Lue keskustelun säännöt.
Kannattaako opiskella psykologiksi?
03.08.2026 |
Olen miettinyt, että yrittäisin hakea opiskelemaan psykologiaa. Olen saanut alasta jonkinlaisen käsityksen asiakkaan asemasta, mutta olisi kiva tietää, millaista työ psykologina on, millainen ihminen sellaiseksi soveltuu ja kuinka kuormittavaa se on? Jos olette alalla itse tai tunnette ihmisiä jotka on, millaisena se teille näyttäytyy?
Täsmennyksenä tähän ehkä se, että mua ei niinkään kiinnosta varsinainen terapiatyö, vaan enemmänkin psykologisten tutkimusten toteuttaminen/tutkijan ura.
Kommentit (20)
En voi suositella. Henkisesti äärimmäisen raskas ammatti, usein varsin epäkiitollisessa asemassa oloa, palkka koulutukseen nähden ei kehuttava. T. Psykologi, 50 vuotta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No jos sua kiinnosta se niin miksi ei.
Tahtoisin vain olla mahdollisimman varma päätöksestä, kun alan vaihtaminen muuttuu koko ajan vaikeammaksi. Siksi erilaisista näkökulmista olisi hyötyä. Ap
Ei. Tosin riippuu ihmisestä mihin sopii. Ymmärtävä terapeutti keskusteluun on parempi. Toki psykologiaa voi oppia. Mutta empatia sopivasti. Jos ei ole mitään empatiaa se on turhaa hommaa.
Vierailija kirjoitti:
En voi suositella. Henkisesti äärimmäisen raskas ammatti, usein varsin epäkiitollisessa asemassa oloa, palkka koulutukseen nähden ei kehuttava. T. Psykologi, 50 vuotta
Samaa mieltä, paremman tai saman ansion voi saada muussa työssä vähemmällä stressillä. T. psykologi 48 v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos sua kiinnosta se niin miksi ei.
Tahtoisin vain olla mahdollisimman varma päätöksestä, kun alan vaihtaminen muuttuu koko ajan vaikeammaksi. Siksi erilaisista näkökulmista olisi hyötyä. Ap
Kuten sanoin, en voi suositella. Henkisen raskauden vielä ehkä jotenkin sietäisi ja melko matalan palkkatason mutta ei sitä, että usein joutuu toimimaan hyvin epäkiitollisessa asetelmassa. Olenkin hakeutumassa itse ammatinvalintapsykologille t. Psykologi, 50 vuotta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi suositella. Henkisesti äärimmäisen raskas ammatti, usein varsin epäkiitollisessa asemassa oloa, palkka koulutukseen nähden ei kehuttava. T. Psykologi, 50 vuotta
Samaa mieltä, paremman tai saman ansion voi saada muussa työssä vähemmällä stressillä. T. psykologi 48 v.
Mun on toki vaikea arvioida palkkausta suhteessa työn raskauteen, kun en ole tehnyt sitä päivääkään, mutta kun olen paperilla punninnut psykologin palkkaa ja verrannut sitä muihin aloihin, jotka mua kiinnostaa, niin sekä palkka että työllistymisen mahdollisuudet vaikuttavat paremmilta.
Psykologiassa yhtenä asiana mua on kiinnostanut se, että se olisi tavallaan yhtymäkohta niille muille aloille (puhun siis lähinnä humanistisista aloista), jotka mua kiinnostavat. Olen toki pohtinut yhtenä vaihtoehtona myös lääkistä, mutta sinne pääseminen vaikuttaa vieläkin hankalammalta, eikä työnkuva varsinaisesti kiinnosta. Psykologin vastaanottoajat ovat sentään pidempiä, joten ehkä ainakaan aikataulupaine ei olisi yhtä kovaa kuin vaikka terveyskeskuslääkärillä. Tai näin ainakin kuvittelen. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi suositella. Henkisesti äärimmäisen raskas ammatti, usein varsin epäkiitollisessa asemassa oloa, palkka koulutukseen nähden ei kehuttava. T. Psykologi, 50 vuotta
Samaa mieltä, paremman tai saman ansion voi saada muussa työssä vähemmällä stressillä. T. psykologi 48 v.
Mun on toki vaikea arvioida palkkausta suhteessa työn raskauteen, kun en ole tehnyt sitä päivääkään, mutta kun olen paperilla punninnut psykologin palkkaa ja verrannut sitä muihin aloihin, jotka mua kiinnostaa, niin sekä palkka että työllistymisen mahdollisuudet vaikuttavat paremmilta.
Psykologiassa yhtenä asiana mua on kiinnostanut se, että se olisi tavallaan yhtymäkohta niille muille aloille (puhun siis lähinnä humanistisista aloista), jotka mua kiinnostavat. Olen toki pohtinut yhtenä vaihtoehtona myös lääkistä, mutta sinne pääseminen vaikuttaa vieläkin hankalammalta, eikä työnkuva varsinaisesti kiinnosta. Psykologin vastaanottoajat ovat sentään pidempiä, joten ehkä ainakaan aikataulupaine ei olisi yhtä kovaa kuin vaikka terveyskeskuslääkärillä. Tai näin ainakin kuvittelen. Ap
Nyt meillä ainakin aletaan ajamaan tehostamista eli enemmän asiakkaita samalla palkalla ja tekoälyn avulla tehostetaan lausuntojen tekemistä. Teen tutkimuspainotteista työtä ja potilasaines on pitkälti hyvin psykiatrista t. aiemmin vastannut psykologi 48 v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos sua kiinnosta se niin miksi ei.
Tahtoisin vain olla mahdollisimman varma päätöksestä, kun alan vaihtaminen muuttuu koko ajan vaikeammaksi. Siksi erilaisista näkökulmista olisi hyötyä. Ap
Kuten sanoin, en voi suositella. Henkisen raskauden vielä ehkä jotenkin sietäisi ja melko matalan palkkatason mutta ei sitä, että usein joutuu toimimaan hyvin epäkiitollisessa asetelmassa. Olenkin hakeutumassa itse ammatinvalintapsykologille t. Psykologi, 50 vuotta
Voitko avata lisää tätä epäkiitollista asemaa? Kokeeko sellaista juuri asiakkaiden vai myös kollegoiden taholta?
Olen kuitenkin käsittänyt, että psykologina on kuitenkin jonkin verran mahdollisuuksia suuntautua tai erikoistua eri asioihin, joiden kautta työympäristöön voisi mahdollisesti vaikuttaa. Millaista työtä teet itse? Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi suositella. Henkisesti äärimmäisen raskas ammatti, usein varsin epäkiitollisessa asemassa oloa, palkka koulutukseen nähden ei kehuttava. T. Psykologi, 50 vuotta
Samaa mieltä, paremman tai saman ansion voi saada muussa työssä vähemmällä stressillä. T. psykologi 48 v.
Mun on toki vaikea arvioida palkkausta suhteessa työn raskauteen, kun en ole tehnyt sitä päivääkään, mutta kun olen paperilla punninnut psykologin palkkaa ja verrannut sitä muihin aloihin, jotka mua kiinnostaa, niin sekä palkka että työllistymisen mahdollisuudet vaikuttavat paremmilta.
Psykologiassa yhtenä asiana mua on kiinnostanut se, että se olisi tavallaan yhtymäkohta niille muille aloille (puhun siis lähinnä humanistisista aloista), jotka mua kiinnostavat. Olen toki pohtinut yhtenä vaihtoehtona myös lääkistä, mutta sinne pääseminen vaikuttaa vieläkin hankalammalta, eikä työnkuva varsinaisesti kiinnosta. Psykologin vastaanottoajat ovat sentään pidempiä, joten ehkä ainakaan aikataulupaine ei olisi yhtä kovaa kuin vaikka terveyskeskuslääkärillä. Tai näin ainakin kuvittelen. Ap
No itse asiassa juuri tuolla samalla tavalla itsekin ajattelin kun olin alle 30 - vuotias mutta tosiaan nyt 24 vuotta kliinistä työtä tehneenä sanon, että en voi suositella. Olin juuri kuuntelemassa ammattiliittomme puheenjohtajaa ja hän sanoi hyvin, että työuran alkupäässä palkkataso on hyvä ja työ tarjoaa haasteita mutta loppupäässä se kääntyy päälaelleen, palkka ei vahingossakaan nouse ja uran kehitysmahdollisuudet ovat vähissä. T. Se ammatinvalinnanohjaajalle pääsyä odottava psykologi 50 v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi suositella. Henkisesti äärimmäisen raskas ammatti, usein varsin epäkiitollisessa asemassa oloa, palkka koulutukseen nähden ei kehuttava. T. Psykologi, 50 vuotta
Samaa mieltä, paremman tai saman ansion voi saada muussa työssä vähemmällä stressillä. T. psykologi 48 v.
Mun on toki vaikea arvioida palkkausta suhteessa työn raskauteen, kun en ole tehnyt sitä päivääkään, mutta kun olen paperilla punninnut psykologin palkkaa ja verrannut sitä muihin aloihin, jotka mua kiinnostaa, niin sekä palkka että työllistymisen mahdollisuudet vaikuttavat paremmilta.
Psykologiassa yhtenä asiana mua on kiinnostanut se, että se olisi tavallaan yhtymäkohta niille muille aloille (puhun siis lähinnä humanistisista aloista), jotka mua kiinnostavat. Olen toki pohtinut yhtenä vaihtoehtona myös lääkistä, mutta sinne pääseminen vaikuttaa vieläkin hankalammalta, eikä työnkuva varsinaisesti kiinnosta. Psykologin vastaanottoajat ovat sentään pidempiä, joten ehkä ainakaan aikataulupaine ei olisi yhtä kovaa kuin vaikka terveyskeskuslääkärillä. Tai näin ainakin kuvittelen. Ap
Nyt meillä ainakin aletaan ajamaan tehostamista eli enemmän asiakkaita samalla palkalla ja tekoälyn avulla tehostetaan lausuntojen tekemistä. Teen tutkimuspainotteista työtä ja potilasaines on pitkälti hyvin psykiatrista t. aiemmin vastannut psykologi 48 v
Se taitaa valitettavasti olla ajan henki. Koetko tekoälyn varsinaisena uhkana psykologeille? Olen myös kuullut, että hyvinvointialueet ovat jossain määrin alkaneet korvata psykologeja psykiatrisilla sairaanhoitajilla. Oletko huomannut tällaista ilmiötä? Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi suositella. Henkisesti äärimmäisen raskas ammatti, usein varsin epäkiitollisessa asemassa oloa, palkka koulutukseen nähden ei kehuttava. T. Psykologi, 50 vuotta
Samaa mieltä, paremman tai saman ansion voi saada muussa työssä vähemmällä stressillä. T. psykologi 48 v.
Mun on toki vaikea arvioida palkkausta suhteessa työn raskauteen, kun en ole tehnyt sitä päivääkään, mutta kun olen paperilla punninnut psykologin palkkaa ja verrannut sitä muihin aloihin, jotka mua kiinnostaa, niin sekä palkka että työllistymisen mahdollisuudet vaikuttavat paremmilta.
Psykologiassa yhtenä asiana mua on kiinnostanut se, että se olisi tavallaan yhtymäkohta niille muille aloille (puhun siis lähinnä humanistisista aloista), jotka mua kiinnostavat. Olen toki pohtinut yhtenä vaihtoehtona myös lääkistä, mutta sinne pääseminen vaikuttaa vieläkin hankalammalta, eikä työnkuva varsinaisesti kiinnosta. Psykologin vastaanottoajat ovat sentään pidempiä, joten ehkä ainakaan aikataulupaine ei olisi yhtä kovaa kuin vaikka terveyskeskuslääkärillä. Tai näin ainakin kuvittelen. Ap
No itse asiassa juuri tuolla samalla tavalla itsekin ajattelin kun olin alle 30 - vuotias mutta tosiaan nyt 24 vuotta kliinistä työtä tehneenä sanon, että en voi suositella. Olin juuri kuuntelemassa ammattiliittomme puheenjohtajaa ja hän sanoi hyvin, että työuran alkupäässä palkkataso on hyvä ja työ tarjoaa haasteita mutta loppupäässä se kääntyy päälaelleen, palkka ei vahingossakaan nouse ja uran kehitysmahdollisuudet ovat vähissä. T. Se ammatinvalinnanohjaajalle pääsyä odottava psykologi 50 v.
Kerroit, että olet menossa ammatinvalintapsykologille, mutta osaatko vielä arvailla, mihin saattaisit suunnata uralla seuraavaksi? Voisin kaivata itsekin ajateltavaksi vielä muita vaihtoehtoja. Tuntuu vain siltä, ettei yksikään ole vielä tuntunut yhtä lupaavalta kuin psykologia. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Psykologiksi opiskelemaan on aika vaikea päästä. Kannattaa sitten myös hankkia psykoterapiapätevyys. Toisaalta ihan helppoa hommaa, sen kun istuu ja kuuntelee. Jos vielä tekee yksityisesti tai lisätyönä rahan tuloa ei voi estää.
Ei kannata. Lvi-insinööri on parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sulla on näkemystä asiakkaan kulmasta, niin mieti, että haluaisitko itse istua itseäsi vastapäätä toisella penkillä. Tai sen k-pään yläasteelta? Tai naapurin tyttären? Tai sen pelottavan spugen ostarilta? Tai Riitta Purran? Jos aidosti haluat auttaa jotain muuta, niin keksi muu keino. Jos sinua taas aidosti kiinnostaa tämä työ, niin go for it. Psykologia on todella vaikea päästä opiskelemaan, niin kuin jo on mainittu. Älä siis tuhlaa omaa tai muiden aikaa, jos et aidosti halua tehdä sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos sua kiinnosta se niin miksi ei.
Tahtoisin vain olla mahdollisimman varma päätöksestä, kun alan vaihtaminen muuttuu koko ajan vaikeammaksi. Siksi erilaisista näkökulmista olisi hyötyä. Ap
Kuten sanoin, en voi suositella. Henkisen raskauden vielä ehkä jotenkin sietäisi ja melko matalan palkkatason mutta ei sitä, että usein joutuu toimimaan hyvin epäkiitollisessa asetelmassa. Olenkin hakeutumassa itse ammatinvalintapsykologille t. Psykologi, 50 vuotta
Voitko avata lisää tätä epäkiitollista asemaa? Kokeeko sellaista juuri asiakkaiden vai myös kollegoiden taholta?
Olen kuitenkin käsittänyt, että psykologina on kuitenkin jonkin verran mahdollisuuksia suuntautua tai erikoistua eri asioihin, joiden kautta työympäristöön voisi mahdollisesti vaikuttaa. Millaista työtä teet itse? Ap
Olen viimeksi toiminut koulupsykologina ja jätin kesällä allekirjoittamatta jatkosopimuksen juuri noista mainitsemistani syistä. Ei ollut kovin kivaa istua erinäisten erityisopettajien kanssa palavereissa, joita he itse ensin pyytelivät hätääntyneinä ja sitten lopulta tokaisivat, että "tästä ei ollut mitään hyötyä, olen jo tenttinyt nuo kaikki asiat yliopistossa" tai huoltajalta "tämän tutkimuksen olisi pitänyt olla jo ajat sitten valmis". Koulussa, jossa jouduin olemaan 2/3 ajasta, oli 2 edeltävää psykologia poistunut itse burn outin ja pitkien sairauslomien kautta. Että ei nappaa hirveästi enää, ansiosidonnaisella on toistaiseksi lokoisampaa. Siinä rehellinen vastaukseni, ole hyvä.
Olen psykologian alan tutkija ja nautin työstäni mutta en haluaisi kliiniseen työhön. Tuo epäkiitollinen asema on syynä, eli hoidosta päättää kuitenkin aina lääkäri ja hän joko välittää tai ei välitä siitä mitä psykologi on mieltä. Tee siinä nyt sitten psykologin tutkimuksia. Oma tuntuma on että psykologikollegat ovat työllistyneet hyvin ja monenlaisille aloille: HR:ään, yksityisyrittäjiksi, koulupsykologiksi, opettajaksi, työterveyteen, sairaaloihin, poliklinikoille. Psykologit ovat kunnianhimoisia ja moni opiskelee lisää, esim erikoispsykologiksi, terapeutiksi, tutkijaksi (tohtoriksi). Sanoisin että verrattuna lääkärin tai opettajan tutkintoihin psykologin tutkinto mahdollistaa aika monenlaiset työt. Meitä tutkijoitakin on, vaikka tutkijuudesta on hyvä ymmärtää että mitään tutkijan pestejä ei ole yliopistolla olemassa vaan tutkijat työskentelevät ulkopuolisella, ainakin osin itse hankitulla rahoituksella. Helsingin yliopiston psykologia on lääketieteellisessä tiedekunnassa, mikä on ehkä entisestään nostanut vaatimustasoa ja lisännyt kilpailullisuutta. Eli kunnianhimoa pitää olla. Onnea matkaan!
Sinne vaan hakemaan tuhannen 18-20v teinitytön mukana, jokaisell pitkät suorat hiukset ja ahdistusta 🤣
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi suositella. Henkisesti äärimmäisen raskas ammatti, usein varsin epäkiitollisessa asemassa oloa, palkka koulutukseen nähden ei kehuttava. T. Psykologi, 50 vuotta
Samaa mieltä, paremman tai saman ansion voi saada muussa työssä vähemmällä stressillä. T. psykologi 48 v.
Mun on toki vaikea arvioida palkkausta suhteessa työn raskauteen, kun en ole tehnyt sitä päivääkään, mutta kun olen paperilla punninnut psykologin palkkaa ja verrannut sitä muihin aloihin, jotka mua kiinnostaa, niin sekä palkka että työllistymisen mahdollisuudet vaikuttavat paremmilta.
Psykologiassa yhtenä asiana mua on kiinnostanut se, että se olisi tavallaan yhtymäkohta niille muille aloille (puhun siis lähinnä humanistisista aloista), jotka mua kiinnostavat. Olen toki pohtinut yhtenä vaihtoehtona myös lääkistä, mutta sinne pääseminen vaikuttaa vieläkin hankalammalta, eikä työnkuva varsinaisesti kiinnosta. Psykologin vastaanottoajat ovat sentään pidempiä, joten ehkä ainakaan aikataulupaine ei olisi yhtä kovaa kuin vaikka terveyskeskuslääkärillä. Tai näin ainakin kuvittelen. Ap
Nyt meillä ainakin aletaan ajamaan tehostamista eli enemmän asiakkaita samalla palkalla ja tekoälyn avulla tehostetaan lausuntojen tekemistä. Teen tutkimuspainotteista työtä ja potilasaines on pitkälti hyvin psykiatrista t. aiemmin vastannut psykologi 48 v
Tämä. Ainakin palkkasuhteisessa työssä tehostamisvaatimukset ovat kasvaneet ihan koko ajan sen 24 vuotta, jotka toimin kliinisessä työssä. T. Se sama psykologi 50 v.
Vierailija kirjoitti:
Olen psykologian alan tutkija ja nautin työstäni mutta en haluaisi kliiniseen työhön. Tuo epäkiitollinen asema on syynä, eli hoidosta päättää kuitenkin aina lääkäri ja hän joko välittää tai ei välitä siitä mitä psykologi on mieltä. Tee siinä nyt sitten psykologin tutkimuksia. Oma tuntuma on että psykologikollegat ovat työllistyneet hyvin ja monenlaisille aloille: HR:ään, yksityisyrittäjiksi, koulupsykologiksi, opettajaksi, työterveyteen, sairaaloihin, poliklinikoille. Psykologit ovat kunnianhimoisia ja moni opiskelee lisää, esim erikoispsykologiksi, terapeutiksi, tutkijaksi (tohtoriksi). Sanoisin että verrattuna lääkärin tai opettajan tutkintoihin psykologin tutkinto mahdollistaa aika monenlaiset työt. Meitä tutkijoitakin on, vaikka tutkijuudesta on hyvä ymmärtää että mitään tutkijan pestejä ei ole yliopistolla olemassa vaan tutkijat työskentelevät ulkopuolisella, ainakin osin itse hankitulla rahoituksella. Helsingin yliopiston psykologia on lääketieteellisessä tiedekunnassa, mikä on ehkä entisestään nostanut vaatimustasoa ja lisännyt kilpailullisuutta. Eli kunnianhimoa pitää olla. Onnea matkaan!
Vielä se psykologi 50 v. kommentoi että itse en ole enää aikoihin halunnut olla tuossa kilpailullisuuden ja kunnianhimoisuuden oravanpyörässä, ylipäänsä sellainen ajattelutapa istuu mielestäni erittäin heikosti kohtaamiseen ja auttamiseen perustuviin ammatteihin. No ehkä ihan syystä olen nyt jonossa ammatinvalinnanohjaajalle.
No jos sua kiinnosta se niin miksi ei.