Halla-aho ”bullshitistä”:

”Olen nähnyt viime aikoina muutaman kolumnin, jotka käsittelevät ns. paskapuheen eli bullshitin yleistymistä. Tuli mieleen sanoa aiheesta muutama sana.

Paskapuhe eli bullshit voi tarkoittaa väittämää, joka ei pidä paikkaansa eli on virheellinen. Tässä yhteydessä viittaan kuitenkin bullshitillä sellaiseen puheeseen tai tekstiin, joka täyttää seuraavat ehdot:

a) Kukaan ei oikeastaan haluaisi kirjoittaa sitä.

b) Kukaan ei oikeastaan haluaisi lukea sitä.

c) Se on pakko kirjoittaa, koska laki, sosiaalinen paine tai ajan henki pakottaa siihen.

d) Sillä ei ole minkäänlaista informaatioarvoa.

Viimeinen kriteeri on pakko ottaa mukaan, jotta bullshitin ulkopuolelle saadaan rajattua esim. elintarvikepakkauksissa olevat tuoteselosteet, sähkölaitteiden käyttöohjeissa olevat varoitukset ja kierrätysohjeet tai elokuvien lopputekstit. Niiden kirjoittaminen tuottaa vaivaa ja kustannuksia, eikä kukaan lue niitä, mutta ne sentään sisältävät oikeaa informaatiota.

Kriteerit a)-d) täyttävää bullshittiä on aina ollut. Opiskelu- ja tutkija-aikoinani luin paljon vanhempaa ja uudempaa neuvostoliittolaista kielitieteellistä ja arkeologista kirjallisuutta. Ns. kovat tieteet eivät olleet Neuvostoliitossa mitenkään politisoituneita, vaan taso oli hyvin korkea, joskin krooninen paperipula teki opuksista vähän kuppaisen näköisiä länsimaisiin vastineisiinsa verrattuna.

Kirjojen alussa oli kuitenkin aina osio, jossa valotettiin lukijalle sosialismin sekä Stalinin tai Leninin merkittävää myönteistä vaikutusta kaikkien tieteenalojen kehitykselle. Ylläesitetyillä kriteereillä tämä osio oli bullshittiä. Se oli kirjoissa siksi, että sen kuului olla siellä, eikä kukaan lukenut sitä. Koska se oli (käyttäjäystävällisesti) aina samassa kohtaa kirjaa, lukijan oli yhtä helppo sivuuttaa se kuin tuoteselosteet tai elokuvien lopputekstit ja mennä suoraan asiaan.

Maailma on mennyt siinä mielessä huonompaan suuntaan, että bullshit ei enää ole kätevästi kapseloituna sisällön eteen tai perään, vaan se on yhä useammassa paikassa KORVANNUT sisällön. Hyvä esimerkki ovat yliopistojen ja vastaavien instanssien kotisivut. Niistä on lähes mahdotonta löytää mitään käyttökelpoista tietoa kuten ihmisten yhteystietoja, hakuohjeita, tutkintovaatimuksia, luentojen aikoja ja paikkoja jne. Nämä kuitenkin ovat asioita, joita keskimääräinen käyttäjä sivuilta etsii.

Relevantin tiedon sijasta sivuilta löytyy sellaisia linkkejä kuin "VISIOMME", "MISSIOMME" TAI "ARVOMME". Ketä kiinnostaa jonkun yrityksen, viraston tai yhteisön visiot, missiot tai arvot? Etenkään, kun jo etukäteen tietää, mitä ne ovat, koska niiden kirjoittaminen on ulkoistettu jollekin bullshittiä päätoimisesti tuottavalle konsultti- ja viestintätoimistolle.

Kuntien kotouttamisstrategiat kuuluvat tähän samaan kategoriaan.”