta järjestelyltä, kun pettämistä pitää oikein ehkäistä.
- tämähän tarkoittaa sitä, että huono-osaiset ja sairaat vaan putoaa pois pelistä. Tällä ajattelulla kannattaisi vaan laittaa kuula kalloon, kun paluuta normaaliin elämään ei ole
- joo sitä ei saa, mutta vanhana ja huonossa kunnossa eläminen ei ole yhtään hauskaa, joten mistä sitten jaksaa repiä elämänhalua?Taidat olla kovin nuori, kun ajattelusi ei ole realistista. Rakkaus on sellainen asia, jota kannattaa odottaa ennen kuin menee parisuhteeseen. Rakastunut ei tunne tarvetta pettää. Ja ihan itsellesi sanoisin, että jos haluaa vaikeuksia elämäänsä, niin sitten kannattaa harrastaa seksiä parisuhteen ulkopuolella. Ei oikein muuta.
Miksi jonkun ihmisen tulisi jatkuvasti antaa toiselle saamatta siitä ikinä mitään vastavuoroisuutta? Jaksaisitko itse sitä? Jos et, miksi oletat, että muut jaksavat. Suomalaisessa yhteiskunnassa syöpäsairaita ei makuuteta lumihangessa, joten siltä osin heikoista pidetään kyllä huolta, mutta yksityiselämässä kroonisesti saamapuolella olevia ei kukaan katsele.
Harva kasikymppinen toivoo jaksavansa zumbata, kyllä ne elämän onnen hetket löytyvät silloin ihan muualta.
Tässä puhuu ihminen, jonka suurin vastoinkäyminen on ollut joku olkalaukun hihnan rikkoutuminen.
Vanhusten suurin murhe on se, ettei jaksa tehdä samoja asioita kuin nuorempana. Ei ihminen 70 ikävuoden jälkeen muutu eteeriseksi henkiolennoksi, jolle elämänsisällöksi riittää talitinttien katselu ja lastenlasten tapaaminen kerran kuussa! Siksihän joka päivä vanhukset tekee itsemurhia.
Vanhus, joka kadehtiin nuorempiensa terveyttä on säälittävä. Vanheneminen, sairastaminen ja kuolevaisuus on asioita, jotka pitää hyväksyä mielenrauhan saadakseen.
Mitä tulee omiin vastoinkäymisiin, niin olen ollut vakavasti sairas. Lisäksi jouduin hautaamaan aviomieheni nuorena.
Olet siis kovettanut itsesi.
Kyse on resilienssistä. Kyvystä käsitellä asioita ja päästä eteenpäin. Jäykästi ajatteleva jää jumiin pieniinkin vastoinkäöymisiin ja isoista lamaantuu lopuksi ikää. Ei se ole sen hienompaa tai arvostetumpaa. Itse arvostan enemmän ihmisiä, jotka pystyvät jatkamaan elämäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kestä esimerkiksi seuraavia asioita
- ihmiset, varsinkaan miehet eivät ole yksiavioisia
- kaikki pitävät toisistaan sen perusteella mitä toisella on tarjottavaa. Jos menee huonosti tarpeeksi pitkään, niin kukaan ei pysy rinnalla.
- kun nuoruus ja terveys menee, niitä ei saa pidettyä millään.Tämä estää minulta seurustelun. En myöskään luota enää kehenkään.
-Pettämisiä hillitsee hyvin hyvä avioliitto ja kunnollinen seksielämä. Myös iso asuntolaina ja lapset hillitsevät kummasti.
- Kukaan ei jaksa olla loputtomiin antavana osapuolena, jos toinen on vain saamapuolella ihmissuhteessa.
- Joo, nuoruutta ei saa takaisin.
- Hillitsee joo. Kyse olikin nyt siitä, ettei kestä kumppanin ja omaa pettämisen taipumusta. Koko parisuhde tuntuu vähän valheellisesta järjestelyltä, kun pettämistä pitää oikein ehkäistä.
- tämähän tarkoittaa sitä, että huono-osaiset ja sairaat vaan putoaa pois pelistä. Tällä ajattelulla kannattaisi vaan laittaa kuula kalloon, kun paluuta normaaliin elämään ei ole
- joo sitä ei saa, mutta vanhana ja huonossa kunnossa eläminen ei ole yhtään hauskaa, joten mistä sitten jaksaa repiä elämänhalua?Taidat olla kovin nuori, kun ajattelusi ei ole realistista. Rakkaus on sellainen asia, jota kannattaa odottaa ennen kuin menee parisuhteeseen. Rakastunut ei tunne tarvetta pettää. Ja ihan itsellesi sanoisin, että jos haluaa vaikeuksia elämäänsä, niin sitten kannattaa harrastaa seksiä parisuhteen ulkopuolella. Ei oikein muuta.
Miksi jonkun ihmisen tulisi jatkuvasti antaa toiselle saamatta siitä ikinä mitään vastavuoroisuutta? Jaksaisitko itse sitä? Jos et, miksi oletat, että muut jaksavat. Suomalaisessa yhteiskunnassa syöpäsairaita ei makuuteta lumihangessa, joten siltä osin heikoista pidetään kyllä huolta, mutta yksityiselämässä kroonisesti saamapuolella olevia ei kukaan katsele.
Harva kasikymppinen toivoo jaksavansa zumbata, kyllä ne elämän onnen hetket löytyvät silloin ihan muualta.
Tässä puhuu ihminen, jonka suurin vastoinkäyminen on ollut joku olkalaukun hihnan rikkoutuminen.
Vanhusten suurin murhe on se, ettei jaksa tehdä samoja asioita kuin nuorempana. Ei ihminen 70 ikävuoden jälkeen muutu eteeriseksi henkiolennoksi, jolle elämänsisällöksi riittää talitinttien katselu ja lastenlasten tapaaminen kerran kuussa! Siksihän joka päivä vanhukset tekee itsemurhia.
Vanhus, joka kadehtiin nuorempiensa terveyttä on säälittävä. Vanheneminen, sairastaminen ja kuolevaisuus on asioita, jotka pitää hyväksyä mielenrauhan saadakseen.
Mitä tulee omiin vastoinkäymisiin, niin olen ollut vakavasti sairas. Lisäksi jouduin hautaamaan aviomieheni nuorena.
Mutta oletko enää sairas? Jos on ollut vakavasti sairas mutta selvinnyt hyvin, niin se ei loppujen lopuksi ole kuin paha ajanjakso elämässä. Oikeastaan vain siinä tapauksessa sillä on pysyvämpi vaikutus elämänlaatuun, jos sairaus on vienyt elämästä monta vuotta tai elämänlaatu on huonontunut pysyvästi sairauden takia.
Siitä olen samaa mieltä, ettei vanhana kuulu enää kadehtia nuoria. Tuo tässä puhuu ihminen... Ei ollut muuten aloittajan kommentti.
Mitä tarkoitit sillä, että ajatteluni ei ole mielestäsi realistista?
No sulla nyt ei ole kauheasti vaihtoehtoja. Kestää ja elää niiden kanssa, ehkä yrittäen muuttaa niitä tai yrittämättä mitään. Sitten voi myös olla kestämättä ja elää tai olla elämättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joku lääkitys vois olla hyvä.
Kokemusasiantuntija voi ladata tällaisen kommentin. Olisit nyt antanut vinkkiä mikä lääke sua auttoi?
Vai oletko vain tavan id i ootti, joka kokee olevansa nokkela heitellessään ilmoille tällaisia kommentteja. Vinkki: jos et tuo keskusteluun mitään lisäarvoa, jätä kommentoimatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kestä esimerkiksi seuraavia asioita
- ihmiset, varsinkaan miehet eivät ole yksiavioisia
- kaikki pitävät toisistaan sen perusteella mitä toisella on tarjottavaa. Jos menee huonosti tarpeeksi pitkään, niin kukaan ei pysy rinnalla.
- kun nuoruus ja terveys menee, niitä ei saa pidettyä millään.Tämä estää minulta seurustelun. En myöskään luota enää kehenkään.
-Pettämisiä hillitsee hyvin hyvä avioliitto ja kunnollinen seksielämä. Myös iso asuntolaina ja lapset hillitsevät kummasti.
- Kukaan ei jaksa olla loputtomiin antavana osapuolena, jos toinen on vain saamapuolella ihmissuhteessa.
- Joo, nuoruutta ei saa takaisin.
- Hillitsee joo. Kyse olikin nyt siitä, ettei kestä kumppanin ja omaa pettämisen taipumusta. Koko parisuhde tuntuu vähän valheellisesta järjestelyltä, kun pettämistä pitää oikein ehkäistä.
- tämähän tarkoittaa sitä, että huono-osaiset ja sairaat vaan putoaa pois pelistä. Tällä ajattelulla kannattaisi vaan laittaa kuula kalloon, kun paluuta normaaliin elämään ei ole
- joo sitä ei saa, mutta vanhana ja huonossa kunnossa eläminen ei ole yhtään hauskaa, joten mistä sitten jaksaa repiä elämänhalua?Taidat olla kovin nuori, kun ajattelusi ei ole realistista. Rakkaus on sellainen asia, jota kannattaa odottaa ennen kuin menee parisuhteeseen. Rakastunut ei tunne tarvetta pettää. Ja ihan itsellesi sanoisin, että jos haluaa vaikeuksia elämäänsä, niin sitten kannattaa harrastaa seksiä parisuhteen ulkopuolella. Ei oikein muuta.
Miksi jonkun ihmisen tulisi jatkuvasti antaa toiselle saamatta siitä ikinä mitään vastavuoroisuutta? Jaksaisitko itse sitä? Jos et, miksi oletat, että muut jaksavat. Suomalaisessa yhteiskunnassa syöpäsairaita ei makuuteta lumihangessa, joten siltä osin heikoista pidetään kyllä huolta, mutta yksityiselämässä kroonisesti saamapuolella olevia ei kukaan katsele.
Harva kasikymppinen toivoo jaksavansa zumbata, kyllä ne elämän onnen hetket löytyvät silloin ihan muualta.
Tässä puhuu ihminen, jonka suurin vastoinkäyminen on ollut joku olkalaukun hihnan rikkoutuminen.
Vanhusten suurin murhe on se, ettei jaksa tehdä samoja asioita kuin nuorempana. Ei ihminen 70 ikävuoden jälkeen muutu eteeriseksi henkiolennoksi, jolle elämänsisällöksi riittää talitinttien katselu ja lastenlasten tapaaminen kerran kuussa! Siksihän joka päivä vanhukset tekee itsemurhia.
Vanhus, joka kadehtiin nuorempiensa terveyttä on säälittävä. Vanheneminen, sairastaminen ja kuolevaisuus on asioita, jotka pitää hyväksyä mielenrauhan saadakseen.
Mitä tulee omiin vastoinkäymisiin, niin olen ollut vakavasti sairas. Lisäksi jouduin hautaamaan aviomieheni nuorena.
Mutta oletko enää sairas? Jos on ollut vakavasti sairas mutta selvinnyt hyvin, niin se ei loppujen lopuksi ole kuin paha ajanjakso elämässä. Oikeastaan vain siinä tapauksessa sillä on pysyvämpi vaikutus elämänlaatuun, jos sairaus on vienyt elämästä monta vuotta tai elämänlaatu on huonontunut pysyvästi sairauden takia.
Siitä olen samaa mieltä, ettei vanhana kuulu enää kadehtia nuoria. Tuo tässä puhuu ihminen... Ei ollut muuten aloittajan kommentti.
Mitä tarkoitit sillä, että ajatteluni ei ole mielestäsi realistista?
Ajattelusi ei ole realististista, koska sinua kiusaavat esim. kumppanisi uskottomat ajatukset. Ei näillä ole merkitystä. Ajatella saa kukin mitä haluaa. Ongelma pitäisi olla vasta, jos niiden mukaan alkaa toimia. Et ikinä tule olemaan siinä asemassa, että voisit kontrolloida kumppanisi ajatuksia.
Toisekseen ajattelusi on kovin lapsellista mitä tulee saamapuolen ihmisten tukemiseen ja auttamiseen. Kerrot, että koet ettet saanut apua syöpääsi. Paranit kuitenkin, sait hoitoa, joka myös maksettiin sinulle ettet joutunut velkaantumaan? Eikö se ole tärkeintä?Mitä muuta olisi halunnut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku lääkitys vois olla hyvä.
Kokemusasiantuntija voi ladata tällaisen kommentin. Olisit nyt antanut vinkkiä mikä lääke sua auttoi?
Vai oletko vain tavan id i ootti, joka kokee olevansa nokkela heitellessään ilmoille tällaisia kommentteja. Vinkki: jos et tuo keskusteluun mitään lisäarvoa, jätä kommentoimatta.
Hän nauttii tuosta. Sadistinen narsisti, iäkkäämpi henkilö jo. Vanha tuttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kestä esimerkiksi seuraavia asioita
- ihmiset, varsinkaan miehet eivät ole yksiavioisia
- kaikki pitävät toisistaan sen perusteella mitä toisella on tarjottavaa. Jos menee huonosti tarpeeksi pitkään, niin kukaan ei pysy rinnalla.
- kun nuoruus ja terveys menee, niitä ei saa pidettyä millään.Tämä estää minulta seurustelun. En myöskään luota enää kehenkään.
-Pettämisiä hillitsee hyvin hyvä avioliitto ja kunnollinen seksielämä. Myös iso asuntolaina ja lapset hillitsevät kummasti.
- Kukaan ei jaksa olla loputtomiin antavana osapuolena, jos toinen on vain saamapuolella ihmissuhteessa.
- Joo, nuoruutta ei saa takaisin.
- Hillitsee joo. Kyse olikin nyt siitä, ettei kestä kumppanin ja omaa pettämisen taipumusta. Koko parisuhde tuntuu vähän valheellisesta järjestelyltä, kun pettämistä pitää oikein ehkäistä.
- tämähän tarkoittaa sitä, että huono-osaiset ja sairaat vaan putoaa pois pelistä. Tällä ajattelulla kannattaisi vaan laittaa kuula kalloon, kun paluuta normaaliin elämään ei ole
- joo sitä ei saa, mutta vanhana ja huonossa kunnossa eläminen ei ole yhtään hauskaa, joten mistä sitten jaksaa repiä elämänhalua?Taidat olla kovin nuori, kun ajattelusi ei ole realistista. Rakkaus on sellainen asia, jota kannattaa odottaa ennen kuin menee parisuhteeseen. Rakastunut ei tunne tarvetta pettää. Ja ihan itsellesi sanoisin, että jos haluaa vaikeuksia elämäänsä, niin sitten kannattaa harrastaa seksiä parisuhteen ulkopuolella. Ei oikein muuta.
Miksi jonkun ihmisen tulisi jatkuvasti antaa toiselle saamatta siitä ikinä mitään vastavuoroisuutta? Jaksaisitko itse sitä? Jos et, miksi oletat, että muut jaksavat. Suomalaisessa yhteiskunnassa syöpäsairaita ei makuuteta lumihangessa, joten siltä osin heikoista pidetään kyllä huolta, mutta yksityiselämässä kroonisesti saamapuolella olevia ei kukaan katsele.
Harva kasikymppinen toivoo jaksavansa zumbata, kyllä ne elämän onnen hetket löytyvät silloin ihan muualta.
Tässä puhuu ihminen, jonka suurin vastoinkäyminen on ollut joku olkalaukun hihnan rikkoutuminen.
Vanhusten suurin murhe on se, ettei jaksa tehdä samoja asioita kuin nuorempana. Ei ihminen 70 ikävuoden jälkeen muutu eteeriseksi henkiolennoksi, jolle elämänsisällöksi riittää talitinttien katselu ja lastenlasten tapaaminen kerran kuussa! Siksihän joka päivä vanhukset tekee itsemurhia.
Vanhus, joka kadehtiin nuorempiensa terveyttä on säälittävä. Vanheneminen, sairastaminen ja kuolevaisuus on asioita, jotka pitää hyväksyä mielenrauhan saadakseen.
Mitä tulee omiin vastoinkäymisiin, niin olen ollut vakavasti sairas. Lisäksi jouduin hautaamaan aviomieheni nuorena.
Mutta oletko enää sairas? Jos on ollut vakavasti sairas mutta selvinnyt hyvin, niin se ei loppujen lopuksi ole kuin paha ajanjakso elämässä. Oikeastaan vain siinä tapauksessa sillä on pysyvämpi vaikutus elämänlaatuun, jos sairaus on vienyt elämästä monta vuotta tai elämänlaatu on huonontunut pysyvästi sairauden takia.
Siitä olen samaa mieltä, ettei vanhana kuulu enää kadehtia nuoria. Tuo tässä puhuu ihminen... Ei ollut muuten aloittajan kommentti.
Mitä tarkoitit sillä, että ajatteluni ei ole mielestäsi realistista?Ajattelusi ei ole realististista, koska sinua kiusaavat esim. kumppanisi uskottomat ajatukset. Ei näillä ole merkitystä. Ajatella saa kukin mitä haluaa. Ongelma pitäisi olla vasta, jos niiden mukaan alkaa toimia. Et ikinä tule olemaan siinä asemassa, että voisit kontrolloida kumppanisi ajatuksia.
Toisekseen ajattelusi on kovin lapsellista mitä tulee saamapuolen ihmisten tukemiseen ja auttamiseen. Kerrot, että koet ettet saanut apua syöpääsi. Paranit kuitenkin, sait hoitoa, joka myös maksettiin sinulle ettet joutunut velkaantumaan? Eikö se ole tärkeintä?Mitä muuta olisi halunnut?
En kertonut, että en saanut mitään apua syöpään. Kerroin, että minusta ei pidetty hyvää huolta.
Paranin syövästä, mutta hoidot olivat vammauttivat minut.
Olisin halunnut elämän hyvällä elämänlaadulla, sekä toiveissa olisi ollut myös vielä lapsi, koska ikäni puolesta olin hedelmällinen.
Olisin halunnut, että minut olisi otettu terveydenhuollossa vakavasti, sillä siten syöpä olisi huomattu aiemmin ja hoidosta vammautumiseni olisi myös ehkä voitu välttää. Sosiaalityöstä olisin toivonut enemmän apua, sillä vaikeita aikoja oli esimerkiksi silloin, kun vointi ja kyky toimia arjessa oli huono, mutta tutkimukset kesken ja diagnoosit ei valmiit. Olisin toivonut, että minua olisi uskottu myös silloin ja pärjäämistä tuettu.
Olen joutunut maksamaan suuren osan hoidosta itse ja olen myös velkaantunut sen seurauksena. Koska olen nyt pysyvästi sairas, juurikaan helpotusta tilanteeseen ei ole luvassa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pysyvää onnea ulkoisisra asioista riippumatta voi tuoda usko johonkin suurempaan.
14 ei ilmeisesti ole enempää sanottavaa enää. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
[Itse en voi hyvin uskollisenkaan kumppanin kanssa, koska tiedän, että luultavasti hän ainakin välillä haluaisi toisia ja hillitsee itsensä vain tekemämme sopimuksen takia ja pitääkseen parisuhteen.
Miksi tuo ajatus häiritsee sinua?
Vierailija kirjoitti:
Pysyvää onnea ulkoisisra asioista riippumatta voi tuoda usko johonkin suurempaan.
Niinhän se toisi. Olisi kiva uskoa jumalaan, sielunvaellukseen tai johonkin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[Itse en voi hyvin uskollisenkaan kumppanin kanssa, koska tiedän, että luultavasti hän ainakin välillä haluaisi toisia ja hillitsee itsensä vain tekemämme sopimuksen takia ja pitääkseen parisuhteen.
Miksi tuo ajatus häiritsee sinua?
Olen kai itse niin sitoutuva ja rakastun niin totaalisesti, että en todella halua muita. Olen käsittänyt, että tämä on naisille tyypillisempää. Se satuttaa, jos kumppani haluaa muita, jotka on vielä varmaan kauniimpia ja parempia kuin minä. Tuntuu, että miksi sitten olen tässä sen paremman puutteessa jotain sijaisen virkaa toimittamassa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[Itse en voi hyvin uskollisenkaan kumppanin kanssa, koska tiedän, että luultavasti hän ainakin välillä haluaisi toisia ja hillitsee itsensä vain tekemämme sopimuksen takia ja pitääkseen parisuhteen.
Miksi tuo ajatus häiritsee sinua?
Olen kai itse niin sitoutuva ja rakastun niin totaalisesti, että en todella halua muita. Olen käsittänyt, että tämä on naisille tyypillisempää. Se satuttaa, jos kumppani haluaa muita, jotka on vielä varmaan kauniimpia ja parempia kuin minä. Tuntuu, että miksi sitten olen tässä sen paremman puutteessa jotain sijaisen virkaa toimittamassa. Ap
Ok. Itsekin olen nainen. Masturboin välillä miettimällä entisiä ihastuksia, joten ajatuksena minua ei haittaa, jos puolisokin joskus miettii muita. Uskottomuus toimintana toki haittaisi, mutta esimerkiksi pornon katsominen ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[Itse en voi hyvin uskollisenkaan kumppanin kanssa, koska tiedän, että luultavasti hän ainakin välillä haluaisi toisia ja hillitsee itsensä vain tekemämme sopimuksen takia ja pitääkseen parisuhteen.
Miksi tuo ajatus häiritsee sinua?
Olen kai itse niin sitoutuva ja rakastun niin totaalisesti, että en todella halua muita. Olen käsittänyt, että tämä on naisille tyypillisempää. Se satuttaa, jos kumppani haluaa muita, jotka on vielä varmaan kauniimpia ja parempia kuin minä. Tuntuu, että miksi sitten olen tässä sen paremman puutteessa jotain sijaisen virkaa toimittamassa. Ap
Ok. Itsekin olen nainen. Masturboin välillä miettimällä entisiä ihastuksia, joten ajatuksena minua ei haittaa, jos puolisokin joskus miettii muita. Uskottomuus toimintana toki haittaisi, mutta esimerkiksi pornon katsominen ei.
Joo. Ilmeisesti olen harvinaisen herkkä juuri siinä, että en oikein kestä edes kumppanin haaveilua muista ja pornon kulutusta. Varmaan ei kannata parisuhdetta mulle ajatella, kun en osaa oikein muuttua enkä ehkä löydä kumppania, joka olisi sopiva ja samanlainen tältä osin. En tiedä, jos terapialla pystyisin muuttumaan edes vähän. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kestä esimerkiksi seuraavia asioita
- ihmiset, varsinkaan miehet eivät ole yksiavioisia
- kaikki pitävät toisistaan sen perusteella mitä toisella on tarjottavaa. Jos menee huonosti tarpeeksi pitkään, niin kukaan ei pysy rinnalla.
- kun nuoruus ja terveys menee, niitä ei saa pidettyä millään.Tämä estää minulta seurustelun. En myöskään luota enää kehenkään.
-Pettämisiä hillitsee hyvin hyvä avioliitto ja kunnollinen seksielämä. Myös iso asuntolaina ja lapset hillitsevät kummasti.
- Kukaan ei jaksa olla loputtomiin antavana osapuolena, jos toinen on vain saamapuolella ihmissuhteessa.
- Joo, nuoruutta ei saa takaisin.
- Hillitsee joo. Kyse olikin nyt siitä, ettei kestä kumppanin ja omaa pettämisen taipumusta. Koko parisuhde tuntuu vähän valheellisesta järjestelyltä, kun pettämistä pitää oikein ehkäistä.
- tämähän tarkoittaa sitä, että huono-osaiset ja sairaat vaan putoaa pois pelistä. Tällä ajattelulla kannattaisi vaan laittaa kuula kalloon, kun paluuta normaaliin elämään ei ole
- joo sitä ei saa, mutta vanhana ja huonossa kunnossa eläminen ei ole yhtään hauskaa, joten mistä sitten jaksaa repiä elämänhalua?Taidat olla kovin nuori, kun ajattelusi ei ole realistista. Rakkaus on sellainen asia, jota kannattaa odottaa ennen kuin menee parisuhteeseen. Rakastunut ei tunne tarvetta pettää. Ja ihan itsellesi sanoisin, että jos haluaa vaikeuksia elämäänsä, niin sitten kannattaa harrastaa seksiä parisuhteen ulkopuolella. Ei oikein muuta.
Miksi jonkun ihmisen tulisi jatkuvasti antaa toiselle saamatta siitä ikinä mitään vastavuoroisuutta? Jaksaisitko itse sitä? Jos et, miksi oletat, että muut jaksavat. Suomalaisessa yhteiskunnassa syöpäsairaita ei makuuteta lumihangessa, joten siltä osin heikoista pidetään kyllä huolta, mutta yksityiselämässä kroonisesti saamapuolella olevia ei kukaan katsele.
Harva kasikymppinen toivoo jaksavansa zumbata, kyllä ne elämän onnen hetket löytyvät silloin ihan muualta.
Tässä puhuu ihminen, jonka suurin vastoinkäyminen on ollut joku olkalaukun hihnan rikkoutuminen.
Vanhusten suurin murhe on se, ettei jaksa tehdä samoja asioita kuin nuorempana. Ei ihminen 70 ikävuoden jälkeen muutu eteeriseksi henkiolennoksi, jolle elämänsisällöksi riittää talitinttien katselu ja lastenlasten tapaaminen kerran kuussa! Siksihän joka päivä vanhukset tekee itsemurhia.
Vanhus, joka kadehtiin nuorempiensa terveyttä on säälittävä. Vanheneminen, sairastaminen ja kuolevaisuus on asioita, jotka pitää hyväksyä mielenrauhan saadakseen.
Mitä tulee omiin vastoinkäymisiin, niin olen ollut vakavasti sairas. Lisäksi jouduin hautaamaan aviomieheni nuorena.
Mutta oletko enää sairas? Jos on ollut vakavasti sairas mutta selvinnyt hyvin, niin se ei loppujen lopuksi ole kuin paha ajanjakso elämässä. Oikeastaan vain siinä tapauksessa sillä on pysyvämpi vaikutus elämänlaatuun, jos sairaus on vienyt elämästä monta vuotta tai elämänlaatu on huonontunut pysyvästi sairauden takia.
Siitä olen samaa mieltä, ettei vanhana kuulu enää kadehtia nuoria. Tuo tässä puhuu ihminen... Ei ollut muuten aloittajan kommentti.
Mitä tarkoitit sillä, että ajatteluni ei ole mielestäsi realistista?Ajattelusi ei ole realististista, koska sinua kiusaavat esim. kumppanisi uskottomat ajatukset. Ei näillä ole merkitystä. Ajatella saa kukin mitä haluaa. Ongelma pitäisi olla vasta, jos niiden mukaan alkaa toimia. Et ikinä tule olemaan siinä asemassa, että voisit kontrolloida kumppanisi ajatuksia.
Toisekseen ajattelusi on kovin lapsellista mitä tulee saamapuolen ihmisten tukemiseen ja auttamiseen. Kerrot, että koet ettet saanut apua syöpääsi. Paranit kuitenkin, sait hoitoa, joka myös maksettiin sinulle ettet joutunut velkaantumaan? Eikö se ole tärkeintä?Mitä muuta olisi halunnut?
En kertonut, että en saanut mitään apua syöpään. Kerroin, että minusta ei pidetty hyvää huolta.
Paranin syövästä, mutta hoidot olivat vammauttivat minut.
Olisin halunnut elämän hyvällä elämänlaadulla, sekä toiveissa olisi ollut myös vielä lapsi, koska ikäni puolesta olin hedelmällinen.
Olisin halunnut, että minut olisi otettu terveydenhuollossa vakavasti, sillä siten syöpä olisi huomattu aiemmin ja hoidosta vammautumiseni olisi myös ehkä voitu välttää. Sosiaalityöstä olisin toivonut enemmän apua, sillä vaikeita aikoja oli esimerkiksi silloin, kun vointi ja kyky toimia arjessa oli huono, mutta tutkimukset kesken ja diagnoosit ei valmiit. Olisin toivonut, että minua olisi uskottu myös silloin ja pärjäämistä tuettu.
Olen joutunut maksamaan suuren osan hoidosta itse ja olen myös velkaantunut sen seurauksena. Koska olen nyt pysyvästi sairas, juurikaan helpotusta tilanteeseen ei ole luvassa. Ap
On monia asioita elämässä, joita jokainen toivoo, että olisi mennyt toisin. Itsekin toivon, että mieheni olisi saanut elää. Näin ei käynyt ja asia on hyväksyttävä sellaisena ja etsittävä onnea muualta. Sinunkaan ei kannata ajatella mitä et saanutkaan sairautesi takia vaan mitä voit vielä saavuttaa. Olet elossa, sinulla on elämässä paljon mahdollisuuksia. Menneisyyteen takertuminen on taakka itse kullekin.
Aikuisten ihmisten auttaminen sosiaalityössä ei ole mitenkään helppoa. Konkreettisia apuja ovat sosiaalietuudet, ehkä tuettu asuminen. Sinä kuullostat enemmän ihmiseltä, joka tarvitsee terapeuttia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[Itse en voi hyvin uskollisenkaan kumppanin kanssa, koska tiedän, että luultavasti hän ainakin välillä haluaisi toisia ja hillitsee itsensä vain tekemämme sopimuksen takia ja pitääkseen parisuhteen.
Miksi tuo ajatus häiritsee sinua?
Olen kai itse niin sitoutuva ja rakastun niin totaalisesti, että en todella halua muita. Olen käsittänyt, että tämä on naisille tyypillisempää. Se satuttaa, jos kumppani haluaa muita, jotka on vielä varmaan kauniimpia ja parempia kuin minä. Tuntuu, että miksi sitten olen tässä sen paremman puutteessa jotain sijaisen virkaa toimittamassa. Ap
Ok. Itsekin olen nainen. Masturboin välillä miettimällä entisiä ihastuksia, joten ajatuksena minua ei haittaa, jos puolisokin joskus miettii muita. Uskottomuus toimintana toki haittaisi, mutta esimerkiksi pornon katsominen ei.
Joo. Ilmeisesti olen harvinaisen herkkä juuri siinä, että en oikein kestä edes kumppanin haaveilua muista ja pornon kulutusta. Varmaan ei kannata parisuhdetta mulle ajatella, kun en osaa oikein muuttua enkä ehkä löydä kumppania, joka olisi sopiva ja samanlainen tältä osin. En tiedä, jos terapialla pystyisin muuttumaan edes vähän. Ap
Et sinä ole herkkä, sinä olet kontrolloiva.
Suosittelen kefiiriä ahdistukseen.
Alue: Aihe vapaa
Vanhus, joka kadehtiin nuorempiensa terveyttä on säälittävä. Vanheneminen, sairastaminen ja kuolevaisuus on asioita, jotka pitää hyväksyä mielenrauhan saadakseen.
Mitä tulee omiin vastoinkäymisiin, niin olen ollut vakavasti sairas. Lisäksi jouduin hautaamaan aviomieheni nuorena.