Lue keskustelun säännöt.
Sinkut! Miten pärjäätte läheisyydenkaipuun kanssa
08.02.2019 |
Mietin eroa, mutta samalla kauhistuttaa tulevaisuus ilman läheisyyttä. Miten sitä tulee pärjäämään? En usko, että lähivuosina alkaisin enää seurustelemaan. Kun lapset ovat isompia ja seurustelukin ehkä helpompaa, lähentelen jo itse viittäkymmentä…
Kommentit (16)
Ihana kakkonen! Noinkinhan toki voi olla. Itellä just toisinpäin. Tykkään kovasti läheisyydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ois varmaan vaikeempaa, jos olis joskus kokenut sellaista. Nyt menee aika omalla painollaan tää yksinäisyys.
38-vuotta olen elänyt ilman ainoatakaan halausta, suudelmaa tai muuta läheisyyttä. Olen uskotellut, että kaipaan noita juttuja, mutta voiko kaivata jotain mitä ei ole kokenut?
Todellisuus on usein sitä että toinen kuorsaa ja kääntyilee tai huudattaa telkkaria yömyöhään, tulee kännissä kotiin tai ei edes halua läheisyyttä...
en kärsi noin vammaisen kuuloisesta ongelmasta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Panoja vaan tarpeeksi usein niin kyllä se siitä..voihan sitä olla joku kenen kanssa oksytoksiini tasot pysyy koholla..ihastuin työkaveriini ja nyt tapaillaan, hyvää seksiä..hän haluaa vakavampaa ja minä en tiedä vielä ...suosittelen, voi sitä sitten kaksi aikuista päättää mitä haluavat ;D. Elämä on liian lyhyt kärvistelyyn :D
No kaikkeen tottuu. Nyt yksin jo 12 vuotta. Viisikymppisenä voi kyllä löytää kumppanin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
38-vuotta olen elänyt ilman ainoatakaan halausta, suudelmaa tai muuta läheisyyttä. Olen uskotellut, että kaipaan noita juttuja, mutta voiko kaivata jotain mitä ei ole kokenut?
Miksi? Eivätkö edes vanhemmat halanneet? Et suudellut koulun bileissä ketään?
Halailen ja silittelen itseäni ja tyynyjä paljon haaveillen. Kyllähän se surettaakin, mutta näin on elettävä, kun kumppania ei löydy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäpä vastaan. Kaipuu on kova, joten käyn huorissa, joihin sitten aikaa myöten kyllä kiinnyn. Olen kiltti ja maksan reilusti. Menettely sopii minulle erinomaisesti, tosin välillä tekee mieli lähteä vähän kaukomaille iloittelemaan (esim. Nigeria). Tunnen kyllä täällä suomalaisia naisia, joiden useiden kanssa ystävyydeksi tulkittava suhde. Paljon keskusteltavaakaikenlaisista aihealueista; ja niin helvetin tylsää.
Ihan tavallinen jamppa olen ja varakaskin.
En kaipaa sellaista. Joskus kokeilin, mutta jäi vain huono muisto. Ehkä joskus myöhemmin kokeilla sit uudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mulla ole mitään läheisyydenkaipuuta, jos en ole rakastunut. Sinkkuna pärjään mainiosti yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
38-vuotta olen elänyt ilman ainoatakaan halausta, suudelmaa tai muuta läheisyyttä. Olen uskotellut, että kaipaan noita juttuja, mutta voiko kaivata jotain mitä ei ole kokenut?
Miksi? Eivätkö edes vanhemmat halanneet? Et suudellut koulun bileissä ketään?
Koulun bileissä? Ei minua sellaisiin kutsuttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
38-vuotta olen elänyt ilman ainoatakaan halausta, suudelmaa tai muuta läheisyyttä. Olen uskotellut, että kaipaan noita juttuja, mutta voiko kaivata jotain mitä ei ole kokenut?
Miten tuo voi olla mahdollista? En tarkoita loukata missään nimessä:( Kertoisitko enemmän, miksi tilanteesi on tuollainen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
38-vuotta olen elänyt ilman ainoatakaan halausta, suudelmaa tai muuta läheisyyttä. Olen uskotellut, että kaipaan noita juttuja, mutta voiko kaivata jotain mitä ei ole kokenut?
Miksi? Eivätkö edes vanhemmat halanneet? Et suudellut koulun bileissä ketään?
Varmasti vanhemmat halasivat - en laske niitä. Ei mua kutsuttu koulun bileisiin.
Minkä? Ei ole koskaan ollut sellaista. En itse asiassa pidä siitä että joku on liian lähellä. Ihmiset haisee ja on liian lämpimiä ja pullamaisia.