Lue keskustelun säännöt.
YLE: Vuokrahakemusten kasvu ennätyslukemissa! Vuokrasi nousee lähiaikoina! Asuntosijoittajien unelma toteutumassa.
Omassa asunnossa asuva
04.02.2019 |
YLEn uutisissa eräs asiantuntija kertoi, että vuokrahakemuksia on tullut ennätysmäärä ja yhä useampi asuu nykyään vuokralla. Näin siksi, että ihmiset eivät enää pysty säästämään omaa asuntoa varten, koska kaikki raha menee vuokraisännälle.
Suuntaus on selvä: Vuokra-asuntojen kysyntä kasvaa ja tämä nostaa vuokria. Niinpä seuraavat vuokrakorotukset tulevat olemaan suurempia kuin aikaisemmin. Toki asuntojen arvokin nousee, koska asuntosijoittajat ovat valmiita maksamaan niistä yhä enemmän, koska vuokratuotto on kova.
Kyllä sääliksi käy niitä, jotka eivät ehtineet ostaa omaa asuntoa silloin, kun vielä järkihintaan sai.... Näköjään sijoittajat ovat asuntobisneksessäkin saavuttaneet unelmatilanteen.
Kommentit (20)
Kyllä tämän oman asunnon kanssa on kiinnikkin. Pitäisi ottaa lainaa ja alkaa tekemään remonttia. Yksi vuosi hajosi uuni ja tiskikone yhtä aikaa. Silloin kaiholla muistelin vuokra-aikaani, kun ei tarvinnut kuin vuokranantajalle ilmoittaa ja hommasi ne. Kuten hoisi muutkin remonttihommelit.
Lisäksi ostimme asunnon paikalta, mikä piti olla varma eläketurva, eli täältä menee asunnot hyvin kaupaksi. No läheinen iso työnantaja lopetti, joten muutti porukkaakin pois ja asuntojen arvot laski. Joten lapsille ei perintöjäkään jää tästä asunnosta. Lisäksi olemme nyt asuneet tässä 20 vuotta ja vaikka oli uusi, niin remonttia kaipaa ja kun kuolemme (lasken sen mukaan kuolinajan, miten vanhaksi vanhempamme elävät), menee vielä n. 40 vuotta ennen kuin lapset pääsevät myymään tämän. Tämä on jo silloin vanha ja hinta on laskenut, joten eivät rikastu tällä. Voi olla, että riesaksi jää.
Olisi voinut jäädä asumaan vuokrallekkin ja sijoittaa ylimenevät rahat vaikka johonkin rahastoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omistusasuminen on yhtä vanha suomalainen junttiunelma kuin joku auton ostaminen osamaksulla. Onneksi eletään jo vuotta 2019 ja yhä harvempi lähtee pölvästien velkavankeuteen.
Velka on vain sitä että muutetaan vierasta pääomaa omaksi pääomaksi ja jossain vaiheessa velka on muttunut omaisuudeksi.
Mutta vuokravankeus ei lopu koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tämän oman asunnon kanssa on kiinnikkin. Pitäisi ottaa lainaa ja alkaa tekemään remonttia. Yksi vuosi hajosi uuni ja tiskikone yhtä aikaa. Silloin kaiholla muistelin vuokra-aikaani, kun ei tarvinnut kuin vuokranantajalle ilmoittaa ja hommasi ne. Kuten hoisi muutkin remonttihommelit.
Lisäksi ostimme asunnon paikalta, mikä piti olla varma eläketurva, eli täältä menee asunnot hyvin kaupaksi. No läheinen iso työnantaja lopetti, joten muutti porukkaakin pois ja asuntojen arvot laski. Joten lapsille ei perintöjäkään jää tästä asunnosta. Lisäksi olemme nyt asuneet tässä 20 vuotta ja vaikka oli uusi, niin remonttia kaipaa ja kun kuolemme (lasken sen mukaan kuolinajan, miten vanhaksi vanhempamme elävät), menee vielä n. 40 vuotta ennen kuin lapset pääsevät myymään tämän. Tämä on jo silloin vanha ja hinta on laskenut, joten eivät rikastu tällä. Voi olla, että riesaksi jää.
Olisi voinut jäädä asumaan vuokrallekkin ja sijoittaa ylimenevät rahat vaikka johonkin rahastoon.
Mitkä ihmeen ylimenevät varat? Pitkässä juoksussa vuokralla asuminen tulee kalliimmaksi vaikka omistusasunto olisi arvoltaan nolla asumisen lopussa.
RATKAISU: Ostakaa hyvin nuorella iällä pieni asunto 2-4 hengen kimpassa tai isompi, jossa edullisempi neliöhinta useamman hengen porukassa. Säästätte tällä menettelyllä rahaa. Asutte ahtaasti pari vuotta ja rahan kerryttyä muutatte joko omillenne tai hieman isompaan. Taas säästätte maksamalla rahoitusvastiketta tai lainaa.... jne.
Ainiin mutta kun useampi ei tällaiseen suostu, kun ei kelpaa ahdas asuminen.
Rikastuminen on myös nöyryyttä, ei kaikki mulle heti nyt asennetta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omistusasuminen on yhtä vanha suomalainen junttiunelma kuin joku auton ostaminen osamaksulla. Onneksi eletään jo vuotta 2019 ja yhä harvempi lähtee pölvästien velkavankeuteen.
Velka on vain sitä että muutetaan vierasta pääomaa omaksi pääomaksi ja jossain vaiheessa velka on muttunut omaisuudeksi.
Mutta vuokravankeus ei lopu koskaan.
Kaikki loppuu hautaan, myös se rahan takominen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rikastuminen on tärkeää ja kärsimys, hienoa elämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tämän oman asunnon kanssa on kiinnikkin. Pitäisi ottaa lainaa ja alkaa tekemään remonttia. Yksi vuosi hajosi uuni ja tiskikone yhtä aikaa. Silloin kaiholla muistelin vuokra-aikaani, kun ei tarvinnut kuin vuokranantajalle ilmoittaa ja hommasi ne. Kuten hoisi muutkin remonttihommelit.
Lisäksi ostimme asunnon paikalta, mikä piti olla varma eläketurva, eli täältä menee asunnot hyvin kaupaksi. No läheinen iso työnantaja lopetti, joten muutti porukkaakin pois ja asuntojen arvot laski. Joten lapsille ei perintöjäkään jää tästä asunnosta. Lisäksi olemme nyt asuneet tässä 20 vuotta ja vaikka oli uusi, niin remonttia kaipaa ja kun kuolemme (lasken sen mukaan kuolinajan, miten vanhaksi vanhempamme elävät), menee vielä n. 40 vuotta ennen kuin lapset pääsevät myymään tämän. Tämä on jo silloin vanha ja hinta on laskenut, joten eivät rikastu tällä. Voi olla, että riesaksi jää.
Olisi voinut jäädä asumaan vuokrallekkin ja sijoittaa ylimenevät rahat vaikka johonkin rahastoon.
Mitkä ihmeen ylimenevät varat? Pitkässä juoksussa vuokralla asuminen tulee kalliimmaksi vaikka omistusasunto olisi arvoltaan nolla asumisen lopussa.
Vuokra oli halpa ja asuminen käsitti vain vuokran. Nyt se käsittelee asuntolainan korot, yhtiövastikkeet, remonttilainat ja korot ja kaikki muukin pitää ostaa itse asuntoon, kun hajoaa.
Vuokralla oli helppoa muuttaa muualle, kun oli tarvetta. Omistusasunnossa ei niinkään.
Kyllä meillä vuokralla jäi yli rahaa ihan kivasti, minkä ajattelimme sijoittaa omaan asuntoon. En ole varma, oliko ratkaisu pidemmän päälle järkevä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ne asunnot ihan heti lopu. Asuinpaikkakunnallani on n. 380 vapaata vuokrakaksiota ja n. 180 yksiötä. (opiskelija- ja yliopistokaupunki)
Ei kaikki nosta vuokria. Meillä ainakin on niin hyvä vuokralainen että tyytyväisiä ollaan kunhan ei muuta muualle. Eli ei todellakaan aijota nostaa vuokraa vaikka se on jo nyt alueeseen nähden alakanttiin. Sama vuokralainen ollut jo kohta 10 vuotta ja aina on hoitanut asiansa hyvin. Ei mitään ongelmia! Jos vuokra joskus vähän myöhästyy, hän muistaa aina siitäkin ilmoittaa. Viime vuosina ollaan joulukuussa veloitettu häneltä vain puolen kuun vuokra, vähän niin kuin joululahjaksi. No, me nyt ei ollakaan mitään bisnes sijoittajia, sattui vaan perintönä aikanaan tuo asunto meille ja laitettiin vuokralle. Normaalisti käydään töissä, ei yhden asunnon vuokratuotoilla elä, mutta kiva lisä se on jokavuotiseen lomakassaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhojen vuokrasuhteiden vuokrat nousee tasan sillä ehdolla joka on kirjattu vuokrasopimukseen, yleensä joku indeksi.
Uusissa vuokrasuhteissa sen sijaan tapahtuu tasonousuja markkinatilanteen mukaan ja joskus jopa vuokrat voivat alentua.
Lopeta jo ap, kukaan jaksa tätä vuokra sitä omistus tätä -jankkausta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omistusasuminen ei sovi nykyaikaan. Ihmiset muuttavat maasta sekä paikkakunnista toiseen. Asunto on silloin riippakivi. Silloin kun oltiin samalla paikkakunnalla samassa työssä koko elämä, tämä oli vielä järkevää.
Vierailija kirjoitti:
Ei ne asunnot ihan heti lopu. Asuinpaikkakunnallani on n. 380 vapaata vuokrakaksiota ja n. 180 yksiötä. (opiskelija- ja yliopistokaupunki)
Noin 5% ihmisistä muuttaa vuosittain, joten 50.000 kotitalouden kaupungissa vuodessa muuttaa 2500. Jos jokainen asunto on yhden kuukauden tarjolla vuokrattavaksi, niin se tarkoittaa että koko ajan on noin 200 asuntoa vaihtamassa vuokralaista, vaikka kaikki asunnot menee saman tien kun ne vapautuu.
500 sataa tyhjää asuntoa keskisuuressa kaupungissa tarkoittaa että niitä ei juurikaan ole vapaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omistusasuminen ei sovi nykyaikaan. Ihmiset muuttavat maasta sekä paikkakunnista toiseen. Asunto on silloin riippakivi. Silloin kun oltiin samalla paikkakunnalla samassa työssä koko elämä, tämä oli vielä järkevää.
Ai jaa. Kaikesta huolimatta jotku omistaa useampiakin asuntoja ja tarjoaa niitä vuokralle ja se on kannattavaa liiketoimintaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tämän oman asunnon kanssa on kiinnikkin. Pitäisi ottaa lainaa ja alkaa tekemään remonttia. Yksi vuosi hajosi uuni ja tiskikone yhtä aikaa. Silloin kaiholla muistelin vuokra-aikaani, kun ei tarvinnut kuin vuokranantajalle ilmoittaa ja hommasi ne. Kuten hoisi muutkin remonttihommelit.
Lisäksi ostimme asunnon paikalta, mikä piti olla varma eläketurva, eli täältä menee asunnot hyvin kaupaksi. No läheinen iso työnantaja lopetti, joten muutti porukkaakin pois ja asuntojen arvot laski. Joten lapsille ei perintöjäkään jää tästä asunnosta. Lisäksi olemme nyt asuneet tässä 20 vuotta ja vaikka oli uusi, niin remonttia kaipaa ja kun kuolemme (lasken sen mukaan kuolinajan, miten vanhaksi vanhempamme elävät), menee vielä n. 40 vuotta ennen kuin lapset pääsevät myymään tämän. Tämä on jo silloin vanha ja hinta on laskenut, joten eivät rikastu tällä. Voi olla, että riesaksi jää.
Olisi voinut jäädä asumaan vuokrallekkin ja sijoittaa ylimenevät rahat vaikka johonkin rahastoon.
Mitkä ihmeen ylimenevät varat? Pitkässä juoksussa vuokralla asuminen tulee kalliimmaksi vaikka omistusasunto olisi arvoltaan nolla asumisen lopussa.
Vuokra oli halpa ja asuminen käsitti vain vuokran. Nyt se käsittelee asuntolainan korot, yhtiövastikkeet, remonttilainat ja korot ja kaikki muukin pitää ostaa itse asuntoon, kun hajoaa.
Vuokralla oli helppoa muuttaa muualle, kun oli tarvetta. Omistusasunnossa ei niinkään.
Kyllä meillä vuokralla jäi yli rahaa ihan kivasti, minkä ajattelimme sijoittaa omaan asuntoon. En ole varma, oliko ratkaisu pidemmän päälle järkevä.
Kyllä se vuokralainenkin maksa ihan kaikki asumisen kulut ja sitten vielä sen päälle vähän tuottoa omistajalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omistusasuminen ei sovi nykyaikaan. Ihmiset muuttavat maasta sekä paikkakunnista toiseen. Asunto on silloin riippakivi. Silloin kun oltiin samalla paikkakunnalla samassa työssä koko elämä, tämä oli vielä järkevää.
Ai jaa. Kaikesta huolimatta jotku omistaa useampiakin asuntoja ja tarjoaa niitä vuokralle ja se on kannattavaa liiketoimintaa.
Niin, jotkut ovat rikkaita ja jotkut köyhiä. Elämä on jännää.
Onneksi mun vanhemmat sijoitti kaikki lapsilisät ja laittoivat vähän ekstraakin, ostin oman yksiön 18-vuotta täytettyäni, ilman lainaa. En ymmärrä miksei kukaan sellainen vanhempi, joka noin pystyy tekemään, tee. Vuokravankeus on pahinta mihin nuori voi joutua. Nyt asun omakotitalossa mieheni kanssa ja omistan 5 sijoitusasuntoa ja arvopapereita.
T. 29-v nainen, omaisuuden arvo n. 700k euroa. Ihan tavallinen työssakäyvä amk-koulutettu olen.
Asia ja kehitys on lopulta yksinkertainen. Lyhyellä aikavälillä, alle kymmeniä vuosia, sitä on vaikea havaita mutta pidemmällä aikavälillä vääjäämätöntä. Kyse on ensijaisesti haltuunotettavan vallan määrästä. Politiikka pyrkii vääjäämättä kasvattamaan tuon vallan absoluuttista määrää.
Keinot tähän.
Yhteiskunnassa irrallaan olevan vallan määrää voidaan helposti maksimoida luomalla elinehtoja jossa kansalaisella on mahdollisimman vähän varallisuutta ja omaisuutta ja mahdollisimman suuret menot. Se, että välttämättömiä menoja kompensoidaan sosiaalisilla tulonsiirroilla on toki vain hyvä juttu ja osa vallan maksimointia. Tällöin päästään helpoimmin tilanteeseen jossa poliittisen päättäjän mikä tahansa lausunto joko pelästyttää kansalaiset, aiheuttaa ahdistusta, herättää toivoa tai saa rakastamaan. Täydellistä poliittista valtaa omaavan kannalta. Eikä tätä kehitystä voi pysäyttää.
Näissä yhtiölainoitetuissa taloissahan on yleensä pari vuotta lyhennysvapaata ja sen jälkeen kas kummaa sijoitusasuntoja alkaa tulla myyntiin, kun ei se tuotto prosentuaalisesti olekaan enää niin mairitteleva. Yritys myyjänä ja saattaa saada sisäänajetun asunnon kohtuulliseen hintaan.
Muuttaminenkin on perkuleen kallista, vaikka sen tekisi omin voimin. Ainakin, jos ei omista täydellistä huonekalusarjaa, joka käy täydellisesti kämppään kuin kämppään.
Omistusasuminen on yhtä vanha suomalainen junttiunelma kuin joku auton ostaminen osamaksulla. Onneksi eletään jo vuotta 2019 ja yhä harvempi lähtee pölvästien velkavankeuteen.