Miksi naiset lihovat raskausaikana vaikka energiankulutus on oikeasti suurempi silloin?

Monille tekosyy herkutteluun ja ahmintaan.

Tietävät että nyt on mies nalkissa. Alkavat möhköfanteiksi, suklaata ja kermaa naamavärkkiä kohti niin pirusti. Oon varma, että osa romahtaa omaan painoonsa jossain vaiheessa. Saadaan whitehole

Mulla ainakin oli nälkä koko ajan. Ehkä se kuuluu asiaan, keho haluaa tankata vararavintoa että on sitten varmasti mistä ottaa kun pitäisi imettää lasta? Ennen raskautta ei ole koskaan tarvinnut miettiä tai rajoittaa syömistä, aina on itsestään pysynyt hoikkana. Raskaana sitten ykskaks tekikin koko ajan mieli syödä ja siitä sitten lähti paino nousuun, vasta puolivälissä raskautta tajusin että se kaikki massa ei tullutkaan lapsesta ja oheistuotteista. Sama meno jatkui imetyksen aikana, eli minulla se ei todellakaan laihduttanut. En kamalasti viitsinyt syömistä rajoitella koska tiesin että jahka hormonitoiminta palaa ennalleen kutistun ennalleen muutamassa kuukaudessa. Ja niinhän kävi, olen nyt itseasiassa monta kiloa hoikempi kuin ennen raskautta enkä siis missään vaiheessa ole mitenkään rajoittanut tai vahtinut syömistäni vaan tunkenut aina kitusiini kaiken mitä haluan.

On oltava hitusen vararavintoa imetystä varten. Tosin se myytti on ajat sitten kumottu, että pitäisi syödä kahden edestä. Moni ei vain sitä tiedä ja pitää selviönä, että on hankittava pakkomielle johonkin outoon, kuten suklaaseen. Niinpä sitä Fazerin sinistä sitten syödään sohvalla maaten kaksi levyä ja puoli kiloa päivässä. Kaikki jämähtää nahan alle. Lihava äiti -> diabetes -> kookas sikiö -> pahemmat raskaus- ja synnytyskomplikaatiot -> hitaampi toipuminen synnytyksestä -> ylipaino jää, rakkauselämä kärsii lantiopohjan heikentymisen ja mahdollisten hermovammojen vuoksi -> yh-mamma.

Puolet naisista on ylipainoisia ennen raskautta. Varsin hankala löytää niin pitkiä neuloja, että ylettyisivät rasvan läpi spinaalikanavaan, jotta voisi puuduttaa.

Enemmän mielihaluja, kivut hankaloittaa liikkumista, huonosti nukutut yöt lisää myös mielihaluja, nälkä, mielialat heittelee...

Mulla oli koko ajan nälkä ja jos en syönyt kahden tunnin välein jotain pientä, meinasin pyörtyä. Näin meinasi käydä kerran keskellä kauppaa. Se tunne oli aivan järkyttävä kun silmissä pimeni ja kuulo meni. Niinpä aloin kanniskella taskussa välipalapatukoita. Kaipa noista sitten kertyi niin paljon ylimääräistä energiaa että kiloja kertyi.

Yksi syy varmaan oli myös se, että olin melkein alipainoinen raskauden alettua ja kroppa keräsi vararavintoa imetykseen.

Hormonit.

Tyhmät. Joillain raskaus muuttaa aineenvaihduntaa. Olen maratoonari, urheilen 6-7 pv viikossa. Olen laiha ja rasvaton. En herkuttele, en laiskottele, olen kurinalainen.

SILTI olen lihonut joka raskaudessa 30-35 kg. Mulla on kaikissa kombona hyperemeesi-gestaatiodiabetes-lopuksi raskausmyrkytys. Siis kaikilla neljällä kerralla. Hyperemeesi pakottaa syömään 30 min välein (muuten oksennan tunnin vessassa sappinesteitä myöten), gestaatiodiabetes jumittaa aineenvaihdunnan ja lopuksi pre-eklampsia kerää lopussa vielä 10 kg estraa.

Joka kerta joka ikisen kilon olen saanut pois. Mutta se ei saakeli ole mitään makaamista ja laiskottelua josta se paino tulee!!!

Valtava nälkä + ei voi urheilla kuten normaalisti puolenvälin jälkeen (tavallisesti juoksen paljon ja pelaan futista). Tässä viimeisessä raskaudessa en pystynyt vikalla kolmanneksella edes hirveästi kävelemään supistusten ja liitoskipujen takia.

50-73-50, ennen raskautta-synnyttäessä-vuosi synnytyksen jälkeen. Ne on ne hormonit, niin isot muutokset tapahtuivat ilman ahmimista/nälkää.

Moni ajattelee että pitää syödä kahden edestä vaikka ei oikeasti tarvitse. Sitten on nämä mieliteot yms jotka voi olla hyvinkin erikoisia.

Mä mietin että onko se mielihalujen vastustaminen sit jotenkin vaikeampaa kun on pulla uunissa? En siis tarkoita piruiluna, vaan ihan oikeasti mietin. Mä voisin elää pelkällä sokerilla, mutta enhän mä nyt sitä syö joka päivä koska mä painaisin tonnin pian.

Seurasin yhtä kaveria joka söi raskaana nimenomaan kaikkea sokerista ja paljon, normaalisti sanoi ettei niin välitä makeasta..

Vierailija kirjoitti:

Mä mietin että onko se mielihalujen vastustaminen sit jotenkin vaikeampaa kun on pulla uunissa? En siis tarkoita piruiluna, vaan ihan oikeasti mietin. Mä voisin elää pelkällä sokerilla, mutta enhän mä nyt sitä syö joka päivä koska mä painaisin tonnin pian.

Seurasin yhtä kaveria joka söi raskaana nimenomaan kaikkea sokerista ja paljon, normaalisti sanoi ettei niin välitä makeasta..

Ne voi olla voimakkaampia. Kyllä itselläni on joskus ollut mielihaluja jotka pakottaa syömään vaikka pelkkää siirappia kaapista. Ei niitä voi loputtomiin vastustaa kun mikään muu asia ei mahdu mieleen kuin että makeaa makeaa. Normaalit mielihalut menee jossain kohtaa ohi.

En tiedä minkä verran tiedät raskaudenaikaisista muutoksista naisen kehossa, mutta voin avata asiaa sen verran että raskaudenaikainen hormonitoiminta muuttaa aineenvaihduntaa sillä tavalla että se saa elimistön ottamaan talteen suuremman osan syödyn ravinnon energiasta ja ikään kuin asettamaan rasvavarastojen tavoitemäärän normaalia ylemmäs. Näin kroppa valmistautuu imetykseen ja varmistaa myös sikiön kehityksen ja kasvun. Naisen elimistö on aika fiksusti rakennettu systeemi. 

t. kätilö

Koska hormonit. t: niiden uhriksi joutunut

Mulla ainakin muuttui aineenvaihdunta. Tuli melkein 20 kg, mutta lähtöpaino oli niin vähäinen, että terkka oli vain tyytyväinen. Oon myös pitkä (178), niin en näyttänyt yhtään lihavalta, jos isoa vatsaa ei lasketa.

Kaikki eivät liho. Itse olin jopa liian laiha kolmen lapsen jälkeen. Painoa 47 kiloa/167 cm ja synnytyksen jälkeen alkaneet kuukautisetkin jäivät pois alipainon takia.

Se, että moni syö kahden edestä. Oikeasti lisäenergiantarve on joku 300-400kcal mikä vastaa paria voileipää. Tietty kohtu sisältöineen painaa ja vararavintoa kertyy, mutta sitäkään ei tarvita useita kymmeniä kiloja.

Joo no ei hankita lapsia jos kroppa on tärkeintä.

Vierailija kirjoitti:

Mä mietin että onko se mielihalujen vastustaminen sit jotenkin vaikeampaa kun on pulla uunissa? En siis tarkoita piruiluna, vaan ihan oikeasti mietin. Mä voisin elää pelkällä sokerilla, mutta enhän mä nyt sitä syö joka päivä koska mä painaisin tonnin pian.

Seurasin yhtä kaveria joka söi raskaana nimenomaan kaikkea sokerista ja paljon, normaalisti sanoi ettei niin välitä makeasta..

Kyllä se on. Jotkuthan syövät kiviä, saippuaa, betonia, multaa jne vaikka varmasti tiedostavat ettei se nyt ihan ravintosuositusten mukaista ole ja riskeeraa oman ja sikiönkin terveyden. Mutta ne mieliteot vain ajavat hulluuden partaalle ja mielessä ei pyöri mikään muu.