Lue keskustelun säännöt.
Kesätyön hakeminen ahdistuksesta huolimatta?
03.02.2019 |
Olen ahdistanut ja pelkään uutta. Tuntuu etten pärjää ja ajattelen että tulen kuitenkin mokaamaan. Viime kesänä olin kiireisessä asiakaspalvelutyössä mutta se oli minulle todella rankkaa. Sinne pyydettiin nyt takaisin mutta en taida kyllä mennä. Tai en siis osaa päättää menisinkö vai hakisinko jotain toista työtä vai enkö tekisi kesällä mitään. Tuntuu että kun työpaikkoja selailee kaikkiin kuuluu jtn "vaativaa" jota en osaa. Olen yliopisto-opiskelija ja todellakin haluan normaalin elämän, mutta tämä ahdistus tekee sen vaikeaksi. Vertaistukea ja omia kokemuksia?
Kommentit (6)
Menee se. Hoidolla jos ei ilman. Välttämiskäyttäytyminen vahvistaa ahdistusoireita, joten en jättäytyisi kokonaan pois ilman hyvää b-suunnitelmaa. Toisaalta ihmisen, joka ei luonteensa vuoksi sovi hyvin kohtaamaan jatkuvia äkillistä reagointia vaativia tilanteita, kannattaa ehkä etsiä työtä jossa sitä ei ole. Kaikkien ei tarvitse kestää kaikkea.
Hakeutuisin opiskeluterveydenhuollon palveluihin pohtimaan onko kyse jännittämisestä joka menee ohi ryhdistäytymällä ja toteamalla että ei siihen kuole, vai onko kyseessä toimintakykyä rajoittava oire johon kaipaat hoitoa.
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Menee se. Hoidolla jos ei ilman. Välttämiskäyttäytyminen vahvistaa ahdistusoireita, joten en jättäytyisi kokonaan pois ilman hyvää b-suunnitelmaa. Toisaalta ihmisen, joka ei luonteensa vuoksi sovi hyvin kohtaamaan jatkuvia äkillistä reagointia vaativia tilanteita, kannattaa ehkä etsiä työtä jossa sitä ei ole. Kaikkien ei tarvitse kestää kaikkea.
Hakeutuisin opiskeluterveydenhuollon palveluihin pohtimaan onko kyse jännittämisestä joka menee ohi ryhdistäytymällä ja toteamalla että ei siihen kuole, vai onko kyseessä toimintakykyä rajoittava oire johon kaipaat hoitoa.
Tsemppiä!
Kiitos tsempeistä!
Vierailija kirjoitti:
Menee se. Hoidolla jos ei ilman. Välttämiskäyttäytyminen vahvistaa ahdistusoireita, joten en jättäytyisi kokonaan pois ilman hyvää b-suunnitelmaa. Toisaalta ihmisen, joka ei luonteensa vuoksi sovi hyvin kohtaamaan jatkuvia äkillistä reagointia vaativia tilanteita, kannattaa ehkä etsiä työtä jossa sitä ei ole. Kaikkien ei tarvitse kestää kaikkea.
Hakeutuisin opiskeluterveydenhuollon palveluihin pohtimaan onko kyse jännittämisestä joka menee ohi ryhdistäytymällä ja toteamalla että ei siihen kuole, vai onko kyseessä toimintakykyä rajoittava oire johon kaipaat hoitoa.
Tsemppiä!
Anteeksi vain, mutta jännittäminen ei mene ohi ryhdistäytymällä. Muuten olisin sen jo tehnyt 20 vuotta sitten.
T. eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menee se. Hoidolla jos ei ilman. Välttämiskäyttäytyminen vahvistaa ahdistusoireita, joten en jättäytyisi kokonaan pois ilman hyvää b-suunnitelmaa. Toisaalta ihmisen, joka ei luonteensa vuoksi sovi hyvin kohtaamaan jatkuvia äkillistä reagointia vaativia tilanteita, kannattaa ehkä etsiä työtä jossa sitä ei ole. Kaikkien ei tarvitse kestää kaikkea.
Hakeutuisin opiskeluterveydenhuollon palveluihin pohtimaan onko kyse jännittämisestä joka menee ohi ryhdistäytymällä ja toteamalla että ei siihen kuole, vai onko kyseessä toimintakykyä rajoittava oire johon kaipaat hoitoa.
Tsemppiä!
Anteeksi vain, mutta jännittäminen ei mene ohi ryhdistäytymällä. Muuten olisin sen jo tehnyt 20 vuotta sitten.
T. eri
Tottakai voi mennä, jännittämistä on monenlaista. Lähes kaikki jännittävät uutta työtä tai tauon jälkeen palaamista mutta useimmat saavat itsensä psyykattua siihen niin ettei kuormitus käy kohtuuttomaksi. Jännittäminen on tunne joka kuuluu ihan kaikkien elämään. Joskus sen sietää ja se usein elämänkokemuksen myötä helpottuu, joskus se muodostuu oireeksi tai sairaudeksi johon tarvitsee apua.
Hae jotain helpompaa duunia. Tyyliin varastolle tai siivoomaan. Itsekin jännitän todella paljon, mutta olen töistäni silti selvinnyt. Ensimmäistä työaamua edeltävänä iltana saatan oksentaa pahasta olosta enkä saa nukutuksi. Mutta sitten kun työn rutiinit ja ihmiset käy selväksi, olo on vähintään kohtalainen. Kiireisestä aspaduunista en selviäisi, mutta ei mun tarviikaan. Apua kannattaa myös hakea ajoissa, jos sitä kokee tarvitsevansa.
T. Ahdistunut (syön lääkkeitä ja käyn terapiassa)
Lisäyksenä vielä että ikää on 22 v eli en nyt mikään teinikään ole. Meneeköhän tällanen koskaan ohi?