Oletko ylpeä omista juuristasi?
Kulttuurisesta, etnisestä, kansallisesta perimästäsi?
Miksi? Miksi et?
Kommentit (16)
En ole ylpeä, en toisaalta häpeäkään. Olen kyllä ylpeä siitä että olen vapaa pohjoismainen nainen. Mutta sekään ei ole mitenkään omaa ansiotani.
Olen ylpeä ruotsalaisista sukujuuristani. Enoni muutti sinne vuonna 1969.
PLS kirjoitti:
En ole ylpeä, en toisaalta häpeäkään. Olen kyllä ylpeä siitä että olen vapaa pohjoismainen nainen. Mutta sekään ei ole mitenkään omaa ansiotani.
Mitä mieltä olet esim black proudista, onko se ok, ja jos on, onko se henkilön omaa ansiota?
Totta kai olen ylpeä kieroista, savolaisista sukujuuristani. Erityisesti, jos paikalla on pohjalaisia. 😂
PLS kirjoitti:
En ole ylpeä, en toisaalta häpeäkään. Olen kyllä ylpeä siitä että olen vapaa pohjoismainen nainen. Mutta sekään ei ole mitenkään omaa ansiotani.
Miksi pitäisi olla omaa ansiota että voisi olla ylpeä?
Minä olen ainakin ylpeä omista juuristani, eurooppalaisista juurista, esi-isistäni jotka taistelivat verellä itsenäisyyden ja kulttuurista, koulutuksesta, eirooppalaisista arvoista, kansallisista erityispiirteistä, kielestä jne, jne.
PLS kirjoitti:
En ole ylpeä, en toisaalta häpeäkään. Olen kyllä ylpeä siitä että olen vapaa pohjoismainen nainen. Mutta sekään ei ole mitenkään omaa ansiotani.
Ei ole sitten mitään syytä tuntea mistään syyllisyyttäkään.
Vierailija kirjoitti:
PLS kirjoitti:
En ole ylpeä, en toisaalta häpeäkään. Olen kyllä ylpeä siitä että olen vapaa pohjoismainen nainen. Mutta sekään ei ole mitenkään omaa ansiotani.
Ei ole sitten mitään syytä tuntea mistään syyllisyyttäkään.
Tämähän ei pidä paikkaansa, saisit hävetä sinä etuoikeutettu riistäjä!
Vierailija kirjoitti:
PLS kirjoitti:
En ole ylpeä, en toisaalta häpeäkään. Olen kyllä ylpeä siitä että olen vapaa pohjoismainen nainen. Mutta sekään ei ole mitenkään omaa ansiotani.
Mitä mieltä olet esim black proudista, onko se ok, ja jos on, onko se henkilön omaa ansiota?
Tietysti on okei, ei minun käsitykseni ole välttämättä "oikea". Hyvin subjektiivisista asioista on kysymys. Paljastan nyt tässä että monivuotinen elämänkumppanini on tummapintainen jamaikalainen ja on ylpeä synnyinmaansa urheilijoista ja ruokalajeista. -Emme asu Suomessa, Jos nyt jotakuta kiinnostaa syystä tai toisesta;-)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
PLS kirjoitti:
En ole ylpeä, en toisaalta häpeäkään. Olen kyllä ylpeä siitä että olen vapaa pohjoismainen nainen. Mutta sekään ei ole mitenkään omaa ansiotani.
Ei ole sitten mitään syytä tuntea mistään syyllisyyttäkään.
Tämähän ei pidä paikkaansa, saisit hävetä sinä etuoikeutettu riistäjä!
LOLZz!!!
Vierailija kirjoitti:
PLS kirjoitti:
En ole ylpeä, en toisaalta häpeäkään. Olen kyllä ylpeä siitä että olen vapaa pohjoismainen nainen. Mutta sekään ei ole mitenkään omaa ansiotani.
Miksi pitäisi olla omaa ansiota että voisi olla ylpeä? -
ei pidäkään, näin vain itse koen, sinä voit kokea toisin :-)
Minä olen ainakin ylpeä omista juuristani, eurooppalaisista juurista, esi-isistäni jotka taistelivat verellä itsenäisyyden ja kulttuurista, koulutuksesta, eirooppalaisista arvoista, kansallisista erityispiirteistä, kielestä jne, jne.
Olen, en ole suomalainen.
Passi toki löytyy, mutta juuret ovat muualla, sivistyneemmässä maassa.
Olen ylpeä... Tai ehkä se on hieman liian korskeasti sanottu. Esi-isä taisteli 30-vuotisessa sodassa 1600-luvulla hakkapeliittana ja toisessa sukuhaarassa minulla on yhteisiä esivanhempia Risto Rytin kanssa. Sukututkimusta tehneenä tiedän nämä asiat.
Siinä mielessä etten ole mikään landejuntti
Ai kuten white proud? Tietysti.