Ovatko omat lapsesi sinun itsesi näköisiä?

Ikävä kyllä ovat. Olisin toivonut, että muistuttaisivat komeaa isäänsä.

No, ei oikeastaan ole. Neljä lasta ja kaikki eri näköisiä. Jotain pientä yhtäläisyyttä saattaa joku mummo löytää muttavieraan silmissä kuin eri perheestä. Eivätkä ole edes "isänsä kopioita" . Kaikilla on sama isä. Ei harmita, kauniita ja ihania ovat silti.

Toinen on ja toinen ei. En harmittele kumpaakaan asiaa. Hauskaa, kun toinen näyttää minulta ja sekin on mukavaa, kun toinen näyttää rakastamaltani mieheltä.

Tytär näyttää isältään ja anopiltani. Minulta ei oikeastaan yhtään. Ei harmita. On nätti tyttö, vaikka ei se nyt mikään suuri arvo meillä ole.

Kaikki taitaa näyttää minulta. Harmillista sisänsä että meillä suvussa pieni punapääpigmentti, joka näkynyt varsinkin vauva-aikana. Mies oli syntyessään lähes mustatukkainen, joten vattuilua postinkantajasta ja naapurin miehestä tulee usein, varsinkin miehen puolelta suvusta.

Kaikki lapseni ovat susirumia.

Jouluna kun oltiin anopin luona saunassa niin en melkein pystynyt ilman silmälaseja kunnolla erottamaan tytärtäni ja miehen siskoa toisistaan kun siinä alasti kumpikin kävelivät. Ei siinä sinällään mitään, miehen sisko on todella kaunis nainen. Mutta ehkä hieman hämmentää niin voimakas yhdennäköisyys. Tyttö on aina ollut kasvoiltaan tätinsä näköinen, mutta nyt kun ikää tulee niin näyttää myös ruuminrakenne muuttuvan samanlaiseksi.

Meidän tyttö näytti vastasyntyneenä minun iskältä sitten vähän vanhempana mieheltäni ja nyt on kahdeksan vuotiaana muuten ihan täysi kopio minusta paitsi on samanlaiset silmät kuin miehelläni.

Onneks ei. :D 

Näyttävät puoliksi minulta ja puoliksi isältään, joten hyvä kombinaatio.

Esikoinen (poika) on kuin kopio minusta. Tytöt (2kpl) ovat taasen aivan anopin näköisiä.

Ovat mutta kauniimpia habitukseltaan koska ovat Aasiasta.

Eivät ole. Epäilen miehen käyneen vieraissa.

Poika on. Tytär on aivan isänsä näköinen.

Todella todella todella todella todella todella todella todella todella todella todella todella todella vähän kuten itsekkään en muistuta omia vanhempiani ja lapseni heitä vielä minuakin vähemmän.

Ovat, mutta myös isänsä näköisiä, kun mieheni vielä eli, meitä luultiin aina sisaruksiksi. Pojantytär on ihana vauva ja kuin ilmetty isänsä vauvana.

Pojat minun näköisiä, tytär isänsä näköinen. Näin se näyttää aika usein menevän!

Tyttöni ei muistuta minua yhtään, niin ne vain suomalaiset hailakat geenit peittyvät lattarigeenien alle. Toisaalta tässä tapauksessa ehkä hyväkin, en ole mikään kaunotar. :D

Ilmeisesti eivät, koska tyttäremme ja miehen tytär aikaisemmasta liitosta aina tunnistetaan siskoksiksi, vaikka heillä on eri äidit.

Poika on kyllä aivan minun näköinen. Komea poika ja kaunis äiti, ei haittaa! <3