Ovatko omat lapsesi sinun itsesi näköisiä?

Onneksi ei ole lapsia. Kauhistuttaa ajatuskin että joku olisi minun näköinen. Minulla ei ole ollut mitaän tarvetta monistaa itseäni.

Kaksi kolmesta on isänsä näköisiä, toinen kuin kopio ja toinen lähinnä kasvonpiirteistä mutta ei ole samanväriset hiukset vaan ne on tulleet multa. Yksi lapsista on pienenä ollut enemmän mun näköinen, en oikein näe hänessä nyt vanhempana sitä yhtäläisyyttä minuun, mutta en kyllä isäänsäkään.

Kaikki minun lapseni ovat ok näköisiä, yhtään ei ole rumaa ja jokainen tulee saamaan seurustelukumppaneita jos se jotain ratkaisee.

Äkkiseltään poika näyttää minulta, molemmilla on vaalea tukka ja siniset silmät. Todellisuudessa on enemmän isänsä näköinen, vaikka hänellä on tumma tukka ja tummemmat silmät. Yhdennäköisyyden huomasi hyvin, kun otettiin pojasta mustavalkoinen valokuva.

Minulla on 15 vuotta nuorempi pikkuveli, ja häntä ja poikaani luullaan usein veljeksiksi. Eli kai hän minun sukuuni on tullut.

Kaksi tytärtä eri isät ja molemmat näyttää hyvin paljon isältään. Silmät ja hiukset ovat "minulta" ja hieman kasvonpiirteitä. Kauniita molemmat ja heissä myös samaa näköä keskenään.

Isäänsä muistuttavat molemmat.

Yksikään lapsi 3 kpl ei näytä minulta eikä oikein isältäänkään.

Vaihtuneet sairaalassa?

Epäilen että nuorimmainen on mieheni ja naapurinrouvan ( se hutsu) tekemä.

Lapseni näyttää niin paljon minulta että hänet tunnistetaan heti lapsekseni, vaikka en olisi mailla halmeilla.

Tytär näyttää silmissäni enempi isältään, mutta minun sukulaiset ja tutut näkevät hänessä myös minun näköä. Isältään hän on perinyt hoikan kropan, tuuheat hiukset, kauniit kulmakarvat, huonon sävelkorvan, oikomahoidon tarpeen ja huikean älykkyyden. En huomaa että hän olisi perinyt minulta mitään hyödyllistä paitsi sen, että korkeanpaikankammoa hänellä ei ole (kuten isällään). Olen vain iloinen, ettei hän ole perinyt minulta taipuisuutta ylipainoon, geneettisesti lattanaa takapuolta ja ohuita hiuksia. Edes se sävelkorvan puuttuminen ei harmita, kun osoittautui että pianoa oppi kuitenkin soittamaan todella hienosti. Ehkä kielellinen lahjakkuus on enempi minulta, sen meinasin unohtaa.

On, erityisesti esikoinen. Ei ole kyllä harmi käyny mielessäkään.

Ovat ihan entisen naapurin näköisiä, mutta vaimo ei suostu isyystestiin joten kyllä ne kai sitten minun ovat. 

Eivät yhtään

Lapset muistuttavat enemmän isäänsä kuin minua. Tytär on eniten tullut anoppiin. Pojilla on silmien seudussa samaa kuin monilla minun äitini suvussa. Itse taas vanhenemisen myötä olen alkanut näyttää sedeltäni.

2 on samaa näköä ja 2 ei. Esikoispoika näyttää isältään ja yksi tyttäristä on mun äidin kuva ( ja nyt yksi lapsenlapsista myös!)

Ei haittaa. Mun mielestä on ihana katsoa minkälaisia upeita sekoituksia meidän geeneistä on saatu.

Vierailija kirjoitti:

Meidän tyttö näytti vastasyntyneenä minun iskältä sitten vähän vanhempana mieheltäni ja nyt on kahdeksan vuotiaana muuten ihan täysi kopio minusta paitsi on samanlaiset silmät kuin miehelläni.

Käänteinen Harry Potter?

Meillä tyttö näyttää isältään, hiukset ja silmät tosin eri väriset, mutta miehen suvusta nekin.

Kolme lasta, yksi isänsä kopio, yksi minun ja yksi ihan itsensä näköinen, vaikkakin on tehty samoilla emmeillä ja samalla muotilla kuin kaksi muutakin.

6v näytti vauvasta taaperoon asti ihan  minulta, nyt yhdennäköisyys on lähinnä silmissä ja ilmeissä. 9v taas oli vauvana isänsä kopio, mutta nyt ei muistuta tippaakaan kumpaakaan meistä.

Esikoinen, poika, näyttää minulta ja veljeltäni. Keskimmäinen on tyttö ja muistuttaa isäänsä. Nuorin on tyttö myös ja on aivan minun näköinen, sellainen mini-minä.

Ei haittaa, kivan näköisiä lapsia ovat. Jännä on nuo hiukset, kun miehellä ja anopilla on vahvat, kihartuvat hiukset, mutta meidän lapsilla on minun myös vahvat mutta piikkisuorat hiukset. Keskimmäinen on vaalea kuten isänsä, kahdella muulla on sellainen kullanruskea vivahde mistä en tiedä, keneltä se tulee. Vauvana esikoisella näkyi miehen suvun punapigmenttiä, keskimmäinen oli vaalea ja nuorin vastasyntyneenä ihan mustatukkainen.

Poika näytti vauvana isältään, vähän vanhempana minulta ja nyt teininä taas isältään.

Omasta mielestä ei ole, mutta kaikki aina sanovat että on ihan isänsä näköinen.

Olen 43v M ja poika 6v.

Vaarin luona otettu pojan kuva ja minun lapsuuden kuva saman ikäisenä rinnakkain ei eroita kumpi on kumpi ellei vanha kuva olisi kellastunut ja -81 vuoden vaatteet.