Lue keskustelun säännöt.
Kontrolloiva ja rajaton äiti
02.02.2019 |
Olen 35-vuotias nainen, jolla on kontrolloiva ja rajaton äiti. Äitini on näennäisen herttainen ja kiltti, mutta hän pyrkii manipuloimaan meitä aikuisia lapsiaan erityisesti tunnetasolla. Äidilläni on ikävä tapa udella kaikki mahdollinen; raha-asiat, ihmissuhdeasiat, työasiat. Hän nostaa esille aina kaikki negatiiviset yksityiskohdat ja riskit, miksi ei kannattaisi tehdä aivan normaaleja asioita.
Tämä rajattomuus on ollut läsnä vuosia. Jo lapsena pyrin hyvittelemään äitiäni, mikäli olin esimerkiksi kaupungilla kavereideni kanssa. Äitini ei koskaan ole huutanut tai suoraan kritisoinut, päinvastoin. Hän on hallinnut "näkymättömästi" ja sen vuoksi olen aina miettinyt, onko vika vain omassa päässäni. Muistan jo lapsena sanoneeni kavereilleni, että meidän äiti ei koskaan huuda, vaan hän hallitsee tunnetasolla. Pidin sitä lapsena jotenkin fiksuna tapana kasvattaa, mutta nyt aikuisena olen ymmärtänyt, kuinka paljon olen tuosta kasvatusmetodista kärsinyt! Esimerkiksi syyllistyn aivan mitättömän pienistä asioista ja soimaan itseäni jatkuvasti. Tunnetasolla aina lähtökohtaisesti myös pelkään, etteivät ihmiset pidä minusta sellaisena kuin olen.
Tapailen tällä hekellä erästä mukavaa miestä, ja äidilläni on ikävä tapa tiedustella hänestä tyyliin: "No vieläkö se yks on ottanut yhteyttä?" - Siis tapailemani mies, tottakai hän on ottanut yhteyttä, ja hänellä on nimikin. Äitini myös nauraa ihmisille heidän selän takana, mutta sanoo tämän naurun huumoriksi tai positiiviseksi elämänasenteeksi. Äitini on monella tapaa hyvin passiivisagressiivinen, mitä on jopa vaikea uskoa todeksi, sillä hänen habituksensa on hyvin herttainen.
Äitini elää hyvin yksinäistä elämää, hänellä ei juurikaan ole sosiaalisia kontakteja, jonka vuoksi hän ripustautuu lapsiinsa. Minuun eniten, sillä olen liian kiltti vetääkseni selkeitä rajoja. Pelkään sitä reaktiota ja uhriutumista, mikäli pitäisin puoleni. En uskalla tehdä niin, vaan myötäilen. Ja sen myötä teen hallaa itselleni ja voin huonosti. Kaipaisin niin äärimmäisen paljon luonteenlujuutta, jotta voisin elää omaa yksityistä elämääni ja olla kertomatta asioita. Tällä hetkellä se tuntuu mahdottoman vaikealta, koska muuten äitini jäisi yksin.
Huh. Onko teillä muilla tällaisia kokemuksia?
Kommentit (12)
Anteeksi googlettaa siis narcissistic mother ei Motherwell!
1
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juuri sinun tilanteessa oleva ihminen hyötyisi valtavasti terapiasta - mutta se on kallista ja yhteiskunnan tukemana sitä saa vain jos on selviä ongelmia esimerkiksi työssäjaksamisen kanssa.
Syyllistäminen ja manipuloiminen ovat henkistä väkivaltaa, ja tämän sinun kannattaa aina muistaa kun yrität "valkopestä" äitisi toimia. Sinulla on lupa olla vihainen, ottaa etäisyyttä ja erillistyä lopullisesti äidistäsi. Et voi koskaan elää todella vapaasti ja onnellisesti, ellet tee selvää rahaa sinun ja äitisi välille. Jotta voit näin tehdä, sinun pitää ensinnäkin hyväksyä äitisi "puutteet" ja todella surra se ettei sinulla ole ollut sellaista äitiä, joka olisi auttanut sinua kasvamaan terveeksi, onnelliseksi ja itsenäiseksi naiseksi. Ongelma tässä vaiheessa on, että oman äidin puutteiden myöntäminen on yllättävän vaikeaa tunnetasolla. Kun kuitenkin lopulta todella käyt läpi sen henkisen siruprosessin, että sinulla ei ole ollut sinua aidosti tukevaa äitiä, niin voit aloittaa etäisyydenoton ja rajojen luonnin kunnolla. Se on vaikeaa. Sen lisäksi että äitisi protestoi sinua vastaan myös sukulaiset saattavat rikkoa tätä prosessia, sillä he eivät helposti ymmärrä etäisyyden ottoa - ja tällaiset äidit tapaavat kyllä itkeä omien lasten irtiottoja sukulaisille. Miten omat sisaruksesi mieltävät äitisi käytöksen? Pystytkö juttelemaan heidän kanssaan ilman että he aloittavat pian selittelyn kuinka äitisi vain rakastaa teitä?
Kannattaa googlettaa mm. hakusanoilla narcissistic Motherwell, covert narcissistic, maternal narcissism. Kirja nimeltään"Will I ever be good enough - Helsingin The daughters of narcissistic mothers" voi olla myös hyvää luettavaa sinulle. En todellakaan näillä tiedoilla väitä että äitisi on narsisti, mutta näillä hakusanoilla ja tuosta kirjasta löydät ehdottomasti paljon samaistumispintaa ja apua.
Kiitos valtavasti todella osuvasta kommentistasi! Sanasi osuivat ja upposivat. Sisarukseni ovat itseasiassa etääntyneet äidistämme. Toinen heistä ei pidä äitiimme lainkaan yhteyttä, toinen on sulkeutuneempi ja sitemmin pystyy pitämään rajansa. Tämänkin puolesta koen, että on ikäänkuin vastuullani olla yhteydessä äitiini, koska muut eivät ole. Mutta tiedän toki, että todellisuudessa näin ei ole. Tunnetaso on tässä nimenomaan se hankalin asia, kun on koko lapsuuden saanut olla henkiset tuntosarvet ylhäällä, on sitä näin aikuisenakin jatkuvasti valppaana.
Äitini ei ole onneksi narsisti, mutta hänessä on vastaavia hankalia piirteitä. Hän ei varmasti itsekään näitä näe, ja luulen, että mikäli itse etäännyn hänestä, joutuu äitini kohtaamaan itsessään näitä asioita ja omia tunteitaan. Olisi varmasti aivan paikallaan hänellekin.
Mutta kiitos, googletan ehdottomasti vinkkaamasi hakusanat! Ap
Älä anna äitisi sekaantua elämääsi vaan elä niin kuin itse parhaaksi näet. Olet jo aikuinen eikä sinun tarvi taantua lapseksi äitisi seurassa tai hänen takiaan. Äitisi kuulostaa aivan yhdeltä tutultani ja jos olisit nuorempi voisin luulla että olet hänen lapsensa. Kauhulla olen tämän perheen kuvioita seurannut. Älä anna äitisi tehdä sinun päätöksiäsi ja myrkyttää elämääsi ja ihmissuhteitasi. Onnea sinulle elämääsi.
Vierailija kirjoitti:
Älä anna äitisi sekaantua elämääsi vaan elä niin kuin itse parhaaksi näet. Olet jo aikuinen eikä sinun tarvi taantua lapseksi äitisi seurassa tai hänen takiaan. Äitisi kuulostaa aivan yhdeltä tutultani ja jos olisit nuorempi voisin luulla että olet hänen lapsensa. Kauhulla olen tämän perheen kuvioita seurannut. Älä anna äitisi tehdä sinun päätöksiäsi ja myrkyttää elämääsi ja ihmissuhteitasi. Onnea sinulle elämääsi.
Kiitos kommentistasi! Olet aivan oikeassa. Kukaan muu ei pysty tekemään tätä irtiottoa puolestani. Ja erittäin sääli, mikäli tunnet itsekin vastaavan tapauksen. Sääliksi käy tuttusi jälkikasvua, elämä ja aikuistuminen ei tule olemaan helppoa. Tämä aamupäivä onkin pitkälti mennyt aiheesta lukiessa ja tuntuu, että lamppu olisi syttynyt pääni yllä. Miten olenkaan sietänyt moista käytöstä, ja näin kauan! Olen aina nähnyt äitini heikkona ja hauraana ihmisenä - sitä hän pyrkii olemaan. Hänellä on tapana vetää ihmiset luokseen ongelmiinsa ja sairauksiinsa vedoten. Täytyy nyt ihan tietoisesti ottaa etäisyyttä ja katsoa, millaiset vaikutukset sillä on. Ei varmasti tule olemaan helpoin homma, mutta itseni takia on aivan pakko nyt ottaa turvaväliä. Ap
Kuulostaa tutulta. Lapsena perheessä ilmenneistä ongelmista ei puhuta, koska äiti on saavuttanut jonkinlaisen marttyyyriaseman. Äiti ei huutanut, ei pauhannut, osasi syyllistää kuinka lasten tekemiset vaikuttivat häneen negatiivisesti ja tekivät hänelle pahan olon. Oikeasti kiltti ihminen on jotenkin pohjimmiltaan niin piikikäs ja kiero, ettei näihin asioihin saa laitettua sormeaan, vaan tuntee ja miettii onko itse ihan sekaisin. Hyvä, kiltti ja huolehtiva ihminen, joka kuitenkin pyörittää lastensa asioita jollakin uskomattoman yliluonnolliselta vaikuttavalla tavalla.
Piikkejä lentää tuon ystävällisen naaman takaa.. Jos loukkaannut, osaa hän vieräyttää krokotiilinkyyneleet jolloin vaikutat itse kauhealta ihmiseltä. Lapsille aiheutetuista traumoista ei puhuta, vaan ne on jotenkin huonoa tuuria tai lapsen itse aiheuttamaa.. Hyvässä lykyssä lapsen puolison syytä.
Puuttuu asioihin kaikella rakkaudella, pienesti ja sievästi niin ettei kukaan edes huomaa.
Näitä on..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jospa rupeattekin puhumaan lähinnä vain äidin asioista, kysele niistä aktiivisesti, lapsuudesta ja muusta, mikä on ehkä jäänyt vaivaamaan. Onhan hän pärjännyt ennen sinun syntymääsikin ja on aikuinen ihminen. Ja tuskin hän on ainakaan vielä pystynyt kokemaan suhdettanne kahden tasaveroisen aikuisen suhteeksi. Ehkä hän viihtyy ja pärjääkin omillasn paremmin kuin lapsi kuvittelee.
Silloin kun lapsi on huonossa taloudellisessa tilanteessa voi vanhempi pitää tätä myös sitä kautta kontrollissa, lupaamalla rahallista apua ja tukea. Ei kuitenkaan ole normaalia että vanhemmat puuttuvat koko ajan lastensa elämään. Jokaisella täytyy olla mahdollisuus omiin päätöksiin omassa elämässään ja tietysti niistä päätöksistä tulee kantaa myös vastuuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hallitsiko äitisi herättämällä sinussa syyllisyyden? Että olet huono ihminen, kun teet noin ja näin.
Vierailija kirjoitti:
Hallitsiko äitisi herättämällä sinussa syyllisyyden? Että olet huono ihminen, kun teet noin ja näin.
Ei vaan olemalla kiltti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No älä selitä sille asioitasi. Puhukaa jostain muusta.
Hei ketjun aloittaja. Tein tänään ketjun vähän samantyyppisestä aiheesta:
https://www.vauva.fi/keskustelu/4132323/rajaton-aiti
Mitä sinulle kuuluu?
Juuri sinun tilanteessa oleva ihminen hyötyisi valtavasti terapiasta - mutta se on kallista ja yhteiskunnan tukemana sitä saa vain jos on selviä ongelmia esimerkiksi työssäjaksamisen kanssa.
Syyllistäminen ja manipuloiminen ovat henkistä väkivaltaa, ja tämän sinun kannattaa aina muistaa kun yrität "valkopestä" äitisi toimia. Sinulla on lupa olla vihainen, ottaa etäisyyttä ja erillistyä lopullisesti äidistäsi. Et voi koskaan elää todella vapaasti ja onnellisesti, ellet tee selvää rahaa sinun ja äitisi välille. Jotta voit näin tehdä, sinun pitää ensinnäkin hyväksyä äitisi "puutteet" ja todella surra se ettei sinulla ole ollut sellaista äitiä, joka olisi auttanut sinua kasvamaan terveeksi, onnelliseksi ja itsenäiseksi naiseksi. Ongelma tässä vaiheessa on, että oman äidin puutteiden myöntäminen on yllättävän vaikeaa tunnetasolla. Kun kuitenkin lopulta todella käyt läpi sen henkisen siruprosessin, että sinulla ei ole ollut sinua aidosti tukevaa äitiä, niin voit aloittaa etäisyydenoton ja rajojen luonnin kunnolla. Se on vaikeaa. Sen lisäksi että äitisi protestoi sinua vastaan myös sukulaiset saattavat rikkoa tätä prosessia, sillä he eivät helposti ymmärrä etäisyyden ottoa - ja tällaiset äidit tapaavat kyllä itkeä omien lasten irtiottoja sukulaisille. Miten omat sisaruksesi mieltävät äitisi käytöksen? Pystytkö juttelemaan heidän kanssaan ilman että he aloittavat pian selittelyn kuinka äitisi vain rakastaa teitä?
Kannattaa googlettaa mm. hakusanoilla narcissistic Motherwell, covert narcissistic, maternal narcissism. Kirja nimeltään"Will I ever be good enough - Helsingin The daughters of narcissistic mothers" voi olla myös hyvää luettavaa sinulle. En todellakaan näillä tiedoilla väitä että äitisi on narsisti, mutta näillä hakusanoilla ja tuosta kirjasta löydät ehdottomasti paljon samaistumispintaa ja apua.