Lue keskustelun säännöt.
Sinä lapseton joka et haluaisi seurustella henkilön kanssa jolla on lapsia!
08.02.2019 |
Voisitko seurustella henkilön kanssa, jolla on 17-vuotias lapsi joka ei asu kotona?
Kommentit (18)
En ja tämä perustuu kokemukseen. Lasten ongelmat rasitti suhdetta vaikka nämä oli täysi-ikäisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä.
Seurustelin miehen kanssa, jolla neljä lasta 15-26 vuotta. Ihania nuoria. Viihdyin lopulta lasten kanssa paremmin kuin kamalan miehen kanssa. Ja jäi myös lapsia ikäväkin.
En. Haluan naimisiin ja perustaa perheen. En lähtökohtaisesti etsi ihmistä joka on kokenut nämä elämän isot asiat jo jonkun toisen kanssa.
En. Se lapsi on joka tapauksessa sen miehen elämässä, siitä puhutaan ja se käy säännöllisesti kylässä. Sitä pitää huomioida ja siitä huolehtia, sen asioiden perään katsoa. Ja sitten on vielä mahdollisuus, että se tekee lapsia, ja sitten sitä ollaan isoisää ja pitää osallistua perhekekkereihin. En halua tuollaista elämää.
Seurustella voisin niin ettei asuta yhdessä, eikä muutenkaan suunnitella mitään vakavaa yhteiseloa.
No miksi ei.
Mun nykyisellä on aika pieni lapsi. Musta olis ihana tutustua ja olla heidän kanssaan. Se lapsen äiti vaan tekee asioista helvettiä.
Mä en ole tervetullut miehen kanssa lapsen luokse vaikka äiti on muualla. Jos hän tietää että mulla on sovittuna miehen kanssa jotain niin miehelle tulee lähtö äidin menojen takia. Pompottaa miestä ja jos heillä on sovittuna lapsen hoidosta niin naisella ei ole mikään kiire takaisin lapsen luo, voi ilmoittamatta jättää miehelle vaikka tietää että miehelläkin olisi menoja. Oon kovin ulkopuolinen tuossa kuviossa vaikka mulle itse lapsi ei olisi ongelma.
Rakastan miestä mutta jos ero tulisi niin luovuttaisin suosiolla eksän pompoteltavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En.
En halua, että minulle "tuntemattomat" lapset ovat miehen elämässä ykkösiä. Lisäksi haluaisin, että jos joskus saan lapsia, se olisi miehellekin ensimmäinen kerta isänä, eikä jo jotain aiemmin jonkun toisen kanssa koettua.
Toisekseen mies, jolla on 17-vuotias lapsi, olisi minulle luultavasti liian vanha. Olkoonkin ikä miten tahansa pelkkä numero.
treffit kirjoitti:
En.
Mulla oli kerran tämmöinen tilanne, eli treffikumppani jolla oli omilleen muuttaneita lapsia. (Mies oli minua vanhempi.)
Sitten se seuraavassa lauseessa kertoili, kuinka lapset käyvät usein hänen luonaan ja olisi kiva jos he voisivat tutustua myös minuun että voitaisiin tehdä yhdessä "perhejuttuja". (Tämä vieläpä ekoilla treffeillä, huom.)En halua mitään minulle vieraita teinejä pyörimään mun ja mun seurustelukumppanin elämään. Isyys on mulle totaalinen turn-off, ihan sama minkä ikäisiä lapset on tai kuinka usein niitä tapaa. Olen sen verran itsekäs, että mun pitää olla miehelle ykkönen. Ja sitähän en olisi, jos miehellä olisi lapsia.
Joo, vanhemmat sanoo aina että lapset tulee sitten aina ensin ja ykkösenä joka tilanteessa, en itse tahdo tulla parisuhteessa aina toisena joka tilanteessa, jos lapset ei ole omani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No miksi ei.
Mun nykyisellä on aika pieni lapsi. Musta olis ihana tutustua ja olla heidän kanssaan. Se lapsen äiti vaan tekee asioista helvettiä.
Mä en ole tervetullut miehen kanssa lapsen luokse vaikka äiti on muualla. Jos hän tietää että mulla on sovittuna miehen kanssa jotain niin miehelle tulee lähtö äidin menojen takia. Pompottaa miestä ja jos heillä on sovittuna lapsen hoidosta niin naisella ei ole mikään kiire takaisin lapsen luo, voi ilmoittamatta jättää miehelle vaikka tietää että miehelläkin olisi menoja. Oon kovin ulkopuolinen tuossa kuviossa vaikka mulle itse lapsi ei olisi ongelma.
Rakastan miestä mutta jos ero tulisi niin luovuttaisin suosiolla eksän pompoteltavaksi.
Pompottamista vaatia tasa-arvoista vastuun kantamista yhteistä arvovalinnasta eli lapsesta? Sinun kuulukin olla tuossa tilanteessa olla ulkopuolinen.
Vierailija kirjoitti:
No miksi ei.
Mun nykyisellä on aika pieni lapsi. Musta olis ihana tutustua ja olla heidän kanssaan. Se lapsen äiti vaan tekee asioista helvettiä.
Mä en ole tervetullut miehen kanssa lapsen luokse vaikka äiti on muualla. Jos hän tietää että mulla on sovittuna miehen kanssa jotain niin miehelle tulee lähtö äidin menojen takia. Pompottaa miestä ja jos heillä on sovittuna lapsen hoidosta niin naisella ei ole mikään kiire takaisin lapsen luo, voi ilmoittamatta jättää miehelle vaikka tietää että miehelläkin olisi menoja. Oon kovin ulkopuolinen tuossa kuviossa vaikka mulle itse lapsi ei olisi ongelma.
Rakastan miestä mutta jos ero tulisi niin luovuttaisin suosiolla eksän pompoteltavaksi.
Mies joku tahdoton olento tuossa tilanteessa? Onko koskaan tullut mieleen, että mies on kykenevä vastuunkantoon ja laittaa lapsensa teidän menojen edelle vaikka kaikki ei aina menisi tismalleen oikein niin kuin ohjekirjoissa sanotaa vaan viettää mielummin aikaa lapsensa kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Jos mies haluaa/on joskus halunnut ja hankkinut lapsen, meidän arvot ym ovat niin erilaisia että en voisi olla tuollaisen miehen kanssa. En siedä lapsia missään muodossa enkä halua niitä elämääni.
Siis inhottavinta oli että se melkein 18v poika oli kuumempi kuin isänsä.
Joten koko suhde meni pieleen, mutta mitään ei tapahtunut. Ei hirveästi se nelikymppinen setä enää kiinnostanut. Joten kiinnostus lopahti ja en halua olla kehdonryöstäjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No miksi ei.
Mun nykyisellä on aika pieni lapsi. Musta olis ihana tutustua ja olla heidän kanssaan. Se lapsen äiti vaan tekee asioista helvettiä.
Mä en ole tervetullut miehen kanssa lapsen luokse vaikka äiti on muualla. Jos hän tietää että mulla on sovittuna miehen kanssa jotain niin miehelle tulee lähtö äidin menojen takia. Pompottaa miestä ja jos heillä on sovittuna lapsen hoidosta niin naisella ei ole mikään kiire takaisin lapsen luo, voi ilmoittamatta jättää miehelle vaikka tietää että miehelläkin olisi menoja. Oon kovin ulkopuolinen tuossa kuviossa vaikka mulle itse lapsi ei olisi ongelma.
Rakastan miestä mutta jos ero tulisi niin luovuttaisin suosiolla eksän pompoteltavaksi.
Tässä yksi oivallinen esimerkki miksi en voisi koskaan seurustella miehen kanssa jolla on lapsi. En halua olla se pahaäitipuoli, joka uhriutuu kuinka paha paha äiti silkkaa pahuuttaa kiusaa isää kun isä ei yksin palvokaan naistaan toisena päivätyönään vaan ottaa lapsen huomioon, eikä lähde mihinkään vanhempien väliseen sotaa kumpi osapuoli saa tehdä mitäkin.
En minäkään halua. En tykkää, että suhteessa on lapsen lisäksi kumppanin ex ja muutakin porukkaa. Jotkut pystyvät siihen, minä en. Ja toki olen yrittänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entäs ne joilla on lapsia, eivätkä halua seurustella sellaisen henkilön kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Entäs ne joilla on lapsia, eivätkä halua seurustella sellaisen henkilön kanssa?
Millaisen henkilön kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Siis inhottavinta oli että se melkein 18v poika oli kuumempi kuin isänsä.
Joten koko suhde meni pieleen, mutta mitään ei tapahtunut. Ei hirveästi se nelikymppinen setä enää kiinnostanut. Joten kiinnostus lopahti ja en halua olla kehdonryöstäjä.
Onhan se rasittavaa kun vierellä pyörii kokoajan se tuoreempi ja parempi versio miehestä.
Toinen on vaan prototyyppi. Näkee ne miinuspuolet.
Vanhuus, lyhyys, keskivatsaisuus, harmaus, keski-ikäisen miehen maailmankatsomus...
Plääh. Sitä tuntee itsensä vanhaksi vanhan ukon rinnalla.
Vierailija kirjoitti:
No miksi ei.
Mun nykyisellä on aika pieni lapsi. Musta olis ihana tutustua ja olla heidän kanssaan. Se lapsen äiti vaan tekee asioista helvettiä.
Mä en ole tervetullut miehen kanssa lapsen luokse vaikka äiti on muualla. Jos hän tietää että mulla on sovittuna miehen kanssa jotain niin miehelle tulee lähtö äidin menojen takia. Pompottaa miestä ja jos heillä on sovittuna lapsen hoidosta niin naisella ei ole mikään kiire takaisin lapsen luo, voi ilmoittamatta jättää miehelle vaikka tietää että miehelläkin olisi menoja. Oon kovin ulkopuolinen tuossa kuviossa vaikka mulle itse lapsi ei olisi ongelma.
Rakastan miestä mutta jos ero tulisi niin luovuttaisin suosiolla eksän pompoteltavaksi.
Minä olen mies, joka ei koskaan veisi naistaan lapsen ja äidin kotiin, koska kunnioitan äidin omaa tilaa. Toiseksi annan äidin pompottaa, koska se antaa minulle enemmän aikaa lapseni kanssa. Lapseni suhteen teen omat päätökseni, enkä antaisi naisen missään tilanteessa ohjailla ja säädellä tilanteessa. Jos kuulisin, että nainen haukkuisi lapseni äitiä, kun hänen ego ei kestä sitä että asioita pitää AINA katsoa lapsen silmin. Naisen pitää pystyä olemaan se aikuinen ja oppia elämään sen kanssa, että kaikki langat ei olekaan hänen käsissään.
En.
Mulla oli kerran tämmöinen tilanne, eli treffikumppani jolla oli omilleen muuttaneita lapsia. (Mies oli minua vanhempi.)
Sitten se seuraavassa lauseessa kertoili, kuinka lapset käyvät usein hänen luonaan ja olisi kiva jos he voisivat tutustua myös minuun että voitaisiin tehdä yhdessä "perhejuttuja". (Tämä vieläpä ekoilla treffeillä, huom.)
En halua mitään minulle vieraita teinejä pyörimään mun ja mun seurustelukumppanin elämään. Isyys on mulle totaalinen turn-off, ihan sama minkä ikäisiä lapset on tai kuinka usein niitä tapaa. Olen sen verran itsekäs, että mun pitää olla miehelle ykkönen. Ja sitähän en olisi, jos miehellä olisi lapsia.